Suosittele keskikokoista koirarotua tai kahden rodun seropia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalle aikuiseen ja osaavaan kotiin tiibetinmastiffi. On helpoin laumanvartijoista eikä tarvitse muuta tekemistä toisin kuin vaikka rotikka tai paimenet.

Kyllä kaikki koirat tarvitsevat tekemistä, muutakin kuin oman pihamaan kyttäyksen.

 

Toki tarvitsee normaalin lenkityksen mutta ei kaipaa harrastuksia tai muuta aktivointia kuten vaikkapa pk-rodut. Niiden työ on vahtiminen niinkuin muillakin laumanvartijoilla ja se on niille parasta tekemistä. Tutustu rotuun paremmin.

On minulla ollut yksi laumanvartija, espanjanmastiffi ja ei sekään tosiaan mitään tokoa tai agilityä kaivannut. Kuitenkin paljon lenkkeilyä ja seuraa tarvitsevat laumanvartijatkin, ei koira yksin viihdy vahtimassa loputtomiin, vaikka vahtiviettiä olisikin.

Ap nimenomaan etsii kotikoiraa joka viihtyy sekä sisällä ihmisten kanssa että ulkona vartioimassa. 

Mixeissä on se ongelma, ettei voi tietää mitä saa eikä markkinoilla ole just sellaista mixiä.

Meillä on ollut monta koiraa, saksanpaimenkoirat oli niistä vahteja.  Meillä oli myös karjalankarhukoira-pystykorvamix, eikä räksytellyt eikä se  pihaantulijoista hälytellyt, oli ystävällinen otus. Haukkui kyllä sitten oravia ja lintuja.

Suosittelen sulle https://www.hankikoira.fi/rotutesti

Harrastuksena on omalla tontilla agilityrata. Mukaan pääsee marjastamaan ja sienestämään. Rotukoiran kanssa muutamaan näyttelyyn. Seropin kanssa ei sitten näyttelyissä käydä. Ulkona saa omalla tontilla juoksennella vapaana minun läsnäollessa. Tilaa on asentaa pitkä juoksuvaijeri sellaiselle, joka tykkää olla enemmänkin ulkona kytkettynä minun tehdessä vaikka kotitöitä.  Tontti on aidattu, mutta aita ei estä alta kaivautumista.

Ihan viereisillä tonteilla ei asu ketään. -ap

Hovawart, vahti ja palveluskoira. Suurehko paino noin 30-40kg.

Vierailija kirjoitti:

Hovawart, vahti ja palveluskoira. Suurehko paino noin 30-40kg.

Hyvä ehdotus. Tuon tyyppistä haetaan. Menee mietintämyssyyn, kiitos. -ap

Meillä on maalla vahtina kaksi itäeuroopanpaimenkoiraa. Toki on jo iso rotu eikä keskikokoinen (50kg) mutta löytyy toki pienempiä sukulinjojakin. Rotu sopii meille kun siinä yhdistyy paimenen koulutettavuus ja laumanvartijan kyky työskennellä itsenäisesti. Ei ole riistaviettiä eikä hauku turhasta, ainoastaan jos joku pyrkii heidän reviirille. Rotu tarvitsee osaavan ihmisen ja hyvän peruskoulutuksen, mutta ei kaipaa aktiivista harrastamista samaan tapaan kuin vaikkapa pikkuserkku saksanpaimenkoira. Ovat rauhallisempia ja näillä on parempi hermorakenne kuin nykysakemanneilla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on maalla vahtina kaksi itäeuroopanpaimenkoiraa. Toki on jo iso rotu eikä keskikokoinen (50kg) mutta löytyy toki pienempiä sukulinjojakin. Rotu sopii meille kun siinä yhdistyy paimenen koulutettavuus ja laumanvartijan kyky työskennellä itsenäisesti. Ei ole riistaviettiä eikä hauku turhasta, ainoastaan jos joku pyrkii heidän reviirille. Rotu tarvitsee osaavan ihmisen ja hyvän peruskoulutuksen, mutta ei kaipaa aktiivista harrastamista samaan tapaan kuin vaikkapa pikkuserkku saksanpaimenkoira. Ovat rauhallisempia ja näillä on parempi hermorakenne kuin nykysakemanneilla.

Loistavaa, että nyt löytyi vaihtoehto howavartille. Menee mietintämyssyyn. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa olen alkanut itse miettiä suomenpystykorvaa. Se on pieni koira - meidän mittapuun mukaan, kun suursnautsereita on ollut pidempään. Se on riistaviettinen, mikä on ollut meille ehdoton ei (siis erityisen riistaviettinen koira, kaikki koirat on riistaviettisiä, jos orava lähtee nenän edestä juoksemaan!), ei pysy itsekseen omassa pihassa, mikä sekin on ollut ehdoton ei - noi riisenit on niin reviiritietoisia, ettei ne ole lähteneet nuoruusriekkumisten jälkeen karkuteille lainkaan. Nyt meillä on keskikokoinen snautseri, ja se ei ole KOSKAAN karannut omasta pihasta, pari kertaa lenkillä on karannut - omaan pihaan (kerran säikähti yliäänipamausta ja ryntäsi kaulapannasta läpi! toisen kerran se eksyi minusta ja panikoi ja karkasi kotiin).

