Olen koukussa ulkona kävelyyn öisin
Viimekin yönä ahdistus kasvoi niin suureksi, että vietin ulkona lopulta tuntikausia. Häpeän, kun autoja tulee vastaan. Usein itken kävellessä. Minulla on paljon käsittelemättömiä asioita, fyysistä ja henkistä kipua, lapsettomuus. Kun lähden öisin ulos, ajattelen, että en koskaan palaa. Aina olen kuitenkin palannut.
Olen aikoinaan sairastanut syömishäiriön. Nyt tuntuu, että en voi kerta kaikkiaan lopettaa kävelemistä. Muuten en voi hengittää. Enkä tiedä miten saan kierteen päättymään.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin terapiaan, mutta pelkään asian muodostuvan esteeksi adoptiolle tulevaisuudessa.
Ap
Miksi se olisi este jos terapian on tarkoitus auttaa sinua eteenpäin elämässäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin terapiaan, mutta pelkään asian muodostuvan esteeksi adoptiolle tulevaisuudessa.
Ap
Miksi se olisi este jos terapian on tarkoitus auttaa sinua eteenpäin elämässäsi?
Adoptioneuvonnan seula on hyvin tiukka mielenterveysongelmien suhteen. Lapsi tuo stressiä elämään ja kyse on siitä, pystyykö ihminen käsittelemään asioita terveellä tavalla.
On huonojakin vanhempia, haluatko, ap, sellaiseksi? Miten sinusta tuossa kunnossa olisi hyväksi vanhemmaksi?
Miten te pystytte sieltä ruudun takaa arvioimaan, että aloittajalla on vakavia ongelmia?