Lapsi raivoaa puhelimessa
Onko teillä kellään ollut samaa tilannetta, eli kun lapsi on kavereiden kanssa ulkona ja soitan hänelle, kysyn missä on niin lapsi huutaa (kello)puhelimeen aivan törkeällä tavalla tyyliin "JOOJOO OON KOULULLA" ja laittaa luurin korvaan. Yritän soittaa uudestaan, hän karjuu "MÄ HALUUN LEIKKIÄ" ja luuri korvaan. Painaa punaista kun soitan. Hitto että mulla menee hermot. Ja vasta ekaluokkalaisesta kyse. tällainen ratkaista tällainen järkevästi?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalaisilla on kova esitys päällä kavereille. Hävettää kun äiti yritti paimentaa. Se rooli on kyllä vähän hölmö mutta ryhmäpaine.
Kyllä, esittämistä sekä muidenkin mukana menemistä. Lapset innostivat eivätkä välillä kiinnostu toisten tunteista. Rauhallista keskustelua äidin tai isänkin tunteista ja koko tilanteesta. Ainaista opettamista josta eivät aina niin tykkää. Tykkäävät kuitenkin ylipäätään siitä että saavat sen huomion ja tekevät myöskin huomioita siitä että heitä rakastetaan kun välitetään. Sanoin lapselleni vielä että siksi sanon koska välitän. Joskus en jaksanut sanoa ja lapsi tuli kertomaan teatraalisesti tippa silmäkulmassa minulle että äiti, sinä et enää välitä minusta kun sinä et sanonut minulle siitä yhdestä asiasta! Hän oli järkyttynyt. 😂
Miksi pienillä lapsilla on puhelin. Liian nuorilla lapsilla säteilevä puhelin vai onko jo ikää? On kotiintuloaika ja kello. Hae autolla, saa kyydin takaisin. Eikö voisi lähempänä joskus leikkiä eikä kilometrien päässä, ei vapaa-ajalla kukaan ole koululla vai onko. Sano että leikki voi jatkua kotona. Onko aikataulu liian kiireinen. Joskus tosin osa leikkipuistoista voi olla kaukana tai lenkkitiet. Onko alue turvallinen. Onko muualla viihtyisämpää, asutteko kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko lapsi muutenkin auktoriteeteille tuohon äänensävyyn?
Se siitä diktatuuristanne 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*kuinka ratkaista tällainen järkevästi? Ap
Siinähän se jo ratkesi. Yritin tytölleni sanoa ettei saisi luuria lyödä korvaan vaan ensin sanotaan moikka, heippa tai muuta mutta uhmakas on sellainen kuin haluaa olla. Ei kannata kovistella liikaa. Rakkautta sekä keskustelua. Sellaisia ne ovat sitten aina, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Rakkaus sallii koetella.
"Koettelu" muuttuu helposti tavaksi, jos siihen ei puututa tarpeeksi jämäkästi. Kun halveksuva suhtautuminen omaan vanhempaan tulee tavaksi, niin samalla myös halu totella vanhempaa vähenee. Toisin sanoen sietämällä tuollaista käytöstä kasvattaa lapsesta kauhukakaran.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä:
Lisäksi lapsella vaivaa peräsuolen laskeuma voiko raivoaminen johtua siitä?
Ap
Näköjään sulla kans, voiko tyhmyytesi johtua siitä?
Harjoitelkaa puhelinkeskusteluja. Ei lapsi sellaista osaa jos ei opeteta. Aivan turha suunnitella rangaistuksia sellaisessa asiassa mokaamisesta, jota ei ole opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Harjoitelkaa puhelinkeskusteluja. Ei lapsi sellaista osaa jos ei opeteta. Aivan turha suunnitella rangaistuksia sellaisessa asiassa mokaamisesta, jota ei ole opetettu.
Jostain syystä suuri osa nykykasvattajista ajattelee, että lapsi ei koskaan tahallaan ole uhmakas tai ilkeä, vaan tekee sen aina osaamattomuuttaan.
Mulla lapsi kerran vastasi epäkunnioittavasti puhelimeen. Kun lapsi tuli kotiin ilmoitettiin, että puhelin, tabletti ja pleikka on käyttökiellossa seuraavaan päivään ja syyksi kerrottiin ruma puhe.
Ja jos vielä kerrankin vastaisi rumasti olisi käyttökieltoa jo pidempi aika.
Loppui siihen typerät puheet ja vastaan väittäminen.
Teen töitä pikkukoululaisten kanssa ja todellakin lapset puhuvat ihan yhtä rumasti perheen ulkopuolisille kuin miten rumasti heidän sallitaan puhua vanhemmilleen, koulut on täynnä kasvattamattomia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvata se pentus!
Olipas järkevä kommentti 👍🏻 Eikö sulla sen verran raksuta, että tässähän sitä juuri yritän. Ap
Olemalla tällä paskapalstalla? Voi että!
