Kielteinen puhe lapsiperhearjesta

Tunnistatteko ilmiön, jossa työssäkäyvät perheelliset puhuvat kielteisesti arjestaan ja ovat jaksamisen äärirajoilla? Samaan aikaan kuitenkin puhuvat, että töissä käyminen on lähes kuin "tulisi lepäämään". Poissaoloja tietysti on ja kaiken takana luonnollisesti lasten sairastelut. Silti samaan aikaan kannetaan "superihmisen" titteliä, kun hoidetaan sekä perhettä että työtä.

Herää kysymys, onkohan tässä nyky-yhteiskunnan systeemissä ainakaan naisten näkökulmasta kauheasti järkeä?