Voiko narkomaani elää hyvää elämää?
Kommentit (54)
Huumeidenkäyttö johtaa aina ennenaikaiseen kuolemaan, mikäli ei lopeta ajoissa.
Huumeidenkäytön sallimisen puolestapuhujat pysyvät itse suurilta osin visusti irti huumeista.
Arno Poddikti täällä hei. Ei riippuvuus ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Huumeidenkäyttö johtaa aina ennenaikaiseen kuolemaan, mikäli ei lopeta ajoissa.
Huumeidenkäytön sallimisen puolestapuhujat pysyvät itse suurilta osin visusti irti huumeista.
Nyt on sulla löysät puheet.
Missä tällaisia puolestapuhujia edes on?
Usein ihmiset yrittävät määritellä millaista muiden ihmisten elämän tulisi olla, hyvän tai huonon ja millä perusteilla. Kuitenkin ihminen on yksilö ja tällaiset asiat vaihtelevat yksilöiden välillä, joten tuollaista määrittelyä ei oikeastaan voi tehdä kuin itsellensä.
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aineita käytät? Kuinka paljon, kuinka usein?
Aiemmin subua/muita oppareita. Sittemmin piriä mutta viimeiset puoli vuotta peeveetä.
Elikkäs aivot on jo niin pihalla, että voit kuvitella itsesi työkykyiseksi :) Ei tuollaista kyllä kukaan työpaikalleen halua.
Pakko myöntää että peukun kanssa työnteko vaikeaa, mutta olen hyväksynyt sen että pv on hupihuume ja töihin sitten riittää aamuiset piritöötit. Peukkua sitten töiden jälkeen
Hyvää matkaa. Kyllä yhteiskunta hoitaa surusaaton sitten, kun aika koittaa. Jokainen pääsee hautaan, vaikka sitä itse jouduttaisi. Itse en toivota narkeille hyvää elämää, vaan mieluummin toivotan hyvää loppuelämää valitsemallasi tiellä. Monesti se tie on viimeinen kuljettava tie, kun alkaa narkkaamaan tai sekoilla päihteiden kanssa. Harva pääsee siltä tieltä pois ja takaisin ei ole paluuta. Kun käyttää huumeita, on myös hyvästellyt edellisen elämänsä. Edessä päin on sitten pelkkää työmaata ihan varmasti, jos ei halua kuolla.
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aineita käytät? Kuinka paljon, kuinka usein?
Aiemmin subua/muita oppareita. Sittemmin piriä mutta viimeiset puoli vuotta peeveetä.
Elikkäs aivot on jo niin pihalla, että voit kuvitella itsesi työkykyiseksi :) Ei tuollaista kyllä kukaan työpaikalleen halua.
Pakko myöntää että peukun kanssa työnteko vaikeaa, mutta olen hyväksynyt sen että pv on hupihuume ja töihin sitten riittää aamuiset piritöötit. Peukkua sitten töiden jälkeen
Vai että piri/pv päivittäistä. Onnea valitsemallasi tiellä, tulet tarvitsemaan sitä
Vierailija kirjoitti:
Usein ihmiset yrittävät määritellä millaista muiden ihmisten elämän tulisi olla, hyvän tai huonon ja millä perusteilla. Kuitenkin ihminen on yksilö ja tällaiset asiat vaihtelevat yksilöiden välillä, joten tuollaista määrittelyä ei oikeastaan voi tehdä kuin itsellensä.
Niin kauan kun ei satuta kuin itseään ja kustantaa ongelmansa itse, mua ei kiinnosta pätkän vertaa miten joku elämäänsä elää.
Vierailija kirjoitti:
Usein ihmiset yrittävät määritellä millaista muiden ihmisten elämän tulisi olla, hyvän tai huonon ja millä perusteilla. Kuitenkin ihminen on yksilö ja tällaiset asiat vaihtelevat yksilöiden välillä, joten tuollaista määrittelyä ei oikeastaan voi tehdä kuin itsellensä.
Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin se yksilö. Kukaan ei ole missään yksin. Jokainen vaikuttaa myös toisiin ihmisiin omalla toiminnallaan. Muita vaan on pakko ottaa huomioon tai muuten käy köpelösti. Yksilö voi valita mitä valitsee, muut ei sitä voi estää, mutta yksilö myös kantaa seuraukset omasta toiminnastaan, niitä ei voi ulkoistaa muille tai olla valitsematta: kaikella toiminnalla on aina positiivisia tai negatiivisia seurauksia. Jos yksilön toiminta vaikuttaa negatiivisesti muihin, se yksilö itse siitä eniten joutuu kärsimään. Voi valita hyviä seurauksia itselleen tai huonoja seurauksia itselleen. Kun käyttää päihteitä, yleensä valitsee huonoja seurauksia elämäänsä.
