Suosittele keskikokoista koirarotua tai kahden rodun seropia

Pitäisi tietää myös ap:n koiraosaaminen eli onko ensimmäinen koira.

Moni kuvittelee olevansa koiraekspertti siltä pohjalta että lapsuudenkodissa oli joskus joku sekarotuinen pystykorva kun oli itse vielä lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiibetinmastiffi tai Karstinpaimenkoira, nartut ovat noin 25-40 kiloisia ja 55-60cm eli eivät ole vielä mitenkään kovin isoja koiria, tarvitsevat tosin aidat pihan ympärille ja olisi hyvä ettei asu kovin vilkkaassa paikassa vaan enemmänkin maalla, mutta viihtyvät hyvin ulkonakin ja hoitavat vartioinnin. Jaksavat myös kulkea mukana vaikka patikoimassa. 

Miksei myös Snautseri tai Suursnautseri, eivät tosin ihan uokokoiriksi sovellu mutta pärjäävät talvellakin ulkona. 

Jos hälyttävä vahti riittää, niin melkein mikä hyvänsä ulkona pärjäävä rotu käy, vaikka suomenlapinkoira tai suomenpystykorva. 

Hyvä nyt tuli tosiaan oikeita ehdotuksia. Aloituksesta sai ilmeisesti kuvan, että haen täysipäiväistä ulkokoiraa. Sitä en tarkoittanut, vaan että meillä on koiralle omaa pihaa. -ap

Sitten varmaankin vain snautseri tulee kysymykseen tuosta joukosta, mikäli ajatuksissa siis pääosin sisäkoira. Entäs Bouvier tai Airedalinterrieri, belggarikin voisi sopia tervuerenina jos olette edes hieman kiinnostuneita myös jotakin harrastelemaan. 

Itseasiassa olen alkanut itse miettiä suomenpystykorvaa. Se on pieni koira - meidän mittapuun mukaan, kun suursnautsereita on ollut pidempään. Se on riistaviettinen, mikä on ollut meille ehdoton ei (siis erityisen riistaviettinen koira, kaikki koirat on riistaviettisiä, jos orava lähtee nenän edestä juoksemaan!), ei pysy itsekseen omassa pihassa, mikä sekin on ollut ehdoton ei - noi riisenit on niin reviiritietoisia, ettei ne ole lähteneet nuoruusriekkumisten jälkeen karkuteille lainkaan. Nyt meillä on keskikokoinen snautseri, ja se ei ole KOSKAAN karannut omasta pihasta, pari kertaa lenkillä on karannut - omaan pihaan (kerran säikähti yliäänipamausta ja ryntäsi kaulapannasta läpi! toisen kerran se eksyi minusta ja panikoi ja karkasi kotiin).

Mutta takaisin suomenpystykorvaan: rotu on alkanut olla uhanalainen, se on kuitenkin erittäin sopeutuva ja älykäs, sopii perhekoiraksi, mutta vaatii liikuntaa ja touhuamista, muttei ole mikään hyperaktiivinen kuitenkaan. Sille riittää aina välillä touhuamiseksi myös omaehtoinen oravien haukkuminen pihapuissa. Pikinokan turkki on helppohoitoinen, ja tähän asti rotu on ollut myös hyvin terve. Riistaviettisyys tosiaan on aikaisemmin ollut minulle huonompi asia, mutta aitauksilla ja kunnon talutushihnoillahan siitä selviää. Se on myös pihavahti, ilmoittaa kaikki kulkijat ja menijät. Pienikokoisena syö vähemmän kuin riiseni, mikä tällaisina aikoina alkaa olla jo aika iso etu.

Tuleeko se ulkoilemaan pelkästään pihalla vai onko tarkoitus lenkkeilyttää? Pitääkö olla myös lasten hallittavissa ja jos pitää, niin minkä ikäisten lasten? Pitääkö koiran sietää lasten kavereita? Oikea vahtikoira ei päästä vieraita tontille ja voi vahtia liikaa lasten kavereita.

Saksalainen kehitetty koirarotu elo. Tosin en tiedä onko vahtija...

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa olen alkanut itse miettiä suomenpystykorvaa. Se on pieni koira - meidän mittapuun mukaan, kun suursnautsereita on ollut pidempään. Se on riistaviettinen, mikä on ollut meille ehdoton ei (siis erityisen riistaviettinen koira, kaikki koirat on riistaviettisiä, jos orava lähtee nenän edestä juoksemaan!), ei pysy itsekseen omassa pihassa, mikä sekin on ollut ehdoton ei - noi riisenit on niin reviiritietoisia, ettei ne ole lähteneet nuoruusriekkumisten jälkeen karkuteille lainkaan. Nyt meillä on keskikokoinen snautseri, ja se ei ole KOSKAAN karannut omasta pihasta, pari kertaa lenkillä on karannut - omaan pihaan (kerran säikähti yliäänipamausta ja ryntäsi kaulapannasta läpi! toisen kerran se eksyi minusta ja panikoi ja karkasi kotiin).

