Mikä häiriö mun lapsella on?
Älykäs, oppii nopeasti, introvertti, lahjakas lähes kaikessa (myös motorisesti liikunnassa ja musiikissa), ystävällinen ja kiltti, mutta on sosiaalisesti todella passiivinen.
Nuori ei koskaan ehdota esim. kavereilleen mitään tekemistä tai ota yhteyttä, vaan odottaa, että häneen otetaan ja hänelle ehdotetaan. Ei ole vietävissä kuitenkaan eikä lähde kaikkeen mukaan, vaan jättäytyy sitten vaan pois, mutta ei koskaan ehdota esimerkiksi vaihtoehtoista tekemistä.
Kaikessa muussa (koulutyö, harrastukset, kotityöt), on hyvin vastuuntuntoinen, mutta mistään sosiaalisista tilanteista ei ota yhtään vastuuta, osallistuu jo kysytään, mutta ei ole yhtään aloitteellinen tai aktiivinen.
Ihana nuori ja ihana ihminen ja ymmärrän toki, että kaikki ovat erilaisia, mutta onko kenelläkään mitään neuvoa, miten voisin auttaa lasta?
Ikää 15 v.
Kommentit (27)
Olin juuri tuollainen lapsi ja olen edelleen tuollainen aikuisena. Tykkään olla omissa oloissa, mutta jos kaveri tekee aloitteen ja kysyy ulos menen kyllä.
Olisko erityisherkkä ja kuormittuu sosiaalisissa tilanteissa? Mä olen tuollainen, ikää 36.
Ollaan keskusteltu ja olen tukenut lasta sosiaalisissa suhteissa todella paljon taaperovuosista saakka. Ja yritän toki keskustella ja auttaa näkemään asioita muidenkin ihmisten kannalta, esim. että heillekin voi tulla hyvä mieli ja kokevat olevansa tärkeitä jos otat yhteyttä. Pienempänä ei tätä osannut nähdä, vaan suri kotona, jos häntä ei pyydetty leikkiin mukaan tms.
Koulusta ja harrastuksista tulee erittäin positiivista palautetta esim. ryhmätyötaidoista ja muiden auttamisesta (nuori siis on todella hyvä koulussa ja auttaa ja tukee mielellään muita). Eli on onnellinen, jos saa olla vuorovaikutuksessa, mutta ei osaa itse siihen hakeutua.
Jo ihan pikkulapsena rakasti kaikenlaisia sääntöleikkejä, joska niistä sai raamit sosiaaliselle toiminnalle.
Jos on "kiltti" ja noudattaa sääntöjä, niin päiväkodeissa ja kouluissa ollaan usein vain tyytyväisiä eikä lapsen tuen tarvetta esim. sosiaalisten kontaktien luomisessa tunnisteta.
No sanoit itsekin, introvertti.
Haluaa päivän jälkeen rauhoittua ja olla itsekseen.
Oma lapseni on vähän samanlainen. On 10v. Kavereita on, mutta selkeästi kärsii riitelystä ja juonitteluista, mitä noihin tyttöporukoihin liittyy näköjään koko ajan. Vapaa-ajalla näkee kavereitaan, mutta kyllä se usein on se toinen, joka pyytää.
Kiitos kommenteista.
1) Homo? Miksi? Tuntemani homot eivät ole ollenkaan tuollaisia ja toisaalta mitä väliä, homo tai hetero, haluaisin auttaa häntä selviämään sosiaalisissa tilanteissa.
2) Erityisherkkä, kyllä, olen tätä miettinyt ja joskus jonkun testinkin tein (ei sen mukaan ollut), mutta herkkyys näkyy tosiaan vain sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kuormittuu kyllä varmasti enkä tietenkään pakota, että pitäisi olla jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa. Mikä minua huolestuttaa, on tuo sosiaalinen passiivisuus, jos kaverit ei ota yhteyttä, olisi vaikka viikkotolkulla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan keskusteltu ja olen tukenut lasta sosiaalisissa suhteissa todella paljon taaperovuosista saakka. Ja yritän toki keskustella ja auttaa näkemään asioita muidenkin ihmisten kannalta, esim. että heillekin voi tulla hyvä mieli ja kokevat olevansa tärkeitä jos otat yhteyttä. Pienempänä ei tätä osannut nähdä, vaan suri kotona, jos häntä ei pyydetty leikkiin mukaan tms.
