Lue keskustelun säännöt.
Helpottuuko uusperheen elämä koskaan?
18.02.2024 |
Aiemmin ajattelin, että kun lapset kasvavat elämämme helpottuu. Molemmat sietäisi paremmin toistemme lapsia, kun lapset jo vähän pärjäävät paremmin yksinäänkin. Mutta kuinka väärässä olinkaan ja tämä masentaa todella paljon. Lapset ovat teini-iässä ja kyllä vaan vaativat paljon biovanhemmiltaan. Helpottuuko uusperheen elämä siis milloinkaan?
Kommentit (39)
Ei, sitten tulee lapsenlapset ja kiistaa niiden hoidosta ja ihmissuhteista sen ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, koska lapset vihaavat isä- tai äitipuolia.
Ei. Kun lapset ovat niin isoja, että muuttavat pois, on parisuhde jo niin hajalla, että naisosapuoli alkaa suunnotella eroa. Jos niin pitkälle on edes päästy, luultavasti ero tulee jo ennen sitä.
T. Toinen kokemusasiantuntija
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska lapset vihaavat isä- tai äitipuolia.
Tämä. Vasta siinä 40v jälkeen viha saattaa laantua, tai ainakin muuttua vähemmän näkyväksi.
Oma kokemukseni tosin on mt-ongelmaisesta tapauksesta, mutta eiköhän se ole samaa muuallakin.
Kyllä meidän elämä on helpottunut, jos se nyt kovin vaikeaa on ikinä ollutkaan. Emme ole koskaan yrittäneet asettaa meitä ydinperheen muottiin, olemme pitäneet itseämme pikemminkin kommuunina, jossa keskiössä on parisuhde, ja biovanhempi hoitaa ja kasvattaa omat lapsensa.
Nyt kotona asuu enää yksi opiskelija, minun lapseni, jota ei paljon näe. On joko koulussa tai töissä. Teen ruokaa ison kasan, mutta hän syö omia aikojaan. Häntä näkee vain, kun käy keittiössä.
Miehen joka toinen vkl-lapset ovat teini-iässä ja usein suunnittelevat omia menojaan. Jos tulevat, ovat omissa huoneissaan kännykällä. Mies ei ole koskaan pakottanut minua olemaan lastensa kanssa, joten lapset eivät häiritse minua. Mies myös laittaa lapsetsiivoamaan omat jälkensä.
Ainut, johon lapset vaikuttavat on se, että joka toinen vkl pitää varautua olemasn kotona ja tekemään tietynlaista ruokaa. Tuo aikuinen lapsi ei rajoita meitä kumpaakaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta veikkaan että tuskin. Ja tuollainen uusperhesysteemi on kyllä niin syvältä ihan jo lähtökohtaisesti, että miehen pitäisi olla aikalailla 100% täydellinen mulle jotta siihen viitsisin edes alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän elämä on helpottunut, jos se nyt kovin vaikeaa on ikinä ollutkaan. Emme ole koskaan yrittäneet asettaa meitä ydinperheen muottiin, olemme pitäneet itseämme pikemminkin kommuunina, jossa keskiössä on parisuhde, ja biovanhempi hoitaa ja kasvattaa omat lapsensa.
Nyt kotona asuu enää yksi opiskelija, minun lapseni, jota ei paljon näe. On joko koulussa tai töissä. Teen ruokaa ison kasan, mutta hän syö omia aikojaan. Häntä näkee vain, kun käy keittiössä.
Miehen joka toinen vkl-lapset ovat teini-iässä ja usein suunnittelevat omia menojaan. Jos tulevat, ovat omissa huoneissaan kännykällä. Mies ei ole koskaan pakottanut minua olemaan lastensa kanssa, joten lapset eivät häiritse minua. Mies myös laittaa lapsetsiivoamaan omat jälkensä.
Ainut, johon lapset vaikuttavat on se, että joka toinen vkl pitää varautua olemasn kotona ja tekemään tietynlaista ruokaa. Tuo aikuinen lapsi ei rajoita meitä kumpaaka
Mä en ihan usko tähän, että teinit vain omissa huoneissaan eivätkä yhtään kontaktissa, ja tekemisissä biovanhemman kanssa. Kasvatus velvollisuus ei lopu teini-ikään. Lapsia he silti ovat.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän siitä ikinä vaan voi tulla sellaista kuin ydinperheestä, koska osa perheenjäsenistä asuu (yleensä) kahta kotia kahdenlaisine sääntöineen ja tapoineen eikä siitä tule sellaista "me"-yksikköä vaan ainakin se yksi ylimääräinen vanhempi on aina säätämässä hangaroundina.
