Lue keskustelun säännöt.
Olenko psykopaatti tai muuten viallinen ihminen?
20.02.2024 |
Olin jo aivan liian nuorena seksuaalinen, se kohdistui pehmoleluihin ja jopa kissaani sekä kavereihin (olivat mukana). Tiedän, kamalaa. Minua oli käytetty seksuaalisesti hyväksi erään perheenjäsenen puolelta ja kotona oli alkoholisteja.
Olen ollut todella herkkä kritiikille. Suuttunut, enkä ole kestänyt sitä. Lapsena olin jopa väkivaltainen ja usein valehtelin saadakseni huomiota tai ettei tarvinnut lähteä kotoa. Hain huomiota sääliä kerjäämällä. Kuten vatsakipuja näyttelemällä.
Ihastuin aikuisiin miehiin. Halusin heidänkin huomion. Jo nuorena käyttäydyin itselleni vaarallisella tavalla. Harrastin 12-14 - ikäisensä webin kautta alastonleikkejä aikuisten kanssa. Valehtelin ikäni. Halusin huomiota.
No onneksi se loppui. Häpesin itseäni todella paljon noiden asioiden takia. Aloin sitten kompensoimaan tuota kiltteydellä. Olen hävennyt aina tunteitani. Siksi olen koko ajan roolissa enkä saa autoa tunneyhteyttä kehenkään. Kenellekään en halua mitään pahaa mutta ihan todellinen läheisyys on minusta valtavan pelottavaa, tarkoitan sellaista henkistä läheisyyttä. Pidän aina jonkinsortin etäisyyden ja ahdistun jos joku pääsee liikaa pääni sisälle koska häpeän itseäni.
On ollut kaikenlaista ongelmaa. Olen varastellut teininä myymälöissä, ollut syömishäiriöinen, alkoholi vienyt, vanhat miehet ja väkivaltaiset alkoholistit. Aina on ollut jotain. Talousongelmia ja vaikka mitä.
Itsellä ei rikossyytteitä enkä ole aikuisena väkivaltainen ollut. Enkä kyllä teininäkään. Mutta olen jotenkin todella rikki ja addiktioherkkä.
Nykyään en ole seksuaalinen, en suhteissa ja työelämääkin takana on hyvällä menestyksellä.
Silti sisällä on tyhjyys ja häpeä edelleen.
Kommentit (29)
Ikävää luettavaa. :( Aikuisten olisi pitänyt pitää sinusta parempaa huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopaatti ei ole tunne-elämältään tasapainoinen mutta hän ei ole myöskään ajatusmaailmaltansa kovin onnellinen tai positiivinen. Ajatteletko paljon pahoja ajatuksia lähinnä muista? Oletko kateellinen? Nautitko toisten kiusaamisesta? Oletko ilkeä? Harjoitatko manipulaatiota? Tai muuta "pahaa". Teetkö muille pahaa? Haluatko muille pahaa? Onko katkeruutta? Jne. Siitä se tulee, eikä mistään muusta.
Et todellakaan ole psykopaatti, lapsena oot oireillut sitä että sua on käytetty hyväksi, lapsella ei ole sellaista kykyä kuin aikuisella kertoa asioista ja näyttää tunteitaan, hän alkaa usein oireilla, oireet taas on erilaisia eri lapsilla, toinen "häiriköi" toinen ei välttämättä puhu mitään....
Jotain terapiaa sun kyllä kannattaa hakea, kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Siis p*nitko sä sitä sun kissaas?
No en varsinaisesti. Olin vain todella seksuaalinen ja hinkkasin itseäni vaikka mihin. En ymmärrä itsekään. Kuvottaa kyllä mutta silloin en ymmärtänyt mitä teen ja miksi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytöksesi on ollut normaalia hyväksikäytetyn lapsen käytöstä. Et ole psykopaatti, olet traumatisoitunut. Terapiaa kannattaa ainakin harkita.
Luin vain otsikon: et ole. Psykopaatti ei kysele tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet traumatisoitunut etkä tunne-elämältäsi mikään maailman vakain. Mutta ei se sinusta psykopaattia tee.
