Löytyiskö enää yhtään uutta näkökulmaa...

Muistankin sinut Odotus -puolelta ;-D Meillä tyttö 2,5-vuotias ja ollut allergikko ikänsä. Ennen eivät käyneet edes viljat ja nyt pannassa on vain kananmuna ja pähkinät ja jotain muuta " pientä" . Mutta miten tutulta kuulostaa tarinasi :( Meillä neiti on todellinen nirppanokka ja se näkyy painossa. Tällä hetkellä painaa nippanappa 10 kiloa! Eli 1-vuotiaan verran :( Epäilen, että niukalla ruokavaliolla on osuutta asiaan. Kun ei ole heti alusta alkaen saanut maistella kaikkea uutta ihan surutta, kuten allergiattomat lapset. Esikoisella oli vähän samaa ongelmaa ja hän oli myös laiha pienempänä. Nyt sitten 10-vuotiaana syö senkin edestä ja painoa ja pituutta riittää :-D Minäkin annan tytölle rasvalisää ja Keijua menee todella paljon. Lääkärikin sanoi, että syököön vaikka Keijua suoraan paketista :)



Mutta itse olen lopettanut nyt murehtimisen tytön syömisistä. Pakolla en saa syömään. Meilläkin neidin ainoa " herkku" on aamu- ja iltapuuro maitoon keitettynä ja runsaiden voisilmien kera. Mutta päivän muut syömiset ovat sitten sitä ja tätä pikkuisen, haukkaus kerrallaan. Annan lisäksi vitamiinilisää ja luulenpa että se jopa pikkuisen lisäsi ruokahaluja, oletko kokeillut? Ja toinen juttu. Joskus saattaa olla parempi että ruokailuhetket hoitaa joku muu kuin äiti. Meillä tyttö jostakin syystä syö paremmin mummolassa :-O Tyttö on kotihoidossa ja en tiedä söisikö paremmin jos olisi päiväkodissa....



Mutta tsemppiä hommaan, tiedän kuinka rasittavaa tuo syömättömyys on ja varsinkin lapsella, joka ravintoa todella tarvitsisi.

Pojan paino on seilannut -15-20 käyrillä. Aikaisemmin ei huolinut muuta kuin maitoa, puuroa ja joitain hedelmä ja marjasoseita. Jos sain hänet jotain muuta syömään, niin hän oksensi ruoan hetken päästä ylös. Kaikki muuttui hetkessä, kun poika meni päiväkotiin. Siellä maidonjuontia tietenkin rajoitettiin, eikä äiti ollut paikalla. Poika alkoi syömään hyvin jo ensimäisenä hoitopäivänä. Alkuun poika söi päiväkodissa ruokaa ja kieltäytyi kokonaan maidon ja veden juonnista. Joi sitten vain maitoa kotona. Aika pian hän oppi juomaan myös hoidossa ja syömään vähän vaihtelevasti myös kotona. Tällä hetkellä poika on kotihoidossa ja syö kohtalaisen hyvin. Olen huomannut, että meillä Syömisiin ja muutenkin pojan mielialaan vaikuttaa merkittävästi päivärytmi. Kunpäivärytmi on selkeä ja päivän aikana on riittävästi ohjelmaa, niin ruokailut ja nukkumaanmenot yms. sujuvat taisteluitta. Jos esim. päivän toinen ulkoilu jää kaatosateen vuoksi väliin, niin heti protestoidaan. Minusta kannattaa miettiä päivärytmiä. Ulkoilkaa riittävästi joka säällä. Oman poikani kohdalla se tarkoittaan vähintään 2 x 1 tunti/päivä. Käykää paikoissa, jossa lapsesi saa leikkiä muiden ikäistensä kanssa ja ehkä osallistua ruokailuhetkiinkin. Laittakaa ruokaa ja kattakaa pöytä yhdessä koko perheelle. Tehkää selkeät, koko perheen ruokailua koskevat pelisäännöt, jotka koskevat sekä lapsia, että aikuisia. Kaikki syövät yhdessä ruoka-aikaan, eikä kukaan napostele ylimääräisiä välipaloja. Kutsukaa välillä ruokavieraita. Näitä ohjeita voi kokeilla, jos lapsesi syömättömyyden taustalla on uhma tms. Meillä ei onneksi ole ruoka-aineallergioita taustalla. Allergisen lapsen syöminen voi olla tosi hankalaa, mikäli allergiaoireet eivät ole hallinnassa. Sisareni oli moniallerginen. Hän alkoi syömään vasta, kun suolisto-oireet paranivat, joskus vähän toisella kymmenellä. Ennen tätä pituuskasvuennustekin oli alimmillaan alle 150 cm. Onhan lapsen dietti vamasti kunnossa? Ravitsemusterapeutilla käynti voisi olla minustakin järkevä juttu.

