Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 2-vuotias lapsi heittää ruokaa lattialle?
19.02.2024 |
Muuten normaalisti kehittynyt 2-vuotias, rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä, paitsi ruokapöydässä. Ruokailusta ei tule mitään, heittää kaiken ruuan lattialle mitä ei halua syödä. On yritetty kieltää, ottaa pois pöydästä kun heittely alkaa, jne. Paino on muutenkin alakäyrällä, joten lapsi pitäisi saada syömään ja muutenkin on ärsyttävää joutua siivoamaan lattioita koko ajan. Mikä avuksi?
Kommentit (45)
Täh? Miten niin mitä tehdä? Poistat tietenkin pöydästä. Kai nyt huonolla käytöksellä pitää seuraus olla. Jälkiruokaa ei tietenkään myöskään näinä kertoina. Ei lapsen tahallista perseilyä kuulu loputtomiin ymmärtää. Johan sen suuntauksen seuraukset on kaikkien nähtävillä. Pikkutyranneja ja kaikista vastoinkäymisistä ahdistuvia kuninkaita näistä kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa täällä melkoisen vihaisia ja raivoa täynnä olevia vastauksia, kun puhutaan pienen lapsen ruokailusta. Jotenkin huvittaa kun aina tarjotaan näitä: "sano napakasti EI! Ja heitä lapsi pöydästä pois värkkäämästä!!! On se kumma kun nykyajan lapset on niin kurittomia jnejne.".
Vaikka olisi ollut minkälainen auktoriteetti niin oma esikoiseni nauroi vain tiukoille käskyille ja napakoille sanomisille. Ihan liian kauan yritettiin auktoriteetilla kasvattaa ja metsään mentiin. Mitä enemmän kiristettiin sääntöjä sitä enemmän lapsi vastusti ja sitä herkemmin omat hermot paloi. Nyt hän jo alakoululainen, eikä luonne ole pehmennyt yhtään. Lujapäisin ihminen, jonka tiedän. Vaikka itsekin olen erittäin luupäinen, niin lapseni on vielä enemmän.
Paras on kun ei anna minkään lapsen tekemisen mennä ihon alle (ainakin yrittää). Kuvittele, että olet teflonia tai sammutuspeite. Kun lapsi heittää ruokaa lattialle, niin ole ilme peruslukemilla ja laita uusi annos ja syötä. Sano vaikka jotain lempeällä äänellä esim."äiti nyt syöttää, kun sulla meni höpöksi", jotta lapsi ei ajattele, että sinulla meni heittely tunteisiin. Tiukat ja napakat sanomiset saattaa auttaa pehmeämpi luonteisiin lapsiin, mutta oikeiden tuittupäiden kanssa täytyy olla aina tilanteen yläpuolella. Me ainakin selviydymme arjesta huumorilla, hengittelemällä syvään ja leppoisalla asenteella. Aina ei tietenkään onnistu, mutta ainakin yritys on kova. Meillä ainakin kaikin puolin rennompi tunnelma, kun ei tarvi joka välissä hakata päitä yhteen. Onnea harjoitteluun!
Vierailija kirjoitti:
Ompa täällä melkoisen vihaisia ja raivoa täynnä olevia vastauksia, kun puhutaan pienen lapsen ruokailusta. Jotenkin huvittaa kun aina tarjotaan näitä: "sano napakasti EI! Ja heitä lapsi pöydästä pois värkkäämästä!!! On se kumma kun nykyajan lapset on niin kurittomia jnejne.".
Vaikka olisi ollut minkälainen auktoriteetti niin oma esikoiseni nauroi vain tiukoille käskyille ja napakoille sanomisille. Ihan liian kauan yritettiin auktoriteetilla kasvattaa ja metsään mentiin. Mitä enemmän kiristettiin sääntöjä sitä enemmän lapsi vastusti ja sitä herkemmin omat hermot paloi. Nyt hän jo alakoululainen, eikä luonne ole pehmennyt yhtään. Lujapäisin ihminen, jonka tiedän. Vaikka itsekin olen erittäin luupäinen, niin lapseni on vielä enemmän.
Paras on kun ei anna minkään lapsen tekemisen mennä ihon alle (ainakin yrittää). Kuvittele, että olet teflonia tai sammutuspeite. Kun lapsi heittää ruokaa lattialle, niin ole ilme perusluke
Ei ihme, että opettajat uupuvat. Pitäisi ilmeisesti jokaisen uniikin herrantertun tottumusten mukaan tasapainoilla kun vanhemmat eivät ole jaksaneet vääntää ja opettaa tavoille. Koulussa kun aikaa ei ole neuvotella joka asiasta ja katsoa läpi sormien milloin mitäkin 30 oppilaalta niin soppa on valmis. Opettakaa ne lapsenne tavoille, älkääkä menkö sieltä missä aita on matalin ja sysätkö riesaa muille.
Lapsi pois pöydästä järjestelmällisesti ja siihen loppuu ruokailu. Kun on riittävän nälkäinen, syö kyllä.
Jep. Kuuluu ikävaiheeseen.