Ja ei kaikki ydinperheetkään ole auvoa ja idylliä, mutta siinä nyt kuitenkin ollaan ns samaa verta ja lihaa eikä siinä kukaan ole mukana ilman omaa tahtoa. Se exä kun harvemmin on tyytyväinen lastensa vanhemman nyksään eikä sillä ole edes väliä onko exä ja nyxä samasta puusta veistettyjä vaiko täysin erilaisia.
Ehkä sellaiselle nuo uusperhekuviot sopii joka ei halua viettää aikaa perheensä kanssa vaan se riittää että ainoastaan asutaan saman katon alla. Yhteisiä ruokahetkiä ei ole ja mitä vähempi toisiinsa törmää edes jääkaapilla niin sitä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun kaikki lapset muuttaa pois kotoota niin onnistuu.
Ei kai se koskaan helpota, koska uusperhe on aina tynkä jostain sellaisesta, mikä olisi voinut olla. Mieheni on isänsä puolelta uusperheestä eikä pidä mitään yhteyttä siihen suuntaan, "uusperheettömään" äitiinsä on yhteydessä enkä pari kertaa kuukaudessa. Isänsä haluaisi nähdä meidän lapsia, mutta mies on sitä mieltä, että tähän ei ole tarvetta ja äitipuolensa sitten soittelee syyttelypuheluita siitä, miten erotetaan isovanhemmat lapsenlapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska lapset vihaavat isä- tai äitipuolia.
Ainakin tässä tapauksessa. Sen paljastaa jo tuo lasten sietäminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se koskaan helpota, koska uusperhe on aina tynkä jostain sellaisesta, mikä olisi voinut olla. Mieheni on isänsä puolelta uusperheestä eikä pidä mitään yhteyttä siihen suuntaan, "uusperheettömään" äitiinsä on yhteydessä enkä pari kertaa kuukaudessa. Isänsä haluaisi nähdä meidän lapsia, mutta mies on sitä mieltä, että tähän ei ole tarvetta ja äitipuolensa sitten soittelee syyttelypuheluita siitä, miten erotetaan isovanhemmat lapsenlapsista.
On ihan tyypillistä, että lapset unohtaa isänsä, kun muuttavat omilleen. Isä yleensä merkkaa kuria ja järjestystä, niin lempeä ja (kaikki)hyväksyvä äiti on paljon läheisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 - lainaus ei toimi.
no, ei ne lapset koko aikaa vain huoneissaan ole, mutta meillä ollessaan he ovat joko siellä, ruokapöydässä tai vessassa. Kyllä he biovanhempansa kanssa jotain tekevät, kuten sukuloivat, käyvät kaupoissa, ravintoloissa, keilaamassa. Mutta meidän luona ollessaan he ovat 80 % ajasta omissa huoneissaan.
En kyllä voi sanoa, että mies kasvattaa heitä yhtään mitenkään. Jos hän näkee lapsiansa 2-4 vrk kuukaudessa, niin kyllä se kasvattaminen jää äidille.
6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska lapset vihaavat isä- tai äitipuolia.
Ainakin tässä tapauksessa. Sen paljastaa jo tuo lasten sietäminen.
Ja äiti - ja isäpuolet vihaavat myös lapsipuolia.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se koskaan helpota, koska uusperhe on aina tynkä jostain sellaisesta, mikä olisi voinut olla. Mieheni on isänsä puolelta uusperheestä eikä pidä mitään yhteyttä siihen suuntaan, "uusperheettömään" äitiinsä on yhteydessä enkä pari kertaa kuukaudessa. Isänsä haluaisi nähdä meidän lapsia, mutta mies on sitä mieltä, että tähän ei ole tarvetta ja äitipuolensa sitten soittelee syyttelypuheluita siitä, miten erotetaan isovanhemmat lapsenlapsista.