Eli, jos ruoka syöty jossain tietyssä ajassa, saa tarran, leiman tms ja sitten useamalla merkinnällä pienen lelun.

Kirjoituksestasi jäin pohtimaan tuota, kun sanoit että vaatii huomiota muutenkin koko ajan, ja että et saa hetken rauhaa. Lapsen syömättömyys on kyllä sellainen pulma, että siinä varmasti voimat on itselläkin vähissä. Pääsetkö tarpeeksi lataamaan akkuja että jaksat iloita lapsestasi? Syömisestä tulee helposti sellainen negatiivinen vuorovaikutuskehä, mitä enemmän vanhempi huolestuu sitä vähemmän lapsi syö. Entäs jos yrittäisi siirtää sitä huomionhakemista johonkin muuhun kuin syömiseen? Tankkaisit vaikka lapsen ennen ruokailutilanteita ylimääräisellä huomiolla, esim. köröttelisitte körö körö kirkkoon ym. vauvaleikkejä ja yhteistä hassuttelua. Näin tulisi vastapainoa sille ahdistavuudelle mikä syömistilanteisiin liittyy teillä molemmilla. Antamalla erityishuomiota katsellen, koskettaen ja iloiten lapsesta voi samalla vähentää lapsen tarvetta olla koko ajan kiinni sinussa, ja saat sitten sitä omaa aikaa.

Munakelloa ja palkitsemista?

Hirmuinen määrä tsemppiä täältä sinulle! Lapsen syömättömyys on kyllä yksi sydäntä riipivimmistä asioista vanhemmuuden kannalta; miten taata ja turvata pieniruokaisen lapsen kasvu? :/ Käytte ainakin allergialääkärillä, oletteko puhuneet asiasta hänen tai lastenlääkärin kanssa? Yksi keino voisi olla lisätä sen vähäisen syötävän ruuan energiapitoisuutta? Tiedän useammankin allergikon tai huonosyömäisen lapsen saaneet apua lasten ravitsemusterapeutilta. Lähinnä niin, että ensin pidätte vaikka viikon-parin ajan ruokapäiväkirjaa, kaikki syömiset ja juomiset ylös. Sen päiväkirjan kanssa ravitsemusterapeutille, joka laskee niiden perusteella saadun energia-, vitamiini- ym. määrät ja tekee kanssanne suunnitelman kuinka saada lapselle riittävä ravitsemus turvattua. Ja seurantakäynti päiväkirjoineen kuinka se on toteutunut. Voi olla, että olette tätä kokeilleetkin jo. Yleisesti ottaen tarkoittaa erilaisten öljylisien lisäämistä ruokaan, mahdollisesti jotain vitamiinivalmisteita jne. Puheterapeutilta osa on saanut apua, jos on ongelmia pureskelemisen/nielemisen kanssa.



Osa lapsistahan on tosi pieniruokaisia juuri tuossa iässä, kun kaikki muu kiinnostaa enemmän (ei lohduta äitiä yhtään). Syökö lapsesi paremmin ryhmässä, esim. kerhossa, jossa muutkin lapset syövät? Yleensä toisten lasten esimerkki auttaa, esim. kaverini 3v. lapsi ei koskaan syönyt puuroa; hoidon aloittaessaan hän seurasi muiden esimerkkiä ja syö tällä hetkellä eniten puuroa koko joukosta...



Houkuttelevat kattaukset, ruokahetken rauhoittaminen (ei leluja tai muuta tekemistä saatavilla ruoka-aikaan, ruokapöydässä istuttava sen ajan kun muut syö, vaikkei itse syökään), varmaan olette kokeilleet jo kaikkea näitäkin.