Mutta takaisin suomenpystykorvaan: rotu on alkanut olla uhanalainen, se on kuitenkin erittäin sopeutuva ja älykäs, sopii perhekoiraksi, mutta vaatii liikuntaa ja touhuamista, muttei ole mikään hyperak

Tuo teksti ei ollut aloittajan. En ota Suomen pystykorvaa. Sitä pitäisi käyttää metsällä, ja se ei ole vahtiviettinen, vaan hälyttävä rotu. -ap

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko se ulkoilemaan pelkästään pihalla vai onko tarkoitus lenkkeilyttää? Pitääkö olla myös lasten hallittavissa ja jos pitää, niin minkä ikäisten lasten? Pitääkö koiran sietää lasten kavereita? Oikea vahtikoira ei päästä vieraita tontille ja voi vahtia liikaa lasten kavereita.

Tämä on hyvä huomioida jos on tilanteita että lapsi on kotona yksin kavereidensa kanssa. Vartioivalle koiralle on silloin oltava piha-aitaus kopppeineen missä sitä pidetään kun vanhemmat eivät ole kotona. Lähes mikä vain vahtiviettinen koira, jopa muutkin rodut, puolustavat oman perheen lapsia aika hanakasti ja siinä on aina vaaran paikka.

Rottweiler on aika hyvä perus vahti ja soveltuu moneen menoon, samoin snautseri hieman pienempänä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko se ulkoilemaan pelkästään pihalla vai onko tarkoitus lenkkeilyttää? Pitääkö olla myös lasten hallittavissa ja jos pitää, niin minkä ikäisten lasten? Pitääkö koiran sietää lasten kavereita? Oikea vahtikoira ei päästä vieraita tontille ja voi vahtia liikaa lasten kavereita.

Meillä ei ole lapsia. Asumme maalla. Oikeaa vahtiviettistä koiraa haetaan. -ap

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa olen alkanut itse miettiä suomenpystykorvaa. Se on pieni koira - meidän mittapuun mukaan, kun suursnautsereita on ollut pidempään. Se on riistaviettinen, mikä on ollut meille ehdoton ei (siis erityisen riistaviettinen koira, kaikki koirat on riistaviettisiä, jos orava lähtee nenän edestä juoksemaan!), ei pysy itsekseen omassa pihassa, mikä sekin on ollut ehdoton ei - noi riisenit on niin reviiritietoisia, ettei ne ole lähteneet nuoruusriekkumisten jälkeen karkuteille lainkaan. Nyt meillä on keskikokoinen snautseri, ja se ei ole KOSKAAN karannut omasta pihasta, pari kertaa lenkillä on karannut - omaan pihaan (kerran säikähti yliäänipamausta ja ryntäsi kaulapannasta läpi! toisen kerran se eksyi minusta ja panikoi ja karkasi kotiin).

Mutta takaisin suomenpystykorvaan: rotu on alkanut olla uhanalainen, se on kuitenkin erittäin sopeutuva ja älykäs, sopii perhekoiraksi, mutta vaatii liikuntaa ja touhuamista, muttei ole mikään hyperak

Riistaviettisen koiran tulisi saada toteuttaa viettiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko se ulkoilemaan pelkästään pihalla vai onko tarkoitus lenkkeilyttää? Pitääkö olla myös lasten hallittavissa ja jos pitää, niin minkä ikäisten lasten? Pitääkö koiran sietää lasten kavereita? Oikea vahtikoira ei päästä vieraita tontille ja voi vahtia liikaa lasten kavereita.

Meillä ei ole lapsia. Asumme maalla. Oikeaa vahtiviettistä koiraa haetaan. -ap

Rotikka on kunnolla vahtiviettinen. Toisaalta ei kestä pihalla pitkiä aikoja turkin puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan ole ehdottanut vielä suomenlapinkoiraa? Räksyttävät pihoilla kaikelle mikä liikkuu. Turkki kestää Suomen ilmastoa ja keskisuuri koira (minun mittapuulla pieni, mutta yleisestl kai pidetään keskisuurena)

Toivon, ettei kukaan ikinä hankkisi suomenlapinkoiraa taajamaan. Terveisiä sellaisen naapurista. 

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa olen alkanut itse miettiä suomenpystykorvaa. Se on pieni koira - meidän mittapuun mukaan, kun suursnautsereita on ollut pidempään. Se on riistaviettinen, mikä on ollut meille ehdoton ei (siis erityisen riistaviettinen koira, kaikki koirat on riistaviettisiä, jos orava lähtee nenän edestä juoksemaan!), ei pysy itsekseen omassa pihassa, mikä sekin on ollut ehdoton ei - noi riisenit on niin reviiritietoisia, ettei ne ole lähteneet nuoruusriekkumisten jälkeen karkuteille lainkaan. Nyt meillä on keskikokoinen snautseri, ja se ei ole KOSKAAN karannut omasta pihasta, pari kertaa lenkillä on karannut - omaan pihaan (kerran säikähti yliäänipamausta ja ryntäsi kaulapannasta läpi! toisen kerran se eksyi minusta ja panikoi ja karkasi kotiin).

