Lue keskustelun säännöt.
Helpottuuko uusperheen elämä koskaan?
18.02.2024 |
Aiemmin ajattelin, että kun lapset kasvavat elämämme helpottuu. Molemmat sietäisi paremmin toistemme lapsia, kun lapset jo vähän pärjäävät paremmin yksinäänkin. Mutta kuinka väärässä olinkaan ja tämä masentaa todella paljon. Lapset ovat teini-iässä ja kyllä vaan vaativat paljon biovanhemmiltaan. Helpottuuko uusperheen elämä siis milloinkaan?
Kommentit (42)
Siis mikä ap:ta harmittaa, niin kuin käytännössä?
Minä väitän, että uusperheet hajoavat useinmiten siihen, että vanhempi ei kanna vastuutaan oman lapsensa kasvattamisesta, hoitamisesta ja viihdyttämisestä, vaan sysää oman vastuunsa äitipuolelle.
onko teilläkin tästä kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se koskaan helpota, koska uusperhe on aina tynkä jostain sellaisesta, mikä olisi voinut olla. Mieheni on isänsä puolelta uusperheestä eikä pidä mitään yhteyttä siihen suuntaan, "uusperheettömään" äitiinsä on yhteydessä enkä pari kertaa kuukaudessa. Isänsä haluaisi nähdä meidän lapsia, mutta mies on sitä mieltä, että tähän ei ole tarvetta ja äitipuolensa sitten soittelee syyttelypuheluita siitä, miten erotetaan isovanhemmat lapsenlapsista.
On ihan tyypillistä, että lapset unohtaa isänsä, kun muuttavat omilleen. Isä yleensä merkkaa kuria ja järjestystä, niin lempeä ja (kaikki)hyväksyvä äiti on paljon läheisempi
Oikeastiko? Meillä lapset soittelee isälle joka viikko, minulle kerran kuukaudessa. Olen siis jotain muuta kuin lempeä ja kaiken hyväksyvä.
Vierailija kirjoitti:
No heillä on sellainen tapaamissopimus, joka toinen vkl.
- ap
Mies on ihan itse tällaisen sopimuksen exän kanssa tehnyt. Ei se sopkmus taivaasta ole pudonnut vaan näin mies on itse halunnut.
Mikä se sun konkreettinen ongelma siis on? Sua kuormittaa se, että mies näkee joka toinen viikonloppu lapsiaan? Mikä olisi sellainen määrä, että sulle kelpaa?
Mihin se ap hävisi? Mikä niissä joka toinen viikonloppu -tapaamisissa on niin rankkaa?
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ap:ta harmittaa, niin kuin käytännössä?
Minä väitän, että uusperheet hajoavat useinmiten siihen, että vanhempi ei kanna vastuutaan oman lapsensa kasvattamisesta, hoitamisesta ja viihdyttämisestä, vaan sysää oman vastuunsa äitipuolelle.
onko teilläkin tästä kyse?
Ulkopuolisuuden tunnetta, mustasukkaisuutta, vaivaannuttavaa "yhdessäoloa". Kun emme oikeasti ole perhe, ei uusperhe sitä ole vaan olosuhteiden pakosta joudumme toisiamme kestämään.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ap:ta harmittaa, niin kuin käytännössä?
Minä väitän, että uusperheet hajoavat useinmiten siihen, että vanhempi ei kanna vastuutaan oman lapsensa kasvattamisesta, hoitamisesta ja viihdyttämisestä, vaan sysää oman vastuunsa äitipuolelle.
onko teilläkin tästä kyse?
Ulkopuolisuuden tunnetta, mustasukkaisuutta, vaivaannuttavaa "yhdessäoloa". Kun emme oikeasti ole perhe, ei uusperhe sitä ole vaan olosuhteiden pakosta joudumme toisiamme kestämään.
- ap
Ihan mielenkiinnosta, miksi olet kokenut hyväksi ajatuksesi muuttaa yhteen, jos fiilis on tuo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ap:ta harmittaa, niin kuin käytännössä?
Minä väitän, että uusperheet hajoavat useinmiten siihen, että vanhempi ei kanna vastuutaan oman lapsensa kasvattamisesta, hoitamisesta ja viihdyttämisestä, vaan sysää oman vastuunsa äitipuolelle.
onko teilläkin tästä kyse?