Toivotan voimia sinulle, toivottavasti pikkuisenne alkaa syödä paremmin pian!



-Terppari

Joillakin joiden syöminen on tosi vaikeaa on yliherkkä (harvoin aliherkkä) tunto suussa. Meillä esikoisen ruokailu on lähes aina ollut vaikeaa. Ongelmia suun tunnossa ja motoriikassa. Lapsen on vaikea syödä pahalta tuntuvaa ruokaa, vaikka nälkä olisikin. Ennen ruokailua voisi ikeniä ja poskien sisäpintoja rauhallisesti hieroa esim sormella tai pehmeällä hammasharjalla, jolloin suu saa valmiiksi ärsytettä vastaanottamaan erituntuista ruokaa. Makuaisti voi olla myös epänormaali; jolloin tietyt maut tuntuvat pahalta. Voisit yrittää kysellä lapselta, miksi hän ei syö; tuntuuko ruoka pahalta jne. Miten lapsen muu tuntoaisti; käveleekö hän mielellään paljain jaloin? Inhoaako jotain vaatemateriaaleja? Valittaako kevyenkin kosketuksen tuntuvan pahalta?



Nämä ovat vain arvailuja, tietysti lapsi voi olla vaan perus kranttu ja yrittää tällätavoin valtataistelua ja katsoa miten pitkälle voi mennä.

Meillä on pitkä ja hoikka tyttö, pituus +1-käyrällä, paino -1,5--2käyrällä. Meillä syöminen oli välillä tuollaista. Nyt se sujuu jo jotenkin, käytin apuna palkitsemista esim. " kun syöt puolikkaan leivän, saat sen jälkeen purukumin" . Leipäkin menee paremmin alas, kun siitä leikkaa valmiita annospaloja tai hedelmät maistuvat, kun niisät muodostaa hymynaaman. Eli kekseliäisyyttä peliin. Toisaalta lapsi kyllä huomaa helposti, jos ruokalusta tehdään iso numero. Meillä ainakin tyttö söi sitä huonommin, mitä enemmän hermoilin, yritin syöttää tai hoputtaa. Tietänkään pöydästä ei saa nousta kuin vasta ruokalilun loputtua. Ja omat ruokailut kannattaa ajoittaa yhtaikaa lapsen ruokailun kanssa. Varmaan oelt jo näitä kokeillutkin, mutta toivottavasti saat jotain apuja. Teillä tietenkin allergiat rajoittavat syötävien määrää, mutta vaihtelu virkistää ruokailussakin.

Talla myos laihojen lasten aiti - nimimerkilla kaikkea on kokeiltu :)



Oletko kokeillut soseita - esim hedelmasoseita tai ihan vauvanruokaa? Meilla on siita joskus tehty leikki, eli leikitaan, etta lapsi on vauva ja aiti syottaa vauvanruokaa (ja niihinhan saisi jotain ravintolisia oljyja ym hyvin sekoitettua)



Entapa voiko lapsesi syoda jugurttia tai onko sellaisia ruoka-aineksia, joita voi syoda ja joista saisi pirtelon tai muun juotavan aikaan? Joisiko lapsi pillilla tammoisen juoman - sen kun saa ehka nopeammin alas kuin esim leivan?



entapa perunamuusi jossa on seassa jotain mista lapsi pitaa? Meilla vanhin syo innoissaan herkkukurkkuja muusin seassa.



Ja sitten - kauhein ehdotus kaikista (ei huutoa, kiitos): jos olet aivan epatoivoinen, ja tunnet etta lapsen on pakko syoda, niin kokeile valipalaa DVD:n edessa. Tiedan, huono tapa, ei saisi tehda jne, jne, mutta meilla on joskus nain tehty eika siita ole itseasiassa jaanyt huonoa tapaa. Lapset meilla eivat katso telkkua, vain DVD:ta joskus ja max. 30-60 min per paiva. Ja joskus olemme ahtaneet ruokaa suuhun kun lapsi on DVD:n edessa. Olen samaa mielta kaikkien niiden kanssa, jotka nyt kauhistuneena tata lukevat, mutta tama ehdotus onkin niiden tilanteiden varalle, jolloin vanhemmat tai laakari ovat sita mielta, etta lapsen on pakko syoda ihan terveydellisista/laaketieteelisista syista. Meilla nyt 1v 10kk vanha tytto oli tassa tilanteessa muutama kuukausi sitten, ja laakari sanoi silloin, etta kaikki keinot sallittuja ja saa syottaa ihan mita vaan, mutta painon on noustava).

