Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Faktaa asumismuodoista
20.02.2024 |
Tiesitkö, että lapsuuden omistusasumisen ja aikuisiän omistumisasumisen välillä on itsenäinen, muista selittävistä tekijöistä riippumaton yhteys. Omistavaan luokkaan kuuluvan pariskunnnan jälkikasvu siis ymmärtää omistamisen arvon päälle. Vastaavasti vuokratuhnujen lapsilla on muita suurempi riski päätyä itsekin vuokratuhnuiksi.
Omistusasumista suosivat etenkin hieman paremman tulo- tai koulutustason omaavat perheet. Näissä perheissä elämä on keskivertoa vakaampaa ja omistusasunnossa perheet hajoavat harvemmin kuin vuokratuhnujen perheet.
Vuokratuhnutus ja alempaan sosiaaliseen luokkaan kuuluminen ovat toisiaan ruokkiva kierre, josta ei hyvä heilu.
Vastuulliset vanhemmat, älkää vuokratuhnuttako vaan ostakaa viimeistään nyt omistusasunto kasvavalta paikkakunnalta. Näin toimimalla annatte jälkikasvullenne mallia vastuullisuudesta ja heillä on suuremmat mahdollisuudet pärjätä elämässään.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Olen lapseton sinkku, enkä siten tämän avauksen perimmäsitä kohde ryhmää mutta en silti malta olla huomauttamatta, että juuri nyt olen "taas" tyytyväinen, ettei minulla ole taakkanani "omistusasuntoa". - Hipusissa siksi, että ei minulla ole koskaan ollut niin suuret tulot tai ole muutoin onnistunut saamaan kokoon sellaista varallisuus aaemaa, että olsin voinut ostaa asunnon ilman turvautumatta velan ottoon.
Mutta ei ole asuntovelkaa, eikä ole muutakaan velkaa. Akateemisena (joka nyt on sivuseikka) pätkätyöläisenä olen vapaa suuntaamaan ja muuttamaan seuraavaan paikkaan, josta saan "hyvän" työtarjousken.
Ei minun tuloillani/ varallisuuteni turvin olisi myöskään koskaan ostettu asuntoa mistään erityisen hyvältä paikalta. Mutta vuokralla olen voinut monesti (olen jo 50+ vuotais) asua ja elää monella hyvällä paikalla. Toisinaan pidempään tosinaan lyhyehkön aikaa.
Ymmärrän toki, että kaikille tällainen verraten liikkuva elämäntapa ei ole mahdollinen. Pointtini kai nyt vain, että asuminismuoto kannattaa harkita omistalähtökohdista. Itseäni turhauttaa kun osalle omistusasumisesta on tullut lähes uskonkappale, jonka autuutta ja ihanuutta jaksetaan aina ylsitää. - Vaikka kai se niin täyty heillä ollakin, jos on tehnyt satojen tuhansien kaupan, jota maksaa seuraavat vuosikymmenet niin onhan se enemmän kuin hyvä, jos kokee vahvasti, että on tehnyt onnsituneet kaupat, jonka loisteessa kokee elämänsä paremmaksi.