Tajusin juuri, että pilaan kaikki elämäni ihmissuhteet, koska olen mustaukkainen ja kateellinen
Olen keski-ikäinen ja aina luullut olevani rento tyyppi. Ihmissuhteeni ovat karsiutuneet tosi vähiin vuosien mittaan. Vasta nyt jotenkin yhtäkkiä tajusin, etten yksinkertaisesti voi olla ystävä ja hyvä kaveri, koska olen ihan älyttömän mustasukkainen niistä ystävistä joista välitän, ja ihan älyttömän kateellinen niille, joista en erityisemmin pidä (mutta joilla menee hyvin). Olen siis aivan hirveä ihminen.
Esim. kaverini tapasivat yhdessä, eikä minulle kerrottu mitään. Tunnen aivan hirveää mustasukkaisuutta siitä, että he tapasivat keskenään ilman minua. Olen myös heille kateellinen siitä hetkestä, jonka he saivat viettää yhdessä. Tunne on niin voimakas ja olen niin loukkaantunut, että haluaisin pistää välit poikki tämän takia.
Apua! Miten hirviöstä voi muuttua ihmiseksi?
Kommentit (32)
Myötäilokin on opittavissa. Ala ajatella niin päin, että olet iloinen ystäviesi puolesta, kun heillä oli niin mukava yhteinen hetki toistensa kanssa.
Minä olen tyytyväinen elämääni! Joka päivä ajattelen, miten kiitollinen olen kaikesta. Ainoa asia, johon toivoisin parannusta, olisi enemmän tai läheisempiä ystäviä... ja selitys siihen on yllä. En oikein tiedä, miten tällaista voi lähteä purkamaan ja voiko mitenkään, kun olen jo niin monia ihmissuhteita ryssinyt.
Ap
Googlaa epävakaa persoonallisuus. Hanki myös elämä, kiire auttaa mustasukkaisuuteen.
Olivat kyllä todella törkeitä kun tapasivat salaa ilman sinua. Eivät ole oikeita ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyytyväinen elämääni! Joka päivä ajattelen, miten kiitollinen olen kaikesta. Ainoa asia, johon toivoisin parannusta, olisi enemmän tai läheisempiä ystäviä... ja selitys siihen on yllä. En oikein tiedä, miten tällaista voi lähteä purkamaan ja voiko mitenkään, kun olen jo niin monia ihmissuhteita ryssinyt.
Ap
Kissa tai koira on ihan hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Olivat kyllä todella törkeitä kun tapasivat salaa ilman sinua. Eivät ole oikeita ystäviä.
Jos kaikki on ystäviä keskenään, niin miksi ihmeessä pitäisi erikseen raportoida kuka kenetkin tapaa ja milloin?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyytyväinen elämääni! Joka päivä ajattelen, miten kiitollinen olen kaikesta. Ainoa asia, johon toivoisin parannusta, olisi enemmän tai läheisempiä ystäviä... ja selitys siihen on yllä. En oikein tiedä, miten tällaista voi lähteä purkamaan ja voiko mitenkään, kun olen jo niin monia ihmissuhteita ryssinyt.
Ap
Kokeile itsesi hyväksymistä. Teet muille palveluksen, jos vietät vähemmän aikaa muiden seurassa ja enemmän yksinäsi.
Terapia. Plussaa siitä, että olet havahtunut tilanteeseen. Moni jää lähinnä syyttelemään muita.
Olet itse asiassa ottanut sen suurimman askeleen asian korjaamiseksi. Tunnistat mikä olet ja mitä teet. Se on avain ajattelumallien ja käytöksen muuttamiseksi. Se ei luultavasti käy helposti, mutta se on mahdollista. Jos sinulla on varaa, kannattaa harkita terapiaa yksityisellä puolella. Julkisella jonot ovat kaameat.
Ensiksi kuitenkin tutkisin netistä hieman millaisia kirjoja ja esimerkiksi self help oppaita on saatavana. Esimerkiksi Youtube tursuaa videoita, joissa neuvotaan kuinka ajatusmalleja voi muuttaa. Siellä on paljon roskaa, mutta varmasti myös asiallistakin videota. Tämä ei maksa mitään ja vot löytää sieltä jonkin helmen.
Watch Your Thoughts; For They Become Words. Watch Your Words; For They Become Actions.
Kaverit jättävät ne ulkopuolelle joista eivät tykkää, ehkä hekin ovat huomanneet pahansuopan luonteesi ja seurastasi tulee huono olo?
Sulla on vakava mielenterveysongelma. Nyt hoitoon mahdollisimman nopeasti.
Hyvä että tunnistat ongelman. Nyt voit työstää sitä ja parantaa itseäsi. Olisipa muutkin yhtä utsetutkiskelevia kuin sinä ja osaisivat etsiä myös peilistä vikaa.
Tsemppiä!
Googlasin epävakaa persoonallisuuden, mutta ei se oikein täsmää.
Mitä taas ystävien tapaamiseen tulee, se oli vähän hassu järjestelykysymys, eli kaverit ei feidanneet, vaan minun piti ensin tavata kaveri A, mutta tulin kipeäksi ja peruin, ja sitten kaverit A ja B näkivätkin yhdessä. Mustasukkaisuuden ja kateuden tunteilleni ei siis varsinaisesti ole mitään perusteita, paitsi että sain vasta jälkikäteen kuulla heidän kohtaamisestaan. Olen vain hullu, tiedän sen.
Ap
Samasta kärsin ja en myöskään pidä itseäni minään hyvänä ystävänä tämän vuoksi. Olin mustasukkainen ystävästäni ja samalla myös kateellinen siitä mitä hänellä oli paremmin. Tunteet helpotti kun mielessäni loitonsin itseäni hänestä niin etten mielestäni ole enää kuin ehkä korkeintaan joku kaveri. Minulle tuntuu olevan myrkkyä kaikki tällaiset "ollaan parhaita ystäviä" kun omassa päässä se sitten ilmeisesti ampuu jotenkin yli ja minusta tulee joku creepy.
Vierailija kirjoitti:
Kaverit jättävät ne ulkopuolelle joista eivät tykkää, ehkä hekin ovat huomanneet pahansuopan luonteesi ja seurastasi tulee huono olo?
Kyllä, todennäköisesti näin on. Olen varmasti ihan hirveä ihminen. Ennen en vain ole tajunnut miksi, muut ihmiset ovat aistineet sen ennen minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Googlaa epävakaa persoonallisuus. Hanki myös elämä, kiire auttaa mustasukkaisuuteen.
Minustakin aloitus kuulosti ihan epävakaan menolta. Dialektinen käyttäytymisterapia voisi auttaa aloittajaa
Kateuteen auttaa, että alkaa olla tyytyväinen itseensä ja omaan tilanteeseensa. Koska kateus kumpuaa tunteesta, että itseltä puuttuu jotain.