Tässä kootusti pari kommenttia:



Ravintoterapeutilla emme ole käyneet, ei tarpeen sinänsä allergioitten takia. Eikä mulla ole siis tiedon puutteesta kysymys, ettenkö osaisi valmistaa ruokia joissa allergiapuutteet korvataan. Kysymys on vain neidin EVVK-asenteesta :o) Ja rasvaa tungen joka ruokaan, iltapuuroonkin (ainoa jota menee pikku lautasellinen aina ihan vastustelematta) läjäytän sinistä keijua varmaan neljäsosan koko puuron määrästä. oijoi, saisipa vaan itse olla samalla " lisää-rasvat-maksimiin" -dieetilla :o)



Kipuja, tuntoyliherkkyyttä meillä ei ole, sen verran vikkelästi herkut menee alas. Eikä tytöstä nää perusruuat varsinaisesti pahoja ole, mutta kun se määrä mikä hänelle " riittää" on vain 3 teelusikallista.... Kyllä se sitä mistä tykkää, kuten suomalaisten suosikkivihannes grillimakkara, söisi miten isoina kokkareina vaan. Sosemaisuus ei siis ole edistävä tekijä. Mutta viittaan yllämainittuun ravitsemuspuoleen tossa makkaralinjassa - se on vain harvinaista herkkua, arkisafkat yritetään pitää kohtuudessa natriumin yms suhteen.



Tuo viimeisen vastaajan telkkari.... potkaistaankohan mut jo koko palstalta pois kun tunnustan että näinhän meillä joka ainut arki-ilta se päivällinen syödään... Napero tsiigaa pikkukakkosta ja mamma tunkee huomaamatta perunamuussia suuhun *ymmärtää sentään olla nolona*

Ja siihenkin on menty että saa iltapuuron paikan valita missä syö... Se kun muuten menee niin hyvin alas,ja JOSKUS jopa pimu pyytää santsiannoksen, niin en ole siitä jaksanut hitleröidä,että pöydässä, kun siihen aikaan muut ei syö. Niin sitä järsitään sitten vaikka rappusilla tai eteisen lattialla.



No jaa, onkohan syytä lopettaa ettei mua joku jo ilmianna " kurita kakarasi kuntoon" -klubille pakkohoitoon :o))



Kiitos ja tsemppiä kaikille jotka jo varailevat sinne rippileirille äidille ekstratuolia ruokailuille...!

Meidän esikoinen, tämä ruoan kanssa aina vitkutellut ja natissut on ensi kesän riparilainen. Ei taida kuitenkaan tarvita minua syöttämään riparille, vaikka tuoloin alle kouluikäisenä vielä niin uskoin. Paino on edelleen alakantissa ja koulussa ylimääräiset punnitukset. Ruokaa menee kohtuullisesti, enemmänkin saisi syödä, mutta ei niin ei. Perusruuat annostelen lautaselle ja herkkuruokia syö hyvin. Jotkut lapset vaan tulevat toimeen tosi pienillä annoksilla, vaikka me äidit ei sitä uskota.



Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä sinulle!

Minulla on tuttava, jonka kaikki kolme lasta ovat temppuilleet ruokailun kanssa. Näin ulkopuolisena olen ajatellut, että se on ollut huomion hakemista ja toistensa matkimista, johon vanhemmat ovat sitten vahingossa lähteneet mukaan. Yllätys, yllätys, kaikki kolme syövät päiväkodissa ja koulussa normaalisti. Tämä ilmeni kaksi vuotta sitten, kun esikoinen meni kouluun ja samalla kaksi muuta päiväkotiin. Varsinkin nuorimmainen sai semmoisen kasvupyrähdyksen, että neuvolasta kehoitettiin rajoittamaan rasvoja ja herkkuja, ettei poika olisi lihonut. Tämä siis lapsi, jolle oli kaikenlaisia erikoisruokavalioita kokeiltu, että olisi saatu syömään riittävästi ja jonka kasvua tarkkailtiin. Maallikkona epäilen, että oli vain matkinut siskojansa.



