Yhteen paluu eron jälkeen.

Up

Jätetty otti asian esiin, lupasi että tyyli muuttuu. Ei muuttunut, samassa sonnassa kahlattiin alle 3 kk:ssa. Ei kannata, ellei välissä ole useita vuosia ja ihan uusi rakastuminen. 

Meillä välissä oli noin vuoden asumusero jonka jälkeen muutin (olin "jättäjä") takaisin kotiin lähinnä ystävänä ja yhteisten lemmikkien takia. Siinä sitten kuitenkin alkoi taas tunteita kehittyä ja päädyttiin että toista hakemusta ei laiteta ja avioero peruuntui. Tuosta nyt kymmenisen vuotta ja menee paremmin kuin koskaan! Yhdessä otettiin siis puheeksi lopulta, että oho, mehän taidetaan olla takaisin yhdessä.

Aika harvinaista taitaa olla että yhteen paluu onnistuu. Jos ei ole ollut muita kumppaneita ja on muutenkin avuton sitten ehkä.

Sillä oletuksella ei kannata palata yhteen, että jokin muuttuisi.

Todennäköisesti ei muutu, arki palaa samaan uomaan ja mietit miksi ihmeessä palasit tähän takaisin.

Jos nuorena on mennyt yhteen ja sitten eronnut pitkän suhteen jälkeen, niin ihan hyvin saattaa onnistua yhteenpaluu, koska ero on saattanut olla enemmän sellaista fomoa kuin mitään yhteensopimattomuutta.  Riippuu siitäkin, kuinka suuri pettymys sinkkuelämä on.

Oltiin 3 vuotta erossa, molemmat kokeilivat uusia suhteita ja tajuttiin että samat ongelmat ne tulee vastaan muissakin suhteissa jos niitä ei työstä. Päätettiin työstää yhdessä omia vajavaisuuksiamme.

Vierailija kirjoitti:

Sillä oletuksella ei kannata palata yhteen, että jokin muuttuisi.

Todennäköisesti ei muutu, arki palaa samaan uomaan ja mietit miksi ihmeessä palasit tähän takaisin.

Meillä muuttui ja tosi radikaalisti. Mies oppi arvostamaan minua ja keskittymään minun hyviin puoliin, huonojen sijasta. Itsekin ymmärsin, että hän on minulle juuri oikea. Keskinäinen kunnioitus siis koheni ja sitä kautta kuin eri suhde!

Vierailija kirjoitti:

Jätetty otti asian esiin, lupasi että tyyli muuttuu. Ei muuttunut, samassa sonnassa kahlattiin alle 3 kk:ssa. Ei kannata, ellei välissä ole useita vuosia ja ihan uusi rakastuminen. 

Mielenkiinnosta kysyn miten jätetty otti asian esille ja kauanko olitte erossa? Tai mikä teidän suhteessa hiersi

Mitä tarkoittaa fomo? 

Tykkään tästä ketjusta, vaikka en ole itse ikinä eronnut.

Olen ollut puolisoni kanssa 15-vuotiaasta, nyt olen 43v. ja kerran oli kriisi, joka ei onneksi päätynyt eroon.

Mutta tosiaan se, että ihmiset voivat aikuismaisesti yrittää uudestaan ja asiat voivat mennä parempaan suuntaan, on hieno ja arvokas asia. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa fomo? 

Fear of missing out.

Vierailija kirjoitti:

Sillä oletuksella ei kannata palata yhteen, että jokin muuttuisi.

Todennäköisesti ei muutu, arki palaa samaan uomaan ja mietit miksi ihmeessä palasit tähän takaisin.

Itsestäänhän sitä voi vain vastuussa olla, mutta melkein kaikissa suhteissa ongelmia on molemmissa (luetaan ulos nyt väkivaltaiset narsisistit yms.). Täytyy siis tonkia omaa pääkoppaa ja kyetä käsittelemään niitä asioita, jotka ovat eroon johtaneet. Toiset pystyvät käsittelemään niitä jatkaen yhdessäeloa, mutta toiset tarvitsevat etäisyyttä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä oletuksella ei kannata palata yhteen, että jokin muuttuisi.

Todennäköisesti ei muutu, arki palaa samaan uomaan ja mietit miksi ihmeessä palasit tähän takaisin.