Ulkopuolisuuden tunnetta, mustasukkaisuutta, vaivaannuttavaa "yhdessäoloa". Kun emme oikeasti ole perhe, ei uusperhe sitä ole vaan olosuhteiden pakosta joudumme toisiamme kestämään.
- ap
Ihan mielenkiinnosta, miksi olet kokenut hyväksi ajatuksesi muuttaa yhteen, jos fiilis on tuo?
Mieheni ja meidän parisuhteen takia.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ap:ta harmittaa, niin kuin käytännössä?
Minä väitän, että uusperheet hajoavat useinmiten siihen, että vanhempi ei kanna vastuutaan oman lapsensa kasvattamisesta, hoitamisesta ja viihdyttämisestä, vaan sysää oman vastuunsa äitipuolelle.
onko teilläkin tästä kyse?
Ulkopuolisuuden tunnetta, mustasukkaisuutta, vaivaannuttavaa "yhdessäoloa". Kun emme oikeasti ole perhe, ei uusperhe sitä ole vaan olosuhteiden pakosta joudumme toisiamme kestämään.
- ap
Ihan mielenkiinnosta, miksi olet kokenut hyväksi ajatuksesi muuttaa yhteen, jos fiilis on tuo?
Mieheni ja meidän parisuhteen takia.
- ap
Onpa tosi harmillista, että lapset on siinä tiellä ja niitä vituttaa, kun ne on pakotettu vastoin omnaa tahtoa tuollaiseen systeemiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ap:ta harmittaa, niin kuin käytännössä?
Minä väitän, että uusperheet hajoavat useinmiten siihen, että vanhempi ei kanna vastuutaan oman lapsensa kasvattamisesta, hoitamisesta ja viihdyttämisestä, vaan sysää oman vastuunsa äitipuolelle.
onko teilläkin tästä kyse?
Ulkopuolisuuden tunnetta, mustasukkaisuutta, vaivaannuttavaa "yhdessäoloa". Kun emme oikeasti ole perhe, ei uusperhe sitä ole vaan olosuhteiden pakosta joudumme toisiamme kestämään.
- ap
Ihan mielenkiinnosta, miksi olet kokenut hyväksi ajatuksesi muuttaa yhteen, jos fiilis on tuo?
Mieheni ja meidän parisuhteen takia.
- ap
Mutta on kuvio nyt sitten kiva kenellekään? Sinä et viihdy ja puhut kuinka kaikkien on vain siedettävä toisiaan. Niin en kyllä ehkä itse lähtisi noin pitkälle vain parisuhteen takia. Parisuhdetta kun voi pitää yllä myös vaikka asuisi eri osoitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ap:ta harmittaa, niin kuin käytännössä?
Minä väitän, että uusperheet hajoavat useinmiten siihen, että vanhempi ei kanna vastuutaan oman lapsensa kasvattamisesta, hoitamisesta ja viihdyttämisestä, vaan sysää oman vastuunsa äitipuolelle.
onko teilläkin tästä kyse?
Ulkopuolisuuden tunnetta, mustasukkaisuutta, vaivaannuttavaa "yhdessäoloa". Kun emme oikeasti ole perhe, ei uusperhe sitä ole vaan olosuhteiden pakosta joudumme toisiamme kestämään.
- ap
nuo kaikki tunteet pitää mennä läpi. Jokainen tuntee sitä ulkopuolisuutta. Tutkimusten mukaan uusperheen muotoutuminen kestää 4-7 vuotta, ja allekirjoitan tämän. Kun on tarpeeksi vuosia takana, niin sitten olosta tulee kotoisampi.
Ei. Aina tulee uusia haasteita ja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperhe ei ole perhe. Senkus kidutte vaan kun olette menneet eroamaan.
Meillä kaatui parisuhde tuohon, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Yritin kaikkeni olla avarakatseinen ja ajatella lasten etua, mutta tunne, että olen ns. toinen nainen vaivasi liikaa.