Riippuu siitä, kuka hyvän elämän määrittelee ja miten. Narkomaani voi riippuvuudestaan ja sen aiheuttamista ongelmista huolimatta kokea onnellisuutta, rakastua, käydä töissä, muodostaa ystävyyssuhteita, huolehtia lemmikeistään, tulla isäksi tai äidiksi, harrastaa ja viihtyä kodissaan. Jos riippuvuus on edennyt niin pitkälle, että ihminen ei pysty enää huolehtimaan itsestään, terveydestään, kodistaan, työstään tai sosiaalisista suhteistaan, se ei varmaan hänenkään mielestään ole hyvää elämää. Ei myöskään se, jos sisäinen kamppailu ja riippuvuudesta johtuva ahdistus vievät kaiken henkisen kapasiteetin. Valitettavasti riippuvuus usein pahenee ajan myötä, ja hyvän elämän edellytykset karsiutuvat pois.
Jos hyvän elämän määrittelee täysin vapaaksi kaikista riippuvuuksista, harvalla meistä sellainen on. Moni päihde- tai toiminnallisista riippuvuuksista kärsivä todella kärsii ongelmastaan, mutta voi kokea kuitenkin elämänsä vielä hyväksi muilta osin. Mielestäni kukaan ei voi ulkopuolelta kertoa toiselle, onko hänen elämänsä hyvää.
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aineita käytät? Kuinka paljon, kuinka usein?
Aiemmin subua/muita oppareita. Sittemmin piriä mutta viimeiset puoli vuotta peeveetä.
Elikkäs aivot on jo niin pihalla, että voit kuvitella itsesi työkykyiseksi :) Ei tuollaista kyllä kukaan työpaikalleen halua.
Pakko myöntää että peukun kanssa työnteko vaikeaa, mutta olen hyväksynyt sen että pv on hupihuume ja töihin sitten riittää aamuiset piritöötit. Peukkua sitten töiden jälkeen
Vai että piri/pv päivittäistä. Onnea valitsemallasi tiellä, tulet tarvitsemaan sitä
Kyllä. Olen nelisen vuotta käyttänyt tai viisi mutta päivittäin neljä.
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aineita käytät? Kuinka paljon, kuinka usein?
Aiemmin subua/muita oppareita. Sittemmin piriä mutta viimeiset puoli vuotta peeveetä.
Elikkäs aivot on jo niin pihalla, että voit kuvitella itsesi työkykyiseksi :) Ei tuollaista kyllä kukaan työpaikalleen halua.
Mä lakasen öisin kaduilta sumua ! Työskentelen yksin öisin!
T.Skäbä
No siis addikti ei elä omannäköistään elämää vaan addiktiosairaus määrittelee elämää. Aivojen palkitsemisjärjestelmä on pahasti sekaisin ja sairaus on etenevä. Tarkoittaa, että hallinta omasta elämästä siirtyy jatkuvasti enemmän addiktiosairaudelle.
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aineita käytät? Kuinka paljon, kuinka usein?
Aiemmin subua/muita oppareita. Sittemmin piriä mutta viimeiset puoli vuotta peeveetä.
Elikkäs aivot on jo niin pihalla, että voit kuvitella itsesi työkykyiseksi :) Ei tuollaista kyllä kukaan työpaikalleen halua.
Pakko myöntää että peukun kanssa työnteko vaikeaa, mutta olen hyväksynyt sen että pv on hupihuume ja töihin sitten riittää aamuiset piritöötit. Peukkua sitten töiden jälkeen
Hyvää matkaa. Kyllä yhteiskunta hoitaa surusaaton sitten, kun aika koittaa. Jokainen pääsee hautaan, vaikka sitä itse jouduttaisi. Itse en toivota narkeille hyvää elämää, vaan mieluummin toivotan hyvää lopp
Riippuvuuden taustalla on useimmiten hoitamaton trauma.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, kuka hyvän elämän määrittelee ja miten. Narkomaani voi riippuvuudestaan ja sen aiheuttamista ongelmista huolimatta kokea onnellisuutta, rakastua, käydä töissä, muodostaa ystävyyssuhteita, huolehtia lemmikeistään, tulla isäksi tai äidiksi, harrastaa ja viihtyä kodissaan. Jos riippuvuus on edennyt niin pitkälle, että ihminen ei pysty enää huolehtimaan itsestään, terveydestään, kodistaan, työstään tai sosiaalisista suhteistaan, se ei varmaan hänenkään mielestään ole hyvää elämää. Ei myöskään se, jos sisäinen kamppailu ja riippuvuudesta johtuva ahdistus vievät kaiken henkisen kapasiteetin. Valitettavasti riippuvuus usein pahenee ajan myötä, ja hyvän elämän edellytykset karsiutuvat pois.
