Lue keskustelun säännöt.
Uusi ystävä (?) onkin nyt alun iloisuuden jälkeen osoittautunut tosi katkeraksi
23.02.2024 |
Tietenkin tutustuessa ei lyödä tiskiin koko elämäntarinaa, mutta silti vähän oudoksuttaa, miten iloisesti alkanut tutustuminen on muuttunut aivan täysin.
Tapasimme yhteisessä harrastuksessa, meillä synkkasi ja aloimme kahvitella, soitella ja viestitellä ja hän kutsui mut kotiinsa. Olin ilahtunut, koska hirveästi ystäviä mulla ei ole. Mutta nyt pikkuhiljaa hänestä on paljastunut hirvittävän katkera ihminen. Hän puhuu oikeastaan koko ajan siitä miten on jäänyt yksin elämässä, miten joutuu kaikesta huolehtimaan yksin, kuinka joutuu selviytymään, ei ole miestä auttamassa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itse tehdä kaikki aina, oli miten raskasta tahansa... Tällaista hän puhuu usein ihan loputtomasti. Kuinka vanhemmat sitä, sisarukset tätä, aina jotain hirveän negatiivista. Ystävät pettäneet luottamuksen jne.
Pitäisikö ottaa jalat alleen?
Kommentit (55)
Mitä ystävyyttä se on että homma ei ole tasapainoista, tasaveroista? Ei siitä mitään tule että vain toinen tilittää. Sellaisessa dynamiikassa on tosi paljon ja monta asiaa pielessä. Itse en jaksa jäädä katselemaan miten tilanne kehittyy jos uusi tuttavuus on heti noin raskas, eikä hahmota vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset sanoisi hänelle ystävällisesti että nyt vähän jutut kiertää rataa, ehkä havahtuu!
En minä nyt yhden kerran perusteella hylkäisi.
Ymmärrän että olet pettynyt mutta mielestäni tää on just tätä nykyaikaa että joku on vähänkin ärsyttävä ja se heti hylätään. Kyseessä on kuitenkin kuvauksen perusteella aika normaalin oloinen tyyppi jolle minusta kannattaa sanoa suoraan tuosta käytöksestä. Muuten hän ei koskaan opi mikä on vialla ja hänen puheensa ovatkin totta, kaikki hylkäävät hänet. Teet palveluksen jos sanot tuosta hänelle. Onhan se vähän epämukavaa mutta haluatko olla millainen ihminen itse? Jos käytös ei muutu tai pahenee tottakai voi unohtaa hänet. Mutta reilu ihminen sanoo edes jotain syyksi.
Kuulostaa raskaalta. Hänen pitäisi jutella jollekin ammattilaiselle eikä kaataa kaikkea sinun niskaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vantaalta.
Ap
Tämä en ole minä. En aio kertoa paikkakuntaa todellakaan.
Niin, moni on kommentoinut sydämettömyydestäni jne. On vain niin vaikea suhtautua noihin ryöpytyksiin hänen vaikeuksistaan, koska hän on valinnut asioita, jotka ovat sitten johtaneet vaikeuksiin. Olen yrittänyt olla empaattinen ja aluksi olinkin ihan oikeasti, kunnes aloin nähdä, miten hän syöksyy suinpäin tilanteisiin, joissa voi vain hävitä pelin. Näkee silti itsensä uhrina jne.
Mutta itsehän minun on nyt tehtävä päätös, miten etenen. Kiitos kaikille vastaajille. Ap
Jumppakaveri lopetti kaverisuhteen, kun olin negatiivinen. Tietenkin jos toinen vanhemmasta kuolee ja ystävä kuolee syöpään viikon päästä ja itsekin vielä irtisanotaan, niin ihminen on surullinen. Ei haittaa, löysin uusia ystäviä. Pisin ystävyyssuhde on kestänyt 27 v. 😀 En ole pintaliitotyyppi. Olin huolissani tämän kaverin "yhdestä jutusta", mutta ei olisi kannattanut puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota jotain kivaa tekemistä ja katso ilahtuuko siitä ja muuttuuko puheenaiheet? Itse tiedän synkkyyteenvaipuvana että negatiiviset ajatukset kiertää omassa päässä rataa ja jos joku niitä joskus jaksaa kuunnella niin tykitän kunnolla. Harmittaisi kyllä siinä vaiheessa jos kaveri kääntäisi selän ja sanoisi ettei kiinnosta.