Miehelle siis lasten äiti oli ykkönen (lasten takia ja hyvä niin) ja lapset ja mies aina puhuivat hänestä, soittelivat videopuheluita. Eli vaikka oltiin miehen kanssa kahdestaan, levähti lapset ja heidän äitinsä mukaan kun soittelivat videopuheluita ja alkoivat keskenään jutella niitä näitä. Jos tehtiin ruokaa tms. kertoivat lapset aina kuinka äitinsä tekee parempaa, jos yritettiin reissata yhdessä, sieltä soitettiin äidille ja valitettiin ja äiti antoi ohjeita.
Mies ei jotenkin osannut olla jämäkkä ja sanoa, että me toimimme nyt omalla tavallamme. Oltiin vuosia yhdessä kuitenkin, mutta en päässyt tuosta kakkosnaisen tunteesta eroon. Ajattelin, että tilanne muuttuu kun lapset kasvaa, mutta ei muuttunut. Lapset jo lähes aikuisia ja sama jatkuu.
En jaksanut sitä enää ja nyt mietin, oliko tilanne ihan normaali vai enkö vain itse kykene uussuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta en vain ymmärrä miksei lapselliset voi olla parisuhteessa ja seurustella muuttamatta yhteen ja perustamatta uusperhettä. Miettikää nyt jos teidät pakotettaisiin asumaan yhdessä jonkun random toisen ihmisen itselleen valitseman kumppanin kanssa.
Yleisesti soisin sen järjestelyn yleistyvän, että pysytään omissa talouksissa omien lasten kanssa ja seurustellaan.
Jos sinulla on aikuisena vaikeaa teidän perheessä ap, niin mieti millaista niillä lapsilla on.
Mua ahdistaa vieraat lapset, sisarusten lapset, yleensäkin lapset. Omia ei ole. Miestä ei ole. Ex py kanssa paremmat välit kun erosin
En halua uutta miestä
Joku pano olisi kiva
Yksin on oma rauha. Rakastan💓💓💓
> Molemmat sietäisi paremmin toistemme lapsia
Aika erikoinen lähtökohta mielestäni. Jos ei pidä toisen lapsista vaan ainoastaan sietää heitä, miksi edes perustaa perhe yhdessä?
Jos lähtee uusperhekuvioon mukaan, on aikuisten alusta saakka sovittava yhteiset pelisäännöt, jotka myös käydään lasten kanssa läpi ja kaikki osapuolet noudattavat niitä. Lapsilla on ikätasoisesti mahdollisuus esittää mielipiteensä, joita kuunnellaan, mutta lippupelissä aikuiset määrittelevät kodin säännöt. Kummankin uusperheen aikuisen on hyväksyttävä toisen lapset ja tuettava arjessa tarpeen mukaan, ei ole sinun ja minun lapsia eri sääntöineen. Jos tällaiseen ei itse pysty, tai puoliso ei tätä tue, niin uusperheeseen ei tule ryhtyä. Valitettavan yksinkertaista ja raadollista.
Tämä oman uusperheeni kokemuksen perusteella, jossa asioista keskusteltiin avoimesti heti alusta saakka. Lapsille annettiin tilaa tutustua eikä kumpikaan aikuinen tuputtanut itseään heille. Onko arki aina helppoa ja ruusuilla tanssimista, ei tietenkään, mutta yhteinen luottamus ja kunnioitus on tällä tavoin saavutettu.
Jossain aikaisemmassa kommentissa mainittiin, että uusperhekuvioon lähdettäessä, tulee olla 100% varma kumppanistaan ja tämän allekirjoitan täysin. Minkään "ihan kiva" kumppanin kanssa tähän ei kannata lähteä, koska vaatii parisuhteelta paljon. Pitää myös tuntea itsensä ja omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Muuten saadaan aikaan vain kaaos, jossa kaikki osapuolet kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
> Molemmat sietäisi paremmin toistemme lapsia
Aika erikoinen lähtökohta mielestäni. Jos ei pidä toisen lapsista vaan ainoastaan sietää heitä, miksi edes perustaa perhe yhdessä?
Parisuhteen takia. Jos lapsilla on toinen vanhempi, niin sitä parisuhdeaikaa on aika paljon.
Eikä uusperhe ole perheen perustamista. Se on vain sitä, että saman katon alla asuu muitakin ihmisiä.
No heillä on sellainen tapaamissopimus, joka toinen vkl.
- ap