Ystävä toistaa samaa epäonnista kaavaa parisuhteissaan. Miten voisin auttaa?
Hyvin surullista ja vaikeaa seurata vierestä, kun parisuhde toisensa jälkeen päättyy saman kaavan ja samanlaisen käytöksen vuoksi. Hänellä oli siis nuoruuden suhteessa ikävä kokemus, kun kumppaninsa petti häntä. Sen jälkeen kaikki parisuhteet ovat kaatuneet tuon pettämisen aiheuttamaan käytösmalliin, joka on lyhyesti sanottuna se, että hän sabotoi suhdetta jo alkuvaiheessa, koska pelkää että taas sattuu. Ei siis kykene oikein edes antamaan miehille mahdollisuutta.
Tätä on jatkunut jo noin 15 vuotta. Aina välillä olen yrittänyt puhua asiasta hänelle, mutta yleensä toteaa että vika ei ole ollut hänessä, vaan suhde oli vaikea ja ero tuli, koska miehessä oli X,Y ja Z viat. Ei siis näe ollenkaan omaa osuuttaan asiaan. Tuntuu hurjalta, että miten ei voi tulla edes mieleen että jotain osaa ja arpaa saattaisi olla itsellä, kun yrityksiä on ollut ainakin 10 ja joka kerta käy samalla tavalla!!!
Haluaisin auttaa ystävääni, mutta en enää tiedä miten. Tuntuu, etten jaksa enää olla tukena parisuhteiden vaikeuksissa, kun sama kaava toistuu uudestaan ja uudestaan....
Olenko huono ystävä, kun minusta tuntuu että en jaksa enää olla tukena uuden parisuhteen karikoissa, kun tiedän miten siinä taas käy?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle, eikä diagnoosisi ole välttämättä oikea. Yritä hyväksyä, että ystäväsi on ihan itsenäinen ihminen, jolla on oma elämänsä, eikä se ole sinun hallinnoitavissasi. Jos ihminen haluaa apua, hän pyytää sitä.
Toiselle ei voi pakottaa apua. Sitä voi kyllä tyrkyttää, mutta se ei yleensä paranna toisen halua vastaanottaa apua. Pakottaminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Avun vastaanottaminen perustuu yleensä aina siihen, että toinen vastaanottaa apua vapaaehtoisesti. Ap:n tapauksessa ainakin on näin.
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle, eikä diagnoosisi ole välttämättä oikea. Yritä hyväksyä, että ystäväsi on ihan itsenäinen ihminen, jolla on oma elämänsä, eikä se ole sinun hallinnoitavissasi. Jos ihminen haluaa apua, hän pyytää sitä.
Eikä mikään apu välttämättä auta. Minun läheiseni haki apua, aloitti lopulta terapiankin. Nopeasti tuli selväksi, että koska hän ei kykene olemaan terapeutille rehellinen, niin tuskin mikään terapia pystyy auttamaan häntä. Ainakin tässä tapauksessa terapian alkamisen jälkeen alkoi väkivalta, aggressiivisuus, ym lieveilmiöt. Aivan kuin läheiseni olisi mennyt aivan lopullisesti sekaisin terapian myötä.
Vaikea uskoa, että syy on vain ja ainoastaan ystävässäsi, koska parisuhteeseen vaaditaan aina kaksi. Aloituksesta jää myös puuttumaan, mikä on se kaava, jota hän toistaa? Kohtelee kumppania huonosti?
Voihan sekin olla, että ystävä valitsee itselleen vääränlaisia miehiä, jolloin suhteet ei toimi. Mutta kun katsoo tosielämää, havainnoi kaverien parisuhteita, lukee näitä juttuja täällä, kuuntelee toisilleen tiuskivia ja naljailevia pariskuntia kaupoissa ja katsoo avioerotilastoja, huomaa että parisuhde on laji, jossa äärimmäisen pieni prosentti ihmisistä ylipäätään onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle, eikä diagnoosisi ole välttämättä oikea. Yritä hyväksyä, että ystäväsi on ihan itsenäinen ihminen, jolla on oma elämänsä, eikä se ole sinun hallinnoitavissasi. Jos ihminen haluaa apua, hän pyytää sitä.
Toiselle ei voi pakottaa apua. Sitä voi kyllä tyrkyttää, mutta se ei yleensä paranna toisen halua vastaanottaa apua. Pakottaminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Avun vastaanottaminen perustuu yleensä aina siihen, että toinen vastaanottaa apua vapaaehtoisesti. Ap:n tapauksessa ainakin on näin.