Mutta takaisin suomenpystykorvaan: rotu on alkanut olla uhanalainen, se on kuitenkin erittäin sopeutuva ja älykäs, sopii perhekoiraksi, mutta vaatii l

Tuo teksti ei ollut aloittajan. En ota Suomen pystykorvaa. Sitä pitäisi käyttää metsällä, ja se ei ole vahtiviettinen, vaan hälyttävä rotu. -ap

Juu ei ollut, olisi pitänyt varmaan painokkaammin tuoda se esiin. Mutta siis minä olen valmis luopumaan riistaviettiperiaatteestani muiden syiden takia - ja suomenpystykorvaa EI tarvitse käyttää metsällä, mutta metsäSSÄ kylläkin.

Mutta mitä tarvoitat sillä, että hälyyttävä rotu on huono, vahtiviettinen hyvä? Koska jos mennään sitten tuohon äärilaitaan, niin sieltä löytyy koiria, jotka eivät lainkaan ilmaise vieraiden tuloa, vaan "syövät" ne. SIitä väliltä on sitten esim. suursnautseri, joka kertoo kyllä (ääni kuuluu naapurikaupunkiin asti), että joku tulee, eikä päästä kyllä liian lähelle vahdittavaa kohdetta, jos niikseen tulee. Mutta ei tarvinnut pelätä, että se olisi käynyt kenenkään päälle, kuten nuo laumanvartijakoirat esimerkiksi ovat tehneet.

Hälyttävä rotu haukkuu kaikelle mahdolliselle, vahtiva vahtii pelkästään omaa reviiriä eikä reagoi ohikulkijoihin. Minä en jaksaisi kuunnella jotain räksyttäjää eikä sellainen koira ole hyväksi naapurisuhteillekaan vaikka naapurit olisi vähän kauempanakin. Ei laumanvartijat hyökkää holtittomasti kimppuun ja raatele jollei ole niin sanotusti tosi kyseessä. Ap:n perhe on aikuinen pariskunta joten osaavat varmasti olla vastuullisia koiranomistajia.

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa olen alkanut itse miettiä suomenpystykorvaa. Se on pieni koira - meidän mittapuun mukaan, kun suursnautsereita on ollut pidempään. Se on riistaviettinen, mikä on ollut meille ehdoton ei (siis erityisen riistaviettinen koira, kaikki koirat on riistaviettisiä, jos orava lähtee nenän edestä juoksemaan!), ei pysy itsekseen omassa pihassa, mikä sekin on ollut ehdoton ei - noi riisenit on niin reviiritietoisia, ettei ne ole lähteneet nuoruusriekkumisten jälkeen karkuteille lainkaan. Nyt meillä on keskikokoinen snautseri, ja se ei ole KOSKAAN karannut omasta pihasta, pari kertaa lenkillä on karannut - omaan pihaan (kerran säikähti yliäänipamausta ja ryntäsi kaulapannasta läpi! toisen kerran se eksyi minusta ja panikoi ja karkasi kotiin).

Mutta takaisin suomenpystykorvaan: rotu on alkanut olla uhanalainen, se on kuitenkin erittäin sopeutuva ja älykäs, sopii perhekoiraksi, mutta vaatii l

Mutta en mainostaisi suomenpystykorvaa terveenä rotuna tuon epilepsian yleisyyden takia.

Oho, en muistanutkaan tuota, ja omat pitempiaikaiset kokemukset puhtaista pikinokista on 80-luvulta, jolloin naapureilla niitä oli, silloin ne todennäköisesti olivat terveempiä, koska kaikki elivät yli 15v ikään.Itsellä oli suomenpystykorvan+karjalankarhukoiran mix 90-luvulla, sen kohtaloksi tuli 15v iässä sitten karjalankarhukoirien tyyppivika rasvapatit ja niistä kehittynyt syöpä, kun ei kaikkia patteja osannut vahtia. Meillä on ollut epileptinen kissa ja naapurilla oli epilepsiasta kärsivä collie, joten se on kyllä aika vahvasti sitten ei, kun tietää mitä se voi olla.

(ja metsästysrotuisen koiran kanssa ei ole PAKKO käydä metsällä, mutta sen kanssa on pakko käydä metsäSSÄ).