Mutta tosiaan, en sano, että teillä on tilanne sama, tuli vain mieleeni siitä, että sanoit lapsesi olevan todella huomionkipeä.

Jospa nyt sais vastattua paremmin kun lapset nukkuvat. Meillä siis esikoinen oli toivoton syömään. Paino oli -17sd paikkeilla. Yritin syöttää jos jotakin. Ruokailuun meni helposti tunti, kun aina välillä karkasi pöydästä. tuntui, että kotona oli seisova pöytä, josta neiti nappasi pienen palan välillä. koin ongelmaksi, kun suuri osa päivästä kului tavalla tai toisella syömiseen. Munakellolla rajasimme ruokailun 15 minuuttiin ja jos päivän aikana ruokaa meni hyvin, sai tyttö tarran. Ruokamäärät eivät tällä tempulla kyllä lisääntyneet, mutta päiviin tuli ryhtiä ja oma ahdistukseni väheni.

Tuli mieleen tuosta edellisen kommentista, kun nirsot lapset syö hyvin päiväkodissa ja koulussa. Niin tekee myös meidän muksu. Vaikkei siis mitenkään nirso ole, mutta päiväkodissa menee alas mikä tahansa ja yhtään sotekematta (päinvastoin kuin kotona).



Muutenkin on huomattu tässä puolen vuoden aikana, jonka on päiväkodissa ollut, että sieltä otetaan niin paljon mallia joka asiaan niin hyvässä (syöminen, pottailu, päiväunet) kuin pahassa (tyhmät sanomiset, hokemat yms).



Onko teidän lapsi hoidossa/kerhossa tms paikassa, jossa olis ikäistään seuraa ja jossa vois matkia, mitä muut touhuilee esim. ruokapöydässä?

syömisasian " unohtamista" ja sen kustannuksella leikkimistä (vähän niin kuin tuo dvd-homma...)? Lastakin varmaan ahdistaa nuo ruokailutilanteet, niin kuin äitiäkin. Ruuan syömistä voisi kokeilla vaikkapa piknik-tyyliin lattialla liinan päällä: eväsleivät ja maitoa pullossa mukaan, vähän hedelmä- tai vihannespaloja eväsrasiaan vaikkapa. Tämä voisi toimia joskus.



Myös " erinäköisen" ruuan tarjoaminen voisi onnistua, siis tekee vaikka leipäkuvioita muotilla tms. Ja ruuille voi aina keksiä uusia nimiä. Meillä syödään nykyään kovin mielellään aamupalaksi " sandwicheja" , muttei leipää ;) Ja Viiru-kissan lihapullat on aina takuuvarma hitti :D



Eräs ystäväni kokeili aikanaan tuskissaan ruuan silppuamista ja ripottelua lattialle, kun lapsi (olisko ollut vuoden vanha) ei syönyt lautaselta mitään, mutta kaikki roskat lattialta :D



Että konstit on monet, sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki ;) Minusta lapsen ruokailusta ei kukaan äiti ole huvikseen huolissaan, joten kaikki konstit ovat sallittuja. Kausinirsoilut ovat tietysti eri asia, mutta joskus olisi hyvä syödä...



Tsemppiä!



t. Kolli +3

Oletko varma että lapsesi ruokavaliossa ei ole enää mitään allergisoivaa??? Meillä syömättömyys on yksi allergia- oireista. Ruokaa menee silloin alas vain jollain vippaskonsteilla tai ei ollenkaan. Muutoin ruokahalu on taas kohtalaisen hyvä. Jos varmuutta asiasta ei ole kannattaa harkita ruokapäiväkirjan pitoa josko löytyisi joku tietty mikä aiheuttaisi tuota kieltäytymistä.