Koulusta ja harrastuksista tulee erittäin positiivista palautetta esim. ryhmätyötaidoista ja muiden auttamisesta (nuori siis on todella hyvä koulussa ja auttaa ja tukee mielellään muita). Eli on onnellinen, jos saa olla vuorovaikutuksessa, mutta ei osaa itse siihen hakeutua.
Jo ihan pikkulapsena rakasti kaikenlaisia sääntöleikkejä, joska niistä sai raamit sosiaaliselle toiminnalle.
Lähettääkö lapsi koskaan edes moi mitä kuuluu -viestejä kavereilleen? Mikä on se minimimäärä johon hän pystyy, onko kaiken oltava suurta? Vai odottaako hän kaiken toiminnan olevan super strukturoitua ja suunniteltua? Sellainen lapsi jää helposti yksin. Muut elävät hetkessä ja keksivät lennosta tekemistä, tyytyvät vähään.
Introvertti lapsi. Löytää kyllä "oman väkensä".
Olin juuri tuollainen lapsena ja olen vieläkin. Muut perheenjäsenet välillä huolissaan olenko yksinäinen. En ole. Viihdyn yksin erinomaisesti. Ystäväni ymmärtävät minua, ollaan tosi läheisiä vaikka en ole kaikissa sosiaalisissa riennoissa mukana.
Lopeta se määkiminen. Lapsia on erilaisia jotkut on niitä hiljaisia introverttejä ja jotkut taas äänekkäitä ekstroverttejä
Joku a-alkuinen diagnoosi sille on nyt löydettävä. Sellainen peli ei vetele, että lapsi saisi olla vain oma itsensä.
Ihan kuin meidän poika 13-v. Joku viestisovellus, olikohan snapchat muutti kaiken, näki sieltä missä kaverit oli ja mitä tekemässä. Aluksi surkutteli että häntä ei pyydetä mukaan, minä kerroin että 12-vuotiaana ei ketään erikseen pyydetä mukaan, että ei kun sekaan vain. Siitä sitten alkoi lähteä muiden kanssa ja nykyään pyytää itsekin.
Mutta viihtyy todella hyvin yksin ja sanoo toisille kiitos ei jos ei aina jaksa. Tosi fiksu poika.
Lapsesta aikuiseksi - nuoren kypsyminen naiseksi tai mieheksi. Veikko Aalberg, Martti A. Siimes, kirjasta luin aikanaan lohdullista tietoa, kun oma poikani oli 15 v.
Anna pennun elää elämäänsä. Olin samanlainen, minulla oli muuta puuhaa ja en halunnut "kaikenmaailman tolloja" hidastamaan hommiani.
"lahjakas lähes kaikessa"
Vähän liioitellun kuuloista.
Joo, no varmaan liiottelin, että on lahjakas kaikessa ja otsikkokin on provosoiva. Halusin herättää keskustelua, ja miettiä, onko tämä joku häiriö vai osa normaalia persoonallisuutta.
Mutta siis lapsi menestyy koulussa erinomaisesti kaikissa aineissa (keskiarvo 10), ja esim. joihinkin aspergeroireisiin liittyy esim. motorista kömpelyyttä, jota nuorellani ei ole, vaan on hyvin liikunnallinen ja käsistään taitava, on myös musikaalinen ja hyvä esiintyjä. Voisin siis sanoa, että on lähes kaikessa muussa lahjakas, paitsi sosiaalisestii.
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt on siis se ongelma?
Ilmeisesti se, että lapsi ei ole tullut tähän vanhempaansa vaan on ihan omanlaisensa.
Johan sanoit, että lapsi on introvertti. Ei se ole mikään häiriö. Anna hänen palautua sosiaalisista tilanteista rauhassa. Voit kyllä keskustella hänen kanssaan, että joskus kannattaa itse laittaa kavereille viestiä, ettei käy niin että kaverit loukkaantuvat.