Pakottaa ei voi, mutta sellainen suorat sanat lähestymistapa voi herätellä. Ainakin minut herätti, jos ystäväni olisi vain kuunnellut ja ymmärtänyt, velloisin itse vieläkin entisessä suossa ystäväni kannattelemana. Todettakoon nyt kuitenkin, että omat ongelmani eivät joutuneet mistään vakavasta traumasta vaan itsekkäästä elämänasenteesta
Ap kertoi juuri syyn sille, miksi ns. ystäville ei kannata avautua elämästään. Lopputulos on tuo eli suhteeseen sotkeutuva "ystävä", joka uudestaan ja uudestaan pilaa toisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että syy on vain ja ainoastaan ystävässäsi, koska parisuhteeseen vaaditaan aina kaksi. Aloituksesta jää myös puuttumaan, mikä on se kaava, jota hän toistaa? Kohtelee kumppania huonosti?
Kyllähän ap sanoi, että kaava on se, että ystävä sabotoi suhdetta aluksi, eikä siten anna miehille edes oikein mahdollisuutta. Kyllä me kaikki tiedämme millaista se suunnilleen voisi olla. Itsekin sanot, että sabotoiminen voisi olla sitä, että kohtelee kumppania huonosti. Tai hyvin tyypillistä joillekin on testailla kumppania, josta kumppani ymmärrettävästi saa jossain vaiheessa tarpeekseen. Ystävä saa vahvistusta omalle käsitykselleen, että kaikki miehet jättävät. Vaikka todellisuudessa hän on ihan itse sabotoinut suhdetta testaamalla testaamisen perään, jolloin luonnollinen seuraus on, että toinen saa tarpeekseen, kun ap:n ystävä ei luota, vaikka mies ei ole antanut mitään syytä olla luottamatta ja on "läpäissyt" kaikki testit.
Tämä on tietenkin vain arvailua, ap voi tarkentaa asiaa. Mutta halusin vain kertoa, että ei tuollaisen kaavan olemassaolo mikään mahdottomuus ole. Ja se voi olla aivan yksipuolinenkin ja niin läpinäkyvä, ettei ap ole keksinyt omiaan. Ystävä voi ihan suoraan kertoa ap:lle millaisia testejä on miehille tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoi juuri syyn sille, miksi ns. ystäville ei kannata avautua elämästään. Lopputulos on tuo eli suhteeseen sotkeutuva "ystävä", joka uudestaan ja uudestaan pilaa toisen elämän.
Miten ap on pilannut ystävänsä elämän tai suhteet? En osaa keksiä miten tuo logiikka menee. Haluaisitko kertoa?
Ap jatkaa:
Ystävälläni on siis tapana eri tavoin sabotoida suhdetta, yleensä jo heti alusta alkaen. Näkee miehissä vikoja, joita heissä ei oikeasti ole, ei pysty luottamaan vaikka mitään syytä epäluottamukseen ei ole, kiukuttelee ja nalkuttaa, sanoo yhtä ja tekee toista....
Pisimmät suhteet olleet muutaman vuoden mittaisia. Niissäkin erottu ja palattu yhteen useita kertoja.
Raskaimpia itselle on olleet sellaiset hetket, kun suhde on "päättynyt" ja olen koko illan lohduttanut, kuunnellut itkua ja epätoivoa ja myötäelänyt siinä tuskassa. Sitten seuraavana päivänä kun kyselen vointia, niin tulee lyhyt viesti "Sovittiin, kaikki ok!".
Haluaisin olla rehellinen omasta näkemyksestä asiaan, mutta tiedän että jos näin teen niin välithän siinä menee ja hän loukkaantuu verisesti.
Onko sekään niin kamalaa, jos ne välit menevät. Sillä ap:llä saattaa olla tilanne, jossa hän aikoo joka tapauksessa ottaa ystäväänsä etäisyyttä, koska ystävyys kuormittaa liikaa. Jos ystävälle suorien sanojen sanominen aiheuttaa sen, että heidän välilleen syntyy etäisyyttä, niin lopputuloshan on vain sama mikä se olisi ollut joka tapauksessa, ilman sanomistakin.
Eli olen sitä mieltä, että sano vain ystävällesi suorat sanat. Et häviä sillä mitään.