Mä siirsin uuden kaverin ulkokehälle, kun tapaamiset koostuivat hänen ihastumisasioitaan jankatessa, kuin 13 wee. Kyseessä yli 40-vuotias nainen, joka on ihastunut muutamaan varattuun mieheen, ja on vakuuttunut että jokainen näistä varatuista miehistä on häneen palavasti ihastunut ja heillä menee kotona huonosti.
En vaan jaksanut enää kuunnella sitä. Joka kerta. Pelkkää em.harhojen kertaamista. Ja sen miettimistä, miten hän saisi varastettua varatun miehen itselleen. Hohhoijaa. Mulla on parempaakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kuulostaa masentuneelta. Kannattaisi mennä lääkäriin ja hakea apua. Murheista voi puhua ystävien kanssa, mutta niistä ei kannata jäädä jauhamaan, kaikilla on omat murheensa. Ammattilaisen kanssa voi sitten märehtiä niin paljon kuin haluaa, heillä on koulutus siihen. Eri asia jos joku yksittäinen iso murhe josta haluaa puhua enemmän, mutta jos kaikki on vaikeaa ja raskasta koko ajan, niin taustalla voi olla masennus.
Yritä tehdä tapaamisista kevyempiä. Osoita että ymmärrät että hänellä on vaikeaa, mutta yritä sitten kääntää keskustelu iloisimmille raiteille. Sen pitäisi osoittaa että haluat olla ystävä, mutta terapeutiksi et ala, se kuuluu ammattilaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vantaalta.
Ap
Tämä en ole minä. En aio kertoa paikkakuntaa todellakaan.
Niin, moni on kommentoinut sydämettömyydestäni jne. On vain niin vaikea suhtautua noihin ryöpytyksiin hänen vaikeuksistaan, koska hän on valinnut asioita, jotka ovat sitten johtaneet vaikeuksiin. Olen yrittänyt olla empaattinen ja aluksi olinkin ihan oikeasti, kunnes aloin nähdä, miten hän syöksyy suinpäin tilanteisiin, joissa voi vain hävitä pelin. Näkee silti itsensä uhrina jne.
Mutta itsehän minun on nyt tehtävä päätös, miten etenen. Kiitos kaikille vastaajille. Ap
Olen kohtalontiveri tavallaan. Uudehko kaveri elämässäni ilmeisesti kokee, että ollaan erityisen läheisiä. Ei olla, eikä hän ole se ihminen, kehen luottaisin tai kertoisin itsestäni kaiken. On epävakaa tyyppi, katkera, eikä ota vastuuta omista tekemisistään. Eksentrinen ja omasta mielestään erityisen erityinen. Ei ns. mun ihminen.
Autan ja kuuntelen kyllä, omien rajojeni puitteissa. Mutta ei me mitään sydänystäviä olla. Vaikka toinen kaipaisikin henkilökohtaista avustajaa, palvelijaa ja tukihenkilöä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa alkaa pian syyllistää sinua ja vaatia sinulta tuttavuuttanne syvempää sitoutumista. Ottaisin peruutusaskelia ennen kuin alat uskoa olevasi hänelle jotakin velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä siirsin uuden kaverin ulkokehälle, kun tapaamiset koostuivat hänen ihastumisasioitaan jankatessa, kuin 13 wee. Kyseessä yli 40-vuotias nainen, joka on ihastunut muutamaan varattuun mieheen, ja on vakuuttunut että jokainen näistä varatuista miehistä on häneen palavasti ihastunut ja heillä menee kotona huonosti.
En vaan jaksanut enää kuunnella sitä. Joka kerta. Pelkkää em.harhojen kertaamista. Ja sen miettimistä, miten hän saisi varastettua varatun miehen itselleen. Hohhoijaa. Mulla on parempaakin tekemistä.