En ole edes varma olenko seksuaalisen hyväksikäytön uhri lapsuudessa siltä osin, että se selittäisi tuon kaiken. Koska mielestäni se käytös ei ollut tarpeeksi "pahaa". Tai no, jos joku tekisi niin jollekin lapselle ja näkisin sen niin olisi kyllä helvetti irti. Sellaista ei koskaan saa kenellekään lapselle tehdä.
Eli siis läheinen sukulainen kouri minua housujen alta kun olin noin 5-6v ja istuin sylissä. Muistan, että oli jotain muitakin kertoja mutta ne on hämärän peitossa.
Vanhempani myös harrasti avoimesti seksiä. Sellaista humalakäyttäytymistä. No, eipä siinä. Pahinta oli mielestäni tuo alkoholismi kuitenkin kun aina sai pelätä mitä äidille käy ja yritti suojella. Kaikkea sellaista.
Olen ihan sujut kai elämän kanssa nykyään mutta vaikea sanoa, että kuinka paljon nuo on vaikuttaneet omaan käytökseeni. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatti ei ole tunne-elämältään tasapainoinen mutta hän ei ole myöskään ajatusmaailmaltansa kovin onnellinen tai positiivinen. Ajatteletko paljon pahoja ajatuksia lähinnä muista? Oletko kateellinen? Nautitko toisten kiusaamisesta? Oletko ilkeä? Harjoitatko manipulaatiota? Tai muuta "pahaa". Teetkö muille pahaa? Haluatko muille pahaa? Onko katkeruutta? Jne. Siitä se tulee, eikä mistään muusta.
No niin, tässä taas avaudutaan aiheesta puhtaalta musta tuntuu -pohjalta. Et tiedä aiheesta mitään.
Psykopaatti voi aivan hyvin olla tasapainoinen ja tyytyväinen elämäänsä. Hän ei välttämättä halua aktiivisesti pahaa. Psykopaatti on synnynnäisesti tunnekylmä ihminen, jolla erityisesti tietyissä olosuhteissa on muita suurempi kyky esimerkiksi julmuuteen. Jos psykopaatti saa itse julman kasvatuksen, hänestä voi tulla hirviö. Hyvän lapsuuden kokenut psykopaatti taas voi olla lähinnä etäinen isä tai tunnekylmä kumppani.
Kirurgeissa on yliedustus psykopaatteja, koska heitä ei vaivaa potilaan mahdollinen vahingoittuminen muuta kuin ammatillisena epäonnistumisena. On helppo ottaa riskejä, kun ei jännitä eikä mieti, mitä voi muille tapahtua.
Psykopatiasta ei suoraan seuraa väkivaltaa muita kohtaan. Psykopaatti ei myöskään välttämättä ole hullu tai epävakaa. Nykykäsityksen mukaan psykopaatiksi synnytään. Se ei ole seurausta kasvatuksesta tms.
Ap:n kuvauksessa ei ole mitään psykopatiaan viittaavaa.
Siinä vaiheessa kun ihmiset alkaa ymmärtämään että 90% niiden käyttäytymisen takana on omat traumat TAI ylisukupolviset traumat niin alkaa yhteiskunnallinen parantuminen, se ongelma on siinä että 90% väestöstä ei tajua näitä asioita, ne vaan toimii.
Sen takia mä puhun useasti "pimeistä voimista" mitkä vaikuttaa taka-alalla tms
Ja omasta sisäisestä työstä.
Moni tyhmä apina täällä palstalla ottaa nekin "hörhöilynä" koska ne ei ymmärrä ollenkaan mistä mä puhun. Se on se ongelma.
Et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopaatti on ulkoisesti pidetty, suosittu, miellyttävä ja empaattinen henkilö.