On ihan tyypillistä, että lapset unohtaa isänsä, kun muuttavat omilleen. Isä yleensä merkkaa kuria ja järjestystä, niin lempeä ja (kaikki)hyväksyvä äiti on paljon läheisempi
Meidän tapauksessa näin ei ole, sillä etäisänä oleva mieheni "hyvittelee" eroa lapsille. Niin vähän on yhdessäoloa, että se on todellakin kaikkea muuta kun normaalia elämää silloin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sellaiselle nuo uusperhekuviot sopii joka ei halua viettää aikaa perheensä kanssa vaan se riittää että ainoastaan asutaan saman katon alla. Yhteisiä ruokahetkiä ei ole ja mitä vähempi toisiinsa törmää edes jääkaapilla niin sitä parempi.
mutta noinhan se menee. Uusperheessä on hyvin harvoin kokoonpano, että on samat mielenkiinnon kohteet tai sama elämänrytmi tai samat ajatukset, miten aikaa viettää - niin mikä muu vaihtoehto on kuin se, että jokaisella on vapaus elää omannäköistä elämää?
Minun eksäni uusperheensä juuri siten, että pakotti kahden perheen lapset leikkimään samaa kotia. Perusteluna oli se, että olemme nyt perhe, ja tuo on siskosi. Lopputuloksena kukaan lapsista ei ole toistensa kanssa tekemisissä. Kysyn välillä lapsiltani, eikö olisi kiva tietää, mitä muille kuuluu, niin ei kuulemma kiinnosta. Uusperheaika oli kamalaa, kun pakotettiin olemaan yhdessä.
Minä taas otin tuosta opikseni ja uusperheen perustaminen pohjautui täyteen vapauteen. Emme yrittäneet olla edes perhe. Meidän lapset ovat kavereita edelleen. Toki siihen vaikuttaa moni tekijä, mutta uskon vakaasti, että teimme silloin aikanaan jotain myös oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se koskaan helpota, koska uusperhe on aina tynkä jostain sellaisesta, mikä olisi voinut olla. Mieheni on isänsä puolelta uusperheestä eikä pidä mitään yhteyttä siihen suuntaan, "uusperheettömään" äitiinsä on yhteydessä enkä pari kertaa kuukaudessa. Isänsä haluaisi nähdä meidän lapsia, mutta mies on sitä mieltä, että tähän ei ole tarvetta ja äitipuolensa sitten soittelee syyttelypuheluita siitä, miten erotetaan isovanhemmat lapsenlapsista.
On ihan tyypillistä, että lapset unohtaa isänsä, kun muuttavat omilleen. Isä yleensä merkkaa kuria ja järjestystä, niin lempeä ja (kaikki)hyväksyvä äiti on paljon läheisempi
Ehkä uusperheissä on näin, mutta meidän ydinperheessä minä äitinä pidin kuria ja järjestystä ja isä oli kaiken salliva ja lempeä. Onneksi poismuuttaneet lapset ovat silti viikottain yhteydessä meihin kumpaankin ja kyläilevät usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se koskaan helpota, koska uusperhe on aina tynkä jostain sellaisesta, mikä olisi voinut olla. Mieheni on isänsä puolelta uusperheestä eikä pidä mitään yhteyttä siihen suuntaan, "uusperheettömään" äitiinsä on yhteydessä enkä pari kertaa kuukaudessa. Isänsä haluaisi nähdä meidän lapsia, mutta mies on sitä mieltä, että tähän ei ole tarvetta ja äitipuolensa sitten soittelee syyttelypuheluita siitä, miten erotetaan isovanhemmat lapsenlapsista.
On ihan tyypillistä, että lapset unohtaa isänsä, kun muuttavat omilleen. Isä yleensä merkkaa kuria ja järjestystä, niin lempeä ja (kaikki)hyväksyvä äiti on paljon läheisempi
Meidän tapauksessa näin ei ole, sillä etäisänä oleva mieheni "hyvittelee" eroa lapsille. Niin vähän on yhdessäoloa, että se on todellakin kaikkea muuta kun normaalia e
Miksei se isä ole enemmän läsnä arjessa? Ja sinä nariset siitäkin vähästä.
Olisihan se outoa, että silloin harvoin kun isä lapsia näkee, hän olisi nenä kiinni kännykässä tai muuten poissaoleva.
Ei. Terv. Kokemusasiantuntija