Jos hyvän elämän määrittelee täysin vapaaksi kaikista riippuvuuksista, harvalla meistä sellainen on. Moni päihde- tai toiminnallisista riippuvuuksista kärsivä todella kärsii ongelmastaan, mutta voi kokea kuitenkin el
Aikamoista jeesustelua. Kysy niiden päihdeongelmaisten läheisiltä, esim. seurustelukumppaneilta. Niille se on raskasta, kun huolehtivat aivan kaikesta ja riippuvainen ei edes huomaa omassa toiminnassaan mitään ongelmaa. Päihdesairauteen kuuluu se, että riippuvaisen aivot kieltää ongelman ja myös ohittaa kaiken informaation, mikä ei tue riippuvaisen toimintaa ja elämäntapaa. Riippuvainen kieltää ongelman, jotkut jopa hautaan asti. Kyllähän riippuvaiset kykenee suhteisiin ja töihin, kun on ns. läheisten ihmisten palvelusväki huolehtimassa paljosta muusta. Riippuvaisten läheiset tarvitsevat tukea, terapiaa ym. mutta yhteiskunta on kiinnostuneempi hyysäämään niitä riippuvaisia samalla, kun heidän läheiset tarvitsisivat enemmän tukea ja ohjausta jaksaakseen raskaan arjen riippuvaisen läheisenä.
ei kukaan riippuvainen elä mitään hyvää elämää. Olet aineen tai muun riippuvuuden aiheuttaman orja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, kuka hyvän elämän määrittelee ja miten. Narkomaani voi riippuvuudestaan ja sen aiheuttamista ongelmista huolimatta kokea onnellisuutta, rakastua, käydä töissä, muodostaa ystävyyssuhteita, huolehtia lemmikeistään, tulla isäksi tai äidiksi, harrastaa ja viihtyä kodissaan. Jos riippuvuus on edennyt niin pitkälle, että ihminen ei pysty enää huolehtimaan itsestään, terveydestään, kodistaan, työstään tai sosiaalisista suhteistaan, se ei varmaan hänenkään mielestään ole hyvää elämää. Ei myöskään se, jos sisäinen kamppailu ja riippuvuudesta johtuva ahdistus vievät kaiken henkisen kapasiteetin. Valitettavasti riippuvuus usein pahenee ajan myötä, ja hyvän elämän edellytykset karsiutuvat pois.
Jos hyvän elämän määrittelee täysin vapaaksi kaikista riippuvuuksista, harvalla meistä sellainen on. Moni päihde- tai toiminnallisista riippuvuuksista kärsivä todell
Kuvailit yhdentyyppisen tapauksen. Mutta kaikilla riippuvaisilla ei ole noin. Osa pystyy huolehtimaan itsenäisesti asioistaan kuormittamatta läheisiään tai yhteiskuntaa enempää kuin muutkaan ihmiset.
Tavallaan ymmärrän ettei narkin elämä ole ongelmatonta ei minunkaan, mutta uskon omien tietoisten valintojen vaikuttavan asiaan paljon. En halua ottaa velaksi, en milloinkaan vaikka joskus melkein sitä tuputetaan myyjien (ns. Kavereiden) puolesta. En pidä heitä kavereinani kuitenkaan oikeasti. Totuus on ettei minulla ole kavereita mutta ei ollut ennen narkkaustakaan enkä halua olla entisiin selväpäisiin yhteydessä koska en halua sotkea heitä elämäntyyliini. En myöskään hengaile missään porukoissa ja uskon että se on säästänyt minua monelta ongelmalta.
Ei addiktio ole aina ongelma. Tiedän yhden urheilu-addiktin. Ei hänen addiktionsa aiheuta ongelmia yhteiskunnalle. Silloin kun itse treenasin, siitä ei aiheutunut ongelmia kenellekään, ei itselle eikä muille. En vaan enää haluaisi elämää, jossa vapaa-aika menee pääasiassa liikuntaan. Mukavaa, että elämässä on enemmän muutakin ja elämä on monipuolisempaa.