Meillä muuttui ja tosi radikaalisti. Mies oppi arvostamaan minua ja keskittymään minun hyviin puoliin, huonojen sijasta. Itsekin ymmärsin, että hän on minulle juuri oikea. Keskinäinen kunnioitus siis koheni ja sitä kautta kuin eri suhde!

Mukava kuulla että eron jälkeen on mahdollista muuttua ja yrittää viellä yhdessä!

Vierailija kirjoitti:

Sillä oletuksella ei kannata palata yhteen, että jokin muuttuisi.

Todennäköisesti ei muutu, arki palaa samaan uomaan ja mietit miksi ihmeessä palasit tähän takaisin.

Sanonta: vanhaa kahvia on turha lämmittää, pitää täysin paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä oletuksella ei kannata palata yhteen, että jokin muuttuisi.

Todennäköisesti ei muutu, arki palaa samaan uomaan ja mietit miksi ihmeessä palasit tähän takaisin.

Sanonta: vanhaa kahvia on turha lämmittää, pitää täysin paikkansa.

Kaise joskus voi uudestaan lämmittämällä toimia paremmin? Kahvi tuskin mutta parisuhde erikseen

Yksi kokemus on tuollaisesta sairaasta on-off parisuhteesta, joka kesti miltei 6 vuotta.

Aina se sama paska iski tuulettimeen, joskus jopa jo alle viikosssa.

Mies oli juoppo, henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen. Ei se eroista ja paluusta yhteen muuttunu yhtään. Itse asiassa miehen käytös paheni vain, koska mukaan tuli nämä tenttaukset, että mitäs on tapahtunut eron aikana (muita miehiä yms.).

Vierailija kirjoitti:

Yksi kokemus on tuollaisesta sairaasta on-off parisuhteesta, joka kesti miltei 6 vuotta.

Aina se sama paska iski tuulettimeen, joskus jopa jo alle viikosssa.

Mies oli juoppo, henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen. Ei se eroista ja paluusta yhteen muuttunu yhtään. Itse asiassa miehen käytös paheni vain, koska mukaan tuli nämä tenttaukset, että mitäs on tapahtunut eron aikana (muita miehiä yms.).

Hyh. Itse olen eronnut noin 2,5kk sitten 4v kestäneestä suhteesta, jonka aikana siunaantui yksi lapsi. Ero johtui pääasiassa omasta käytöksestä ( ei ollut väkivaltaa, pettämistä tai mitään riippuvuuksia) en vain osannut huomioida toista ja toisen tarpeita silloin tarpeeksi, taino varmaan ollenkaan. Nyt muutaman kerran terapeutin kanssa juteltuani alan huomaamaan itsessä ja omassa ajattelutavassa muutoksia entiseen. Viimeaikoina olen enemmän ja enemmän miettinyt mahdollista uudelleen yrittämistä, vaikka olen se jätetty osapuoli entiedä miten asian ilmaisisin exälle vai annanko vain olla. Yleensä kai jätetty tekee aloitteen tämmöisessä asiassa? Toisaalta ei nämä yhteenpaluu keskustelujen lukeminen ainakaan auta omaa ikävää toista kohtaan, tuskaa se pikemminkin lisää, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Olemme olleet koko eron ajan hyvissä väleissä, olemme muutaman kerran tehneet ns perheenä jotain ja olen käynyt exää auttelemassa hänen uudessa kodissaan, huonekalujen kasaamisessa yms. Kannattaako edes kertoa exälle omista tunteistaan? Olemme vähän alta kolmekymppisiä molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Hyh. Itse olen eronnut noin 2,5kk sitten 4v kestäneestä suhteesta, jonka aikana siunaantui yksi lapsi. Ero johtui pääasiassa omasta käytöksestä ( ei ollut väkivaltaa, pettämistä tai mitään riippuvuuksia) en vain osannut huomioida toista ja toisen tarpeita silloin tarpeeksi, taino varmaan ollenkaan. Nyt muutaman kerran terapeutin kanssa juteltuani alan huomaamaan itsessä ja omassa ajattelutavassa muutoksia entiseen. Viimeaikoina olen enemmän ja enemmän miettinyt mahdollist

Piti kirjoittaa että yleensä kai jättäjä tekee aloitteen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa fomo?

Suomalainen homo.