Lue keskustelun säännöt.
Riitelitkö vanhempiesi kanssa teininä vai alistuitko?
Kommentit (12)
Riitelin ja yhteistuumin haettiin minulle omaa asuntoa 16 vuotiaana. En sellaista saanut, kuin vasta 19 vuotiaana, vaikka kirjat olin 18v iässä siirtänyt poste restanteen. Nykyään ollana läheisissä väleissä, omilleen muutto paransi meidän välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koska se olisi ollut järjetöntä. Vanhempieni logiikka ja motiivit olivat jotain mitä en kyennyt ymmärtämään
Outo kysymys. En riidellyt, olemme sekä vanhempamme että me lapset hyvin sopuisia ihmisiä.
Enkä myöskään "alistunut", ei minua kukaan koskaan mitenkään sortanut.
Riitelin äitin tai oikestaan isäpuolen kanssa. Muutin omaan heti 16 v synttärinä. Sain asuntolasta solun. menin kouluun jonne minun ei haluttu . sitten sain hankittua oman vuokra-asunnon poikakaverin kanssa. Isäpuoli teki minusta katoamisilmoituksen. Poliisi sanoi ettei voi tehdä. Isäpuoli levitteli etsintäkuulutuksia somessa.
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys. En riidellyt, olemme sekä vanhempamme että me lapset hyvin sopuisia ihmisiä.
Enkä myöskään "alistunut", ei minua kukaan koskaan mitenkään sortanut.
Sama täällä. Olen aina tullut vanhempieni kanssa hyvin toimeen. Meillä oli sääntöjä, mutta ei mitään vankilameininkiä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Äitini oli kännissä ja isä aina poissa työmatkoilla. Olin talouden "vanhin selväpäinen", joten ei ollut tilaa riidellä. Olin se kiltti esikoistyttö.
En riidellyt, koska kummankaan kanssa siitä ei tullut mitään. Isä jyräsi laakista kaikki vastaväitteet my way or highway tyyliin. Äiti taas uhriutui , syyllisti ja nyyhkytti mykkäkoulussa, joten ei kannattanut. Nykyään ei enää moisia ongelmia, toinen on kuollut ja toinen saa uhriutua uudessa parisuhteessaan ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En riidellyt. Osasimme kaikki keskustella.
Aikamoisia perheitä jos vaihtoehdot on tappeleminen tai alistuminen. Noissa perheissä varmasti molemmissa osapuolissa on vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia perheitä jos vaihtoehdot on tappeleminen tai alistuminen. Noissa perheissä varmasti molemmissa osapuolissa on vikaa.
Oletko varma?
Mulla oli ihan helvatillisen vaikea murrosikä, joten todellakin riitelin, raivosin, karkailin, haistattelin, juopottelin, varastelin yms. Vanhemmat yritti lisätä kuria ja sääntöjä, mutta se johti entistä kovempaan kapinaan ja mm. niihin karkailuihin pitkäksi aikaa, kerran jopa Tukholmaan asti.
Veljelläni taas ei ollut mitään kapinaa eikä kipuilua, joten en usko että vanhemmissa mitään ihmeempää vikaa oli, oli vaan mun oma mieli kaaostilassa tuolloin. Muutinkin sitten pois kotoa jo 16-vuotiaana, koska minä en jaksanut vanhempia eikä he minua. Ja heti kun pääsin omilleni, alkoi sujua paremmin.
Riitelin. Syy oli melkein aina sama. Minua ei kohdeltu tasavertaisesti veljeni kanssa.