Iäkkäät vanhemmat

Äitini oli 43 kun synnyin, isä 47.  En tiedä miten on vaikuttanut .  No nykymamma valittaisi ettei mummosta ole lapsenvahdiksi.  No ei ollut äidistä enää mutta en tarvinnutkaan.  Äiti kuoli 85- vuotiaana 

Omat vanhemmat ovat joka tapauksessa rakkaat ja tärkeät. 49-vuotias äiti on 6- vuotiaalle todennäköisesti viisas ja omistautuva äiti. Yli 70-vuotiaalle miehelle pikkulapsen vanhemmuus on haaste, mutta riippuu paljon asenteesta, miten kykenee joustamaan tilanteessa. Itselläni oli yli vanhemmat, jotka minun syntyessäni olivat yli 40. Äiti oli tästä syystä erityisen valpas minun kasvatukseni suhteen, jotta se varmasti olisi ollut myös modernia - hän huomioi sen, että ehkä ei automaattisesti olisi mukana parikymmentä vuotta nuorempien vanhempien maailmassa. Iäkkäiden vanhempien lapsena sain syvemmän kulttuurisen ja sivistyksellisen taustan sekä paljon henkilökohtaista huomiota verrattuna paljon vanhempaan sisarukseeni. Olen kiitollinen omista lähtökohdistani. Mielestäni äitini oli myös hyvä esikuva itselleni: en ole koskaan oppinut ajattelemaan, että 50-60 -vuotias nainen olisi vanheneva henkilö, vaan että hän voi hyvin olla kouluikäisen äiti.

Oma yh äitini oli -70 luvun alussa  20v kun sai minut, toisen lapsensa. Aivan liian nuori äidiksi. 

Ei hän osannut olla äiti kun oma elämä oli vasta alussa, jätti meidät mummon ja ukin hoitoon kun lähti itse lähikaupunkiin töihin ja kävi vain viikonloppuna katsomassa meitä. Jo pelkästään tämä liene saanut aikaan sen ettemme ole läheisiä, en ole koskaan tuntenut häntä kohtaan sellaista kiintymystä kuin olettaisin että äitiä kohtaan pitäisi tuntea. 

Joten voisin kuvitella että iäkkäilä vanhemmila olisi enemmän kaikenlaista kapasiteettia (myös siis emotionaalista) kasvattaa lapsensa.