Tuohan nyt on ihan eri asia jos nelikymppinen on jäänyt teinin tasolle henkisesti ja jutut koko ajan sen mukaisia, ei niitä jaksa kuin toinen samanlainen. Aivojen kehitys lakkaa jos ihminen alkaa käyttää päihteitä teini-ikäisenä, muuten ne kehittyvät n. 25-vuotiaaksi. Jos teinistä asti käyttää koko ajan päihteitä, aivot eivät koskaan kypsy henkisesti aikuisen tasolle, silloin jutut ovat juuri tuota tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Juuri kun sinä luulit löytäneesi ystävän, ystävän joka sinua kuuntelee"
Ihminen on "katkera" kun kertoo sinulle elämästään? Niin kummallista ja yllättävää, kun monille ihmisille elämä ei olekaan ollut
pelkkää pumpulissa oloa? Ihan tosi asioita "ystäväsi" sinulle kertoo, sinä ap. itse todistat hänen puheensa tosiksi. Heti olet häipymässä kuvioista ja valitat vielä av-palstallakin, kun ihminen ei olekaan sinun oma "marakattisi" !
Ette te kommentoijat mitään oikeaa ystävää tahdo, eikä teillä sellaista olekaan, harva jaksaa alkaa kenenkään pelkäksi hauskuuttajaksi ja tsemppariksi teidän ehdoillanne. Katsokaa pintaliitäjät komediasarjoja kaikki voittavat. ;)
Jos ihminen elämänasenteeltaan negatiivinen, on sitä jatkuvaa likasangon kaatoa raskasta kuunnella. Jaksaisiko kaksi negatiivista toisiaan paremmin? Voisivat kilpailla kummalla on asiat surkeimmin ja keneltä löytyy kamalimmat turhan naurajat lähipiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Hän on yhtä yksinäinen kuin sinä olet. Nyt kun viimein sai juttukaverin niin kaataa päällesi kaiken pskan. Kannattaa ottaa etäisyyttä, tuollainen käy pidemmän päälle raskaaksi.
Ja taas hänellä on yksi tarina lisää kerrottavana, kuinka ystävät pettää.
Se on jotenkin surullista, että ystäväksi kelpaa vain tietynlaisena. Sitten kuitenkin täysin ristiriidassa tämän kanssa ystävyyttä hehkutetaan asiana, johon sovit iloinesi, suruinesi ja vikoinesi.
Tuokin ihminen tarvitsisi just nyt sitä kuuntelijaa, tsemppaajaa. Ihmistä, joka kertoo, että hei, uskon, että on ollut todella rankkaa, mutta sinä olet selvinnyt aivan huiman hyvin, harva pystyy samaan! Ja ihmisen, sen ystävän, joka ei heti ota ritoloita, kun onkin pikkusen epämukavaa. Ystävän tehtävä tuossa tilanteessa olisi myös keksiä jotain yhteistä kivaa mieltä piristävää tekemistä.
Mutta joo. Parempihan se on lähtee pois. Ja toki kannattaa toivoa, ettei ikinä itse joudu tilanteeseen, jossa tuntee itsensä elämän päähän potkimaksi ja tarvitsisi kuuntelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, pitäisi ottaa jalat alleen.
Kuulostaa, että hän on masentunut. Tarvitsee hoitoa siihen. Sinä et ole terapeutti.
Puhutaanko välillä jostain positiivisemmasta?
Tehdäänkö sellainen haaste että tänään ei mietitä mitään murheita eikä valiteta mistään?
Mitä kivaa sinun elämässä on viime aikoina tapahtunut?
Aina voi yrittää.. Tai sitten sanoa suoraan että on ihanaa kun olen löytänyt sinut ystäväksi, mutta jatkuvat negatiiviset puheet syövät energiaa ja toivoisit että joskus voisi puhua jostain kevyemmistä asioista ja pitää hauskaa.
Konkreettinen neuvo: seuraavan kerran kun valitus alkaa sano että hei, musta tuntuu että sun ajatuskuviot on aika negatiiviset. Kuulostat vähän/aika masentuneelta. Onko kaikki hyvin? Tehtäiskö mieluummin jotain kivaa että olo piristyy? Ootko ajatellut että juttelisit ammattilaiselle? Mä en oikein osaa auttaa, mutta voidaan tehdä yhdessä jotain mukavaa. Ole hyvä.
En jäisi tuollaiseen ystävyyteen tekemään mitään kommervenkkejä ollenkaan
Ehkä se toinen on niin hiljaa eikä saa suutansa auki ollenkaan niin sitten toinen hölöttää omista asioistaan?