Jokainen päivä on uusi. Huominen on aina uusi mahdollisuus parempaan, uuteen itseen tai se on jo tullut. Ei kannata luoda päässään kuvaa että on psykopaatti ja alkaa elää jotain sellaisia roolimalleja. Moni materiaali uutisissa ja ohjelmissa syöttää vääriä roolimalleja (vaikka tarkoitus on kai tiedottaa osittain), joku voi huomaamattaan kanavoida sitä. Ellei herää. Itsestä on parempi tai hyvä versio olemassa, sellainen suht normaali. Alkoholi pois ja pää selvenee, jos käyttää. Joskus ei voi luottaa muihin ja ei ole parisuhdetta, varsinkin jos joku tai jotkut tekivät pahaa. Ehkei ole vain hyvää ehdokasta ollut saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla aika yleistä että me traumatisoituneet pelätään olevamme jotenkin pahoja (psykopaatteja, narsisteja tms.) Mullakin ollut elämässä tuollaisia jaksoja stressaantuneena, nykyään onneksi tiedän paremmin mistä kyse. Että ei, et sinä ole psykopaatti, hullu tai paha.
Saatat sairastaa persuismia. Se on monikirjoinen mielentauti. Aiheuttaa mm. patologista valehtelua, narsismia, älyttömyyttä ja empatiakyvyttömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
En ole edes varma olenko seksuaalisen hyväksikäytön uhri lapsuudessa siltä osin, että se selittäisi tuon kaiken. Koska mielestäni se käytös ei ollut tarpeeksi "pahaa". Tai no, jos joku tekisi niin jollekin lapselle ja näkisin sen niin olisi kyllä helvetti irti. Sellaista ei koskaan saa kenellekään lapselle tehdä.
Eli siis läheinen sukulainen kouri minua housujen alta kun olin noin 5-6v ja istuin sylissä. Muistan, että oli jotain muitakin kertoja mutta ne on hämärän peitossa.
Vanhempani myös harrasti avoimesti seksiä. Sellaista humalakäyttäytymistä. No, eipä siinä. Pahinta oli mielestäni tuo alkoholismi kuitenkin kun aina sai pelätä mitä äidille käy ja yritti suojella. Kaikkea sellaista.
Olen ihan sujut kai elämän kanssa nykyään mutta vaikea sanoa, että kuinka paljon nuo on vaikuttaneet omaan käytökseeni. -ap
Paljonhan tuollainen vaikuttaa. Kuten itsekin sanot, puolustaisit vastaavaa kokevaa lasta raivokkaasti. Eli tavoitat tiedollisella tasolla tekojen kauheuden, mutta todellisuudentajusi tekee jännän mutkan itsesi kohdalla. Muita ei saa kohdella kuten sinua on kohdeltu, ja olet selvästikin rikki, mutta sinua ei ole kaltoinkohdeltu tai ei ole ainakaan "riittävästi" kaltoinkohdeltu. Huomaatko itse tällaisen? Sitä kutsutaan arvottomuuden tunteeksi. Pidä itsestäsi huolta, tuntematon.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun ihmiset alkaa ymmärtämään että 90% niiden käyttäytymisen takana on omat traumat TAI ylisukupolviset traumat niin alkaa yhteiskunnallinen parantuminen, se ongelma on siinä että 90% väestöstä ei tajua näitä asioita, ne vaan toimii.
Sen takia mä puhun useasti "pimeistä voimista" mitkä vaikuttaa taka-alalla tms
Ja omasta sisäisestä työstä.
Moni tyhmä apina täällä palstalla ottaa nekin "hörhöilynä" koska ne ei ymmärrä ollenkaan mistä mä puhun. Se on se ongelma.
Et ole.
Fiksusti sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun ihmiset alkaa ymmärtämään että 90% niiden käyttäytymisen takana on omat traumat TAI ylisukupolviset traumat niin alkaa yhteiskunnallinen parantuminen, se ongelma on siinä että 90% väestöstä ei tajua näitä asioita, ne vaan toimii.
Sen takia mä puhun useasti "pimeistä voimista" mitkä vaikuttaa taka-alalla tms
Ja omasta sisäisestä työstä.
Moni tyhmä apina täällä palstalla ottaa nekin "hörhöilynä" koska ne ei ymmärrä ollenkaan mistä mä puhun. Se on se ongelma.
Et ole.
Ehkä sinua pidettäisiin vähemmän hörhönä jos puhuisit traumoista etkä jostain "pimeistä voimista".
psykopaatin diagnoosiin valtuuteni eivät riitä, mutta olet kyllä muuten lopullisesti pilalla
Et ole psykopaatti. Sinulla on hoitamaton trauma. Sinulle on tehty vääryyttä, etkä ole saanut apua.