Se johtuu kun sulla ei oo viivapillua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä systeemi soittaa syömään ja keskeyttää leikkejä. Anna kotiintuloaika etukäteen ja lapsi saa siten aikaa valmistautua kotiin lähtöön.
Mun tokaluokkalainenkaan ei vielä osaa kelloa tai hahmota aikaa. Vaikka miten sanois, että viideltä kotiin niin se ei tajuais kelloa katsoa kun on kivaa.
Kyllä se vaan välillä on vanhemman tehtävä olla muutakin kun kaveri ja aiheuttaa pieniä pettymyksentunteita ja vaatia tottelemaan.
Järjestäkää kotona sellainen vaikka leikkimielinen puhelimeenvastauskoulutus. Ja jos ei opi ja lupaa vastata asiallisesti jatkossa, niin uhataan ottaa puhelin pois vaihtoehtona.
Isä ja äiti voi ensin demonstroida oikeanlasita puhelimeenvastausta ja sitten kokeilla lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä systeemi soittaa syömään ja keskeyttää leikkejä. Anna kotiintuloaika etukäteen ja lapsi saa siten aikaa valmistautua kotiin lähtöön.
Mun tokaluokkalainenkaan ei vielä osaa kelloa tai hahmota aikaa. Vaikka miten sanois, että viideltä kotiin niin se ei tajuais kelloa katsoa kun on kivaa.
Monella lapsella tuo johtuu siitä, että niiltä ei koskaan vaadita sitä kellon katsomista vaan aina äiti tai isä soittaa tai laittaa viestin, kun on aika tulla kotiin. Toki myös se vaikuttaa, että jos kello on lapsella vaan puhelimessa eikä ranteessa, niin sitä on ylipäätään vaikeampi muistaa katsoa.
Jos mä olisin lapsena puhunut tolleen puhelimessa mun äidille, sillä siunaamalla kun olisin tullut himaan se olis repinyt puhelimen mun kädestä ja huutanut naamani edessä sylki roiskuen että MINULLE ET HUUDA. Sit olisin saanut syödä ruoan kylmänä hiljaisuudessa samalla kun hän olis luonut muhun kiukkuisia katseita ruokapöydän yli.
illalla kun olisin jo sängyssä, hän olisi tullut sovittelevana mun huoneeseen, antanut puhelimen takaisin ja sanonut että eikös tuntunutkin pahalta huutaminen, sovitaanko ettei kumpikaan huudeta toisillemme. Sit me molemmat itkettäisiin vähän ja pyydettäis kummatkin anteeksi.
ihan täyspäinen aikuinen minusta tuli.
Vierailija kirjoitti:
Kasvata se pentus!
Kukas se sut kasvatti?
Et jaksanut/viitsinyt lähteä hakemaan? Teillä oli sopimus. Näin lapsi sitten jatkossa tajuaa, mitä sopiminen tarkoittaa. Että voi karjua puhelimeen ja käyttäytyä kuinka haluaa.
Itsellä kaksi nyt aikuista poikaa, kummallakin kännykkä n 8-10 vuotiaasta. Koskaan ei karjuttu, vaan sopimukset pitivät.
Nyt on tehtävä korjausliike.
Keskustelua, pitää kertoa että kavereille ei tarvitse esittää, kaikki he ovat lapsia, jokaisen vanhemman kysyy niitä samoja asioita. Puhelimeen puhutaan kunnolla jos ei osaa kertoa missä on niin sitten ei voi mennä yksin mihinkään. Ja toteuttaa sen että oikeasti menee itse vahtimaan sitä leikkiä. Nopeasti tekee mieli totella että valvonta hellittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä systeemi soittaa syömään ja keskeyttää leikkejä. Anna kotiintuloaika etukäteen ja lapsi saa siten aikaa valmistautua kotiin lähtöön.
Jos lapsi on esim naapurissa niin todellakin ollaan soitettu välillä syömään ja sitten saa leikkiä jatkaa. Kyllä lapsen tulee kasvaessa oppia toimimaan myös vähemmällä ennakoinnilla ja siirtymä ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Järjestäkää kotona sellainen vaikka leikkimielinen puhelimeenvastauskoulutus. Ja jos ei opi ja lupaa vastata asiallisesti jatkossa, niin uhataan ottaa puhelin pois vaihtoehtona.
Isä ja äiti voi ensin demonstroida oikeanlasita puhelimeenvastausta ja sitten kokeilla lapsen kanssa.
Mikä uhkaus se puhelimen poisotto on, kun lapsi ei halua sitä puhelinta käyttää?
Ei ole hyvä systeemi soittaa syömään ja keskeyttää leikkejä. Anna kotiintuloaika etukäteen ja lapsi saa siten aikaa valmistautua kotiin lähtöön.