Mutta takaisin suomenpystykorvaan: rotu on alkanut olla uhanalainen, se on kuitenkin erittäin sopeutuva ja älykäs, sopii perhekoiraksi, mutta vaatii liikuntaa ja touhuamista, muttei ole mikään hyperak

Suomenpystykorvat ovat sukusiittoisia ja epilepsia ja patellaluksaatio ovat yleisiä. Toki sillälailla "perusterve" että ei ole allergioita, mutta kyllä minusta epilepsia on paljon vakavampi asia. Sukusiittoisia ovat koska maailmanlaajuisesti populaatio on pieni.

Tyhmyyttä on, ettei rotua yritetä parantaa sallimalla roturisteytykset terveemmän pohjanpystykorvan kanssa varsinkin nyt kun Kennelliitto on näyttänyt vihreää valoa monen muunkin rodun risteytyskokeiluille. 

Mutta en mainostaisi suomenpystykorvaa terveenä rotuna tuon epilepsian yleisyyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi tietää myös ap:n koiraosaaminen eli onko ensimmäinen koira.

Moni kuvittelee olevansa koiraekspertti siltä pohjalta että lapsuudenkodissa oli joskus joku sekarotuinen pystykorva kun oli itse vielä lapsi.

Ei ole ensimmäinen koira haussa meille. Minulla on ollut yhtäjaksoisesti koira/koiria monta vuosikymmentä. Muutimme maalle, ja nyt haetaan vahtiviettistä koiraa. Kaupungissa meillä on ollut seurakoiria. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan ole ehdottanut vielä suomenlapinkoiraa? Räksyttävät pihoilla kaikelle mikä liikkuu. Turkki kestää Suomen ilmastoa ja keskisuuri koira (minun mittapuulla pieni, mutta yleisestl kai pidetään keskisuurena)

Toivon, ettei kukaan ikinä hankkisi suomenlapinkoiraa taajamaan. Terveisiä sellaisen naapurista. 

Tosiaan suomenlapinkoira ei ole vahtiviettinen, vaan hälyttävä koira. Ja sellaista en nyt etsi. -ap

Maalle aikuiseen ja osaavaan kotiin tiibetinmastiffi. On helpoin laumanvartijoista eikä tarvitse muuta tekemistä toisin kuin vaikka rotikka tai paimenet.

täällähän ehdotetaan aika isoja koiria. Aidosti keskikokoista jos haetta niin snautseri(keskikokoinen), myös kääpiösnautserit vahtii, mutta niiden katu-uskottavuus on ehkä hiukan pienempi. Keskarilla sitä jo kuitenkin on, muttei ole mikään mahdoton mörssäri. Ei lähde karvaa, mutta ovat kyllä aika jääriä, kuten kaikki snautserit. Ei ole pahemmin metsästysviettiä ehkä joskus jotakin varpusta vähän hätistelee, oman käppänän vieressä saa pomppia orava ilman mitään vaikutusta ja rusakotkin.

Miten ajattelitte hankkia mahdollisen kahden rodun risteytyksen mitä kysytte otsikossa? Ei ole kovin todennäköistä että sellaisia pentuja löytyisi välttämättä moneen vuoteen jos nyt vaikka päättäisitte että esim snautseri-tiibetinmastiffimix sopisi teille parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Maalle aikuiseen ja osaavaan kotiin tiibetinmastiffi. On helpoin laumanvartijoista eikä tarvitse muuta tekemistä toisin kuin vaikka rotikka tai paimenet.

Kyllä kaikki koirat tarvitsevat tekemistä, muutakin kuin oman pihamaan kyttäyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalle aikuiseen ja osaavaan kotiin tiibetinmastiffi. On helpoin laumanvartijoista eikä tarvitse muuta tekemistä toisin kuin vaikka rotikka tai paimenet.

Kyllä kaikki koirat tarvitsevat tekemistä, muutakin kuin oman pihamaan kyttäyksen.

 

Toki tarvitsee normaalin lenkityksen mutta ei kaipaa harrastuksia tai muuta aktivointia kuten vaikkapa pk-rodut. Niiden työ on vahtiminen niinkuin muillakin laumanvartijoilla ja se on niille parasta tekemistä. Tutustu rotuun paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalle aikuiseen ja osaavaan kotiin tiibetinmastiffi. On helpoin laumanvartijoista eikä tarvitse muuta tekemistä toisin kuin vaikka rotikka tai paimenet.

Kyllä kaikki koirat tarvitsevat tekemistä, muutakin kuin oman pihamaan kyttäyksen.

 

Toki tarvitsee normaalin lenkityksen mutta ei kaipaa harrastuksia tai muuta aktivointia kuten vaikkapa pk-rodut. Niiden työ on vahtiminen niinkuin muillakin laumanvartijoilla ja se on niille parasta tekemistä. Tutustu rotuun paremmin.

On minulla ollut yksi laumanvartija, espanjanmastiffi ja ei sekään tosiaan mitään tokoa tai agilityä kaivannut. Kuitenkin paljon lenkkeilyä ja seuraa tarvitsevat laumanvartijatkin, ei koira yksin viihdy vahtimassa loputtomiin, vaikka vahtiviettiä olisikin.