Kohtaatko työssäsi järkyttäviä kuvia/ tilanteita ja oletko tottunut niihin?
Aloitin itse töissä alalla pari vuotta sitten, jossa tahtomattaan kohtaa järkyttäviä materiaaleja tämän tästä. Ensimäisten tullessa silmieni eteen pari vuotta sitten, koin keskellä kirkasta päivää ns. Black out-kohtauksen, sillä en osannut odottaa tilannetta siinä hetkessä niin yllättäen. Olin lähes pari tuntia työkyvytön, sillä järkytyin niin paljon. Pari viikkoa se näky oli verkkokalvoillani ja jouduin sitä vastaan aktiivisesti taistelemaan ja miettimään muuta kun tämä palasi mieleeni.
Se ei jäänyt siihen vaan sen jälkeen on tullut eteen toinen toistaan pahempia tilanteita. Nyt huomasin kauhukseni, että viimeisin näistä ei enää järkyttänyt minua vaikka kyseessä oli aivan karmea tapaus. Pystyin suhtautumaan asiaan jo asiallisesti, ehkä jopa kylmästi. Olen jollain lailla kauhistunut siitä, mitä minussa on nyt muuttunut, kun kykenen käsittelemään järkyttävää materiaalia sitä sen kummemmin pohtimatta. Olenko muutenkin ihmisenä jotenkin nyt kovettunut ja sulkeutunut?
Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Kohtaan työssäni tilanteita ja asioita joita varmasti täällä suurin osa pitäisi järkyttävinä.
Työni takia ei ole varaa järkyttyä, on toimittava rationaalisesti, järkevästi ja tehokkaasti.
On tullut nähtyä asioita jotka ovat jääneet enemmän mieleen, mitään traumoja en kuitenkaan ole saanut.
Näitäkin töitä jonkun on tehtävä, ei voi jäädä voivottelemaan ja kauhistelemaan.
Tässä työssä on osattava erottaa liika empatia realistisuudesta. Sympatiaa saa olla, mutta liian empaattinen ei jaksa.
N. 40
Juu. Ja kyky jättää tunteita herättävät asiat työpaikalle joskus jääkylmän viileästikin. Jotka kotona pohtii, ei kauaa alalla jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Kohtaan työssäni tilanteita ja asioita joita varmasti täällä suurin osa pitäisi järkyttävinä.
Työni takia ei ole varaa järkyttyä, on toimittava rationaalisesti, järkevästi ja tehokkaasti.
On tullut nähtyä asioita jotka ovat jääneet enemmän mieleen, mitään traumoja en kuitenkaan ole saanut.
Näitäkin töitä jonkun on tehtävä, ei voi jäädä voivottelemaan ja kauhistelemaan.
Tässä työssä on osattava erottaa liika empatia realistisuudesta. Sympatiaa saa olla, mutta liian empaattinen ei jaksa.
N. 40
Juu. Ja kyky jättää tunteita herättävät asiat työpaikalle joskus jääkylmän viileästikin. Jotka kotona pohtii, ei kauaa alalla jaksa.
Kohtaan työssäni tilanteita ja asioita joita varmasti täällä suurin osa pitäisi järkyttävinä.
Työni takia ei ole varaa järkyttyä, on toimittava rationaalisesti, järkevästi ja tehokkaasti.
On tullut nähtyä asioita jotka ovat jääneet enemmän mieleen, mitään traumoja en kuitenkaan ole saanut.
Näitäkin töitä jonkun on tehtävä, ