Lue keskustelun säännöt.
Sylettää tämä suomalaisten häpeäkulttuuri.
16.02.2024 |
Palstaa lukiessa näkee, että se ei koske vain vanhaa polvea, vaan nuoretkin on kasvatettu kieroon.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olematon itsetunto, se se on häpeän taustalla.
Jostain syystä Suomessa on aina kasvatettu tuntemaan häpeää. Et osaa mitään. Et ole mitään. Älä luule itsestäsi mitään. Häpeä että yrität olla jotain. Et sinä ole.
Anteeksi, se on sana jota viljellään. Anteeksi että puhun, anteeksi että sanon. "Kiitos ja anteeksi" on lause jota kuulee tämän tästä. Oman mielipiteen jälkeen "anteeksi".
Hävetään itseään. Etsitään vikoja itsestään. Mollataan itsensä alimpaan pohjamutaan, samoin toiset.
"Olen liian ruma, en kelpaa". Kuinka yleinen lause!
Häpeä aiheuttaa psyykkisen lamaannuksen. Ei uskalla näkyä, ei uskalla kuulua. Hävetään toistenkin puolesta joilla on rohkeutta erottua, näkyä ja kuulua.
Sukupolvi toisensa jälkeen lannistetaan häpeällä. Siitä pitäisi päästä eroon.
Tiedän että tämä nostattaa kiukkua. Se on merkki siitä että johonkin osui. Sen sijaan että nostaisi älämölön, olisi terveellisempää miettiä asiaa. Kun myöntää tämän, on jo yhden askeleen paremmalla puolella. Voi alkaa työstää omaa häpeäänsä, pyrkiä siitä eroon. Ja ennen kaikkea ei juurruta omaa häpeäänsä omiin lapsiinsa!
Suomi on syyllistämisen kulttuuri. Luullaan, että heikommassa olevasta tulee menestyjä, kun haukutaan hänet vieläkin enemmän maan rakoon ja ruoskitaan henkisesti. Ei siten menestyjiä synny, päinvastoin yhä vain enemmän ja enemmän syrjäytyneitä.
Kyllä saisitte hävetä tällaisia kirjoituksia.
T. Rolli
Syvin ja vaikein häpeä juurtuu ns. kehityksellisestä traumasta. Päähoivaaja (useimmiten äiti) ei omien traumojensa takia kykene vastaamaan vauvan/lapsen tarpeisiin jolloin häpeän siemenet kylvetään. Lapsi kokee olevansa arvoton, huono, vääränlainen, hävettävä. Ne sukupolvien ketjut (sodat eivät ole ainoa "alkulähde" mutta tietysti merkittävä sellainen.)
Muiden kiusaamisessakin on usein kyse siitä että pyritään kompensoimaan omaa häpeää ylentämällä itseään muita lyttäämällä, eli häpäistään muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on syyllistämisen kulttuuri. Luullaan, että heikommassa olevasta tulee menestyjä, kun haukutaan hänet vieläkin enemmän maan rakoon ja ruoskitaan henkisesti. Ei siten menestyjiä synny, päinvastoin yhä vain enemmän ja enemmän syrjäytyneitä.
Menestymisen takana on nimenomaan kannustaminen ja tuki. Jos ihminen on niin lytätty, että kokee ettei mitään mahdollisuuksia ole hän ei yritä vaan lamaantuu. Paljon on tuuristakin kiinni, yleensä tarvitaan molempia eli tuuria ja tukea.
Lapsen hylkääminen varmistaa häpeän juurtumisen jo pieneen ihmiseen. Monta kertaa lapsuuden aikana sitä ehtikin ymmärtää, että isä lähti, koska ei pitänyt minusta. Ihan sama mitä se siellä ollessa mulle lässyttelee. Äitikin koettaa vaan peitellä totuutta. Uudet sisarukset sinetöi tilanteen. Kaikilla muilla on perhe ja rakastavat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen voi ihan itse päättää olla olematta sellainen. Niin minä olen tehnyt. :)
Jos on vaikkapa ruma niin minkä sitä tosiasialle mahtaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5
Nykynaiset menevät hautajaisiin haaroista rikkinäisissä leggingseissä eivätkä todellakaan häpeä koska MINÄ SAAN tehdä niin kuin haluan.
Tähän vielä voisi lisätä sen että työpaikalle tulevalle uudelle työntekijälle ollaan tylyjä. Ei ihme että nuorilla menee huonosti kun työpaikoilla tuhahdellaan neniin merkiksi että kun nuori ei mitään osaa.
Suomi on kammottava paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syvin ja vaikein häpeä juurtuu ns. kehityksellisestä traumasta. Päähoivaaja (useimmiten äiti) ei omien traumojensa takia kykene vastaamaan vauvan/lapsen tarpeisiin jolloin häpeän siemenet kylvetään. Lapsi kokee olevansa arvoton, huono, vääränlainen, hävettävä. Ne sukupolvien ketjut (sodat eivät ole ainoa "alkulähde" mutta tietysti merkittävä sellainen.)
Muiden kiusaamisessakin on usein kyse siitä että pyritään kompensoimaan omaa häpeää ylentämällä itseään muita lyttäämällä, eli häpäistään muita.
Kukkahattutantan lässytystä 😆
Vierailija kirjoitti:
0/5
Nykynaiset menevät hautajaisiin haaroista rikkinäisissä leggingseissä eivätkä todellakaan häpeä koska MINÄ SAAN tehdä niin kuin haluan.
Voi olla, että ei ole rahaa kunnon vaatteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tällainen tunne mitenkään suomalaista ole. Se on kansainvälinen ilmiö, ja koskee kaikkia ihmisolentoja.
Häpeän tunne on kyky, taito, sanoo Liisa Keltikangas-Järvinen. Ihminen, joka ei osaa hävetä, ei tunne muitakaan inhimillisiä tunteita. Hän on psykopaatti tai narsisti tai molempia.
Vierailija kirjoitti:
Tähän vielä voisi lisätä sen että työpaikalle tulevalle uudelle työntekijälle ollaan tylyjä. Ei ihme että nuorilla menee huonosti kun työpaikoilla tuhahdellaan neniin merkiksi että kun nuori ei mitään osaa.
Suomi on kammottava paikka.
Niin vai. Kun se työpaikalle tuleva lumihiutale on minäminäminä-kulttuurin 100% kyllästämä joka ei oikeasti osaa puoliakaan siitä mitä työhaastattelussa väitti ja hakeutuu työterveyteen itkemään välittämästi jos asiakas sanoo jotain mistä ei ITSE pidä.
Vierailija kirjoitti:
0/5
Nykynaiset menevät hautajaisiin haaroista rikkinäisissä leggingseissä eivätkä todellakaan häpeä koska MINÄ SAAN tehdä niin kuin haluan.
Eiköhän tuossa ole kyse siitä, ettei kotona ole opetettu käytöstapoja eikä asioista huolehtimista. En itse ole koskaan nähnyt naista, jolla olisi päällään haaroista rikkinäisiä vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Olematon itsetunto, se se on häpeän taustalla.
Jostain syystä Suomessa on aina kasvatettu tuntemaan häpeää. Et osaa mitään. Et ole mitään. Älä luule itsestäsi mitään. Häpeä että yrität olla jotain. Et sinä ole.
Anteeksi, se on sana jota viljellään. Anteeksi että puhun, anteeksi että sanon. "Kiitos ja anteeksi" on lause jota kuulee tämän tästä. Oman mielipiteen jälkeen "anteeksi".
Hävetään itseään. Etsitään vikoja itsestään. Mollataan itsensä alimpaan pohjamutaan, samoin toiset.
"Olen liian ruma, en kelpaa". Kuinka yleinen lause!
Häpeä aiheuttaa psyykkisen lamaannuksen. Ei uskalla näkyä, ei uskalla kuulua. Hävetään toistenkin puolesta joilla on rohkeutta erottua, näkyä ja kuulua.
Sukupolvi toisensa jälkeen lannistetaan häpeällä. Siitä pitäisi päästä eroon.
Tiedän että tämä nostattaa kiukkua. Se on merkki siitä että johonkin osui.
Sellainen keittiöpsykologi siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän vielä voisi lisätä sen että työpaikalle tulevalle uudelle työntekijälle ollaan tylyjä. Ei ihme että nuorilla menee huonosti kun työpaikoilla tuhahdellaan neniin merkiksi että kun nuori ei mitään osaa.
Suomi on kammottava paikka.
Niin vai. Kun se työpaikalle tuleva lumihiutale on minäminäminä-kulttuurin 100% kyllästämä joka ei oikeasti osaa puoliakaan siitä mitä työhaastattelussa väitti ja hakeutuu työterveyteen itkemään välittämästi jos asiakas sanoo jotain mistä ei ITSE pidä.
Tämä. Aspatyöntekijälle 22 v asiakas sanoi Kuules tyttö. Viikon sairasloma uUpuMuKsEstA ja lähete terapiaan.
Suomi v 2024
Vierailija kirjoitti:
Suomi on syyllistämisen kulttuuri. Luullaan, että heikommassa olevasta tulee menestyjä, kun haukutaan hänet vieläkin enemmän maan rakoon ja ruoskitaan henkisesti. Ei siten menestyjiä synny, päinvastoin yhä vain enemmän ja enemmän syrjäytyneitä.
Ei, kyllä tarkoitus on just estää, että muista tulisi parempia kuin minä itse. Se on sosialidemokratiaa.
Äitini häpesi kaikkea ja ain mietti mitä muut ajattelee. Itse olen ihan toisenlainen ja luulen ettei suurin osa häpeä.