Löytyiskö enää yhtään uutta näkökulmaa...
syömisproblematiikkaan.
Esim tänä aamuna meidän kohta 3-v tytöllä kesti voileivän (pieni) syömiseen 20 minuttiia ja alas se meni vasta äidin syöttämänä itkujen jälkeen...
Ja please, ei ehdotusta että olkoon syömättä jos temppuilee: se ei meidän neidin kohdalla käy: hän on paitsi -20 painokäyrällä, myös moniruoka-aineallergikko, joten syömistä ei yhtään pidä jättää väliin. Ravintoaineita ei tahdo tulla tarpeeksi, joten ruokaa pitäsi saada alas mahdollisimman paljon. Joskus olen kiukuspäissäni senkin kokeillut, että yksi ateria jätetään väliin, vaikka ei saisi: nälkää ei synny siltikään.
Eli lyhykäisyydessään, tyttö ei jaksa istua ruokapöydässä syömässä, haukkaa leivästä kerran (minimaalisesti) lähtee toimittamaan leikkejään ja kun tietysti komennetaan takaisin, sanoo ettei enää ole nälkä. Nälkänälkä ei ole oikeastaan koskaan, herkkumielitekoja toki on. Namia syödään täysin kohtuudella, eli siitä ei ole kyse että masu täytetään epäterveellisellä.
Pointti on se, että tyttö muutenkin tarvitsee seuraa KOKO ajan, vaatii kokoajan kontaktia ei leiki yksinään . Olen muutenkin ajoittain sarvi päässä kun muksu alituiseen on " kimpussa" mutta syöminenkin siis onnistuu vain syöttämällä. Silti se kestää iät ja ajat, tyttö puree todella hitaasti eikä niele millään, olen joka kerta hermoromahduksen partaalla, ja melkein joka lusikallisen jälkeen sanoo että ei jaksa enää.
Onko tämä nyt tätä että vielä rippikoulussakin mamma istuu vieressä maanittelemassa ja laskemassa lusikallisia :o(
Muiden huonosyömäisten kokemuksia kuullaan mielellään. Kiitos.
Kommentit (22)
Koskaan ei ole nälkä ja melkein heti kysyy saako nousta pöydästä yms. Herkkuja kyllä menisi eli voi nousta pöydästä ja sanoa minuutin päästä, että " saisinko keksin" tms. No meillä tekniikka on tuo, että jos pöydästä lähtee niin seuraava ateria on vasta seuraava ateria ja herkkuja/jälkiruokaa ei saa. Meillä siis voi syödä jälkiruokaa äiti ja isä jotka söivät lautasensa tyhjäksi ja lapsi katsoo vieressä... tylyä on mutta temppuilu on välillä mahdotonta.
Siskonpoika on mielestäni juuri -20 käyrällä ruoan suhteen ja on todella huono syömään. Meillä poika huonoimmillaankin tuntuu syövän paremmin kuin siskonpoika. Ei heillekään mitään ratkaisua ole keksitty. Kunhan lapsi kasvaa omalla käyrällään hyvin niin se th:n mukaan on ihan ok.
Itse suosittelisin ap:lle sitä mitä me ollaan kokeiltu välillä eli tehdään ruokailusta leikki. Eilen juuri väitin pojalle porkkanaa banaaniksi ja ruoka meni alas iha huomaamatta kun poika korjaili äidin höpsötyksiä. Samoin jutteleminen päivän asioista tai jostain mistä pojan saa innostumaan niin kertoilemisen välissä menee lusikalliset ihan yllättäen ja lautanen on tyhjä. Tämä vaatii kyllä syöttämistä. Meillä on sama ongelma kuin ap:llä siinä mielessä, että mietin syötänkö vielä kouluikäistä lasta. Muissa asioissa auttaa tämä " sinähän olet jo iso poika" mutta syömisessä ei. Kumma juttu. Mutta mieluummin syötän kuitenkin vielä. Hoidossa poika syö hyvin ja itse reippaasti, hoitaja auttaa loput (pph), muiden lasten kanssa syöminen on kivaa. Myös ravintolassa poika syö kun se on niin erikoista. Allergikon kanssa ravintola on varmaan vaan hankala paikka ja onhan se kalliskin paikka harjoitteluun!
Olisiko mahdollista, että ruoka tosiaan sattuu lasta suuhun? Voisitko kokeilla palata takaisin hienonnettiin ruokaan ravintoaineiden vuoksi ja vähitellen antaa taas karkeampaa. Siis vaikka ihan vauvasoseisiin ja purkkeihin. Onhan nämä isoimmat purkit 1-3v muutenkin. Sillä voisi katsoa onko ruoan karkeus se vaikeuttava tekijä. Yksi mahdollisuus on tietenkin viedä itse lapsi lääkäriin jos neuvola ei ota pyyntöjä kuuleviin korviinsa. Että onko kurkussa mahdollisesti joku " vika" joka aiheuttaa syömisestä kipua tms.
Mille ruoka-aineille lapsi on allerginen ja miten allergiat ilmenee teillä?
Mitkä muut herkut lapsella maistuu kuin grillimakkara? Ettehän turhaan yleisen rasva on pahasta asenteen takia vältä esim. rasvaisia lihoja, kaloja tai maitotuotteita? Maistuuko lapselle esim. rasvaisesta jauhelihasta tehdyt lihapullat?