Ei siis ap

Berhandilainen x chihuahua

Kröhöm. Tieteellinen yhteisö on todistanut, ettei rotuja missään nimessä ole olemassa. Tuo on vanhentunut rasistinen ilmaisu, jota ei sovi enää käyttää. On vain populaatioita. Mutta siltikin me olemme kaikki samanlaisia ja vuodamme punaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa olen alkanut itse miettiä suomenpystykorvaa. Se on pieni koira - meidän mittapuun mukaan, kun suursnautsereita on ollut pidempään. Se on riistaviettinen, mikä on ollut meille ehdoton ei (siis erityisen riistaviettinen koira, kaikki koirat on riistaviettisiä, jos orava lähtee nenän edestä juoksemaan!), ei pysy itsekseen omassa pihassa, mikä sekin on ollut ehdoton ei - noi riisenit on niin reviiritietoisia, ettei ne ole lähteneet nuoruusriekkumisten jälkeen karkuteille lainkaan. Nyt meillä on keskikokoinen snautseri, ja se ei ole KOSKAAN karannut omasta pihasta, pari kertaa lenkillä on karannut - omaan pihaan (kerran säikähti yliäänipamausta ja ryntäsi kaulapannasta läpi! toisen kerran se eksyi minusta ja panikoi ja karkasi kotiin).

Mutta takaisin suomenpystykorvaan: rotu on alkanut olla uhanalainen, se on kuitenkin erittäin sopeut

En hae hälyyttävää koiraa, vaan vahtiviettistä. En väittänyt, että hälyyttävä olisi huono. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalle aikuiseen ja osaavaan kotiin tiibetinmastiffi. On helpoin laumanvartijoista eikä tarvitse muuta tekemistä toisin kuin vaikka rotikka tai paimenet.

Kyllä kaikki koirat tarvitsevat tekemistä, muutakin kuin oman pihamaan kyttäyksen.

Olen tästä samaa mieltä myös laumanvartijoiden tapauksessa, ellei se "pihamaa" todella tarkoita hehtaarien kokoisia maatalon tiluksia. 

Dobermann?

Eurasier? Noh, ehkä vähän huonohko vahtikoiraksi. 

Akita tai amerikan akita, voivat tosin olla aika vaativia luonteeltaan, eivätkä tule toimeen vieraiden koirien kanssa mutta eivät räkytä turhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Akita tai amerikan akita, voivat tosin olla aika vaativia luonteeltaan, eivätkä tule toimeen vieraiden koirien kanssa mutta eivät räkytä turhaan. 

Ap ei halunnut riistaviettistä koiraa, eikös nämä ole alunperin metsästyskoiria?

Rusakko tai orthos.

Ei kannata akitaa ottaa, ovat riistaviettisiä ja taistelukoira perimän omaavia. Eivät taida varoittaa vaan käyvät suoraan ainakin toisten koirien kimppuun eleettömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa olen alkanut itse miettiä suomenpystykorvaa. Se on pieni koira - meidän mittapuun mukaan, kun suursnautsereita on ollut pidempään. Se on riistaviettinen, mikä on ollut meille ehdoton ei (siis erityisen riistaviettinen koira, kaikki koirat on riistaviettisiä, jos orava lähtee nenän edestä juoksemaan!), ei pysy itsekseen omassa pihassa, mikä sekin on ollut ehdoton ei - noi riisenit on niin reviiritietoisia, ettei ne ole lähteneet nuoruusriekkumisten jälkeen karkuteille lainkaan. Nyt meillä on keskikokoinen snautseri, ja se ei ole KOSKAAN karannut omasta pihasta, pari kertaa lenkillä on karannut - omaan pihaan (kerran säikähti yliäänipamausta ja ryntäsi kaulapannasta läpi! toisen kerran se eksyi minusta ja panikoi ja karkasi kotiin).

Mutta takaisin suomenpystykorvaan: rotu on alkanut olla uhanalainen, se on kuitenkin erittäin sopeutuva ja älykäs, sopii perhekoiraksi, mutta vaatii l

Lainaus ei toimi, mutta vastaan tähän: "Riistaviettisen koiran tulisi saada toteuttaa viettiään." 

Kaikki riistaviettiset koirat eivät ole metsästyskoiria, eivätkä kaikki metsästyskoirat ole samalla tavalla riistaviettisiä. Husky ei ole metsästyskoira, ja silti se on tunnetuin esimerkki koirasta, jonka riistaviettisyys on sitä luokkaa että sitä ei välttämättä voi pitää metsässä irti ollenkaan. Se kun saa suoran näköyhteyden rusakkoon niin voi olla että se on sitten seuraavan kerran tavattavissa naapurikunnan löytöeläintalolla viikon päästä. Toisaalta esimerkiksi noutajat eivät tehtävästään johtuen ole riistaviettisiä sillä tavalla että lähtisivät ajamaan saalista, vaikka ne metsästyskoiria ovatkin. Siksi on vähän outoa sanoa että jokaisen koiran pitäisi päästä toteuttamaan riistaviettiä käytännössä. Ei metsästäjä lähtökohtaisesti tee huskylla mitään.