Lapsi saattaa testata sinua. Haluaa siis rajoja. Silloin pitää tehdä tilanteesta vaihtoehdoton. Sitä ruokaa syödään mitä tarjotaan. Pöydässä ei leikitä, pelleillä, pöydästä ei poistuta ennen kuin ruoka on syöty. Pöydässä sallitaan syöminen ja rauhallinen juttelu. Ruoka ei ole yleensä pahaa. Ruokaa voi syödä, vaikka ei ole nälkäkään. Ruokaa voi syödä, vaikka se ei ole herkkua. Yksinkertaista. Jos ei tottele niin arestiin. Meillä menee nykyään kaikki ruoka.

emmariina:

Lapsi saattaa testata sinua. Haluaa siis rajoja. Silloin pitää tehdä tilanteesta vaihtoehdoton. Sitä ruokaa syödään mitä tarjotaan. Pöydässä ei leikitä, pelleillä, pöydästä ei poistuta ennen kuin ruoka on syöty. Pöydässä sallitaan syöminen ja rauhallinen juttelu. Ruoka ei ole yleensä pahaa. Ruokaa voi syödä, vaikka ei ole nälkäkään. Ruokaa voi syödä, vaikka se ei ole herkkua. Yksinkertaista. Jos ei tottele niin arestiin. Meillä menee nykyään kaikki ruoka.

mulla karahti korvaan tuo " rokaa voi syödä vaikka ei ole nälkäkään" . Ehkä ap:n tapauksessa ok, mutta noin yleisenä neuvona ihan hirveä. Nimenomaan tuolla tavalla tehdään lihavia lapsia, joista tulee lihavia aikuisia. Aina on syötävä lautanen tyhjäksi ja ruokaa syödään silloin kun on ruoka-aika jne. Tiedän mistä puhun koska olen juuri tuollaisen periaatteen kasvatti ja todella taistelen kilojen kanssa. Yritän opetella olemaan syömättä kellon mukaan vaan todella vain silloin kun on oikeasti nälkä jne.

Itse olen ollut huono syömään pienenä. Äitini sanoi, että syömättömyyteni ei johtunut ruokalajeista, vaan söin silloin kun siltä tuntui. Itse muistan sen, että mitä enemmän minun syömisestäni huolestuttiin ja siitä toitotettiin, sitä vähemmän söin. Tietyt ruokalajit olivat niin ällöttävän tuntoisia, että en halunnut syödä. Esim. hernekeitto " tökittää/jankittaa" kurkussa enkä vielä tänäpäivänäkään syö sitä. Ikinä ei ole mitään yliherkkyyttä diagnosoitu tai muutakaan. On vain niin, että tietyt ruokalajit (jopa pehmeä hernekeitto) tuntuvat epämiellyttävältä kurkussa enkä niitä syö. Haluan nähdä, mitä syön. En siis syö epämääräisiä pöperöitä. Haluan ruokalajit erikseen lautaselle.



Oma tyttäreni on huono syömään. Hänen kanssaan olen (omien kokemustenikin perusteella) noudattanut seuraavia periaatteita. Ruoka on suupalasina lautasella, ei mössönä. Kastikkeita vältän, keitoista en laita lientä. Eri lajit erikseen lautasella. Ruokaa täytyy maistaa, mutta ei tarvi syödä. Ruokapöydästä ei nousta ennnen kuin kaikki ovat syöneet. Usein, vaikka ilmoittaa lopettaneen syömisen, hän kuitenkin syö lisää ruokaa siinä muita odotellessa. Ruokailusta ei tehdä suurta numeroa. Syödään mitä syödään, ruokapöydästä noustaan kaikki yhtäaikaa ja seuraava ruokailu on sitten kun on sen aika. Ei ylimääräisiä välipaloja. Ja vanhemmat eivät hermostu syömättömyydestä :-).

Musta toi on huono idea pakottaa lasta syömään. En mäkään pystyisi syömään homejuustoa tai maksakastiketta pakotettuna enkä muutenkaan. Lusikallisen voisin maistaa...Vanhemmat päättävät mitä syödään, ja lapsi syö sen verran kuin pystyy ja jaksaa.



Kyse on kuitenkin 3-vuotiaasta, ei pienestä vauvasta!!! joten mun mielestä tuosta syöttämisestä tulisi luopua, samoin tv:n katselusta ruokailun aikana.

Ruokailkaa koko perhe yhtaikaa, ja pitäkää kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista.



Kaikkien lasten painon ei tarvitse kulkea 0-käyrällä, myös se, että paino kulkee -20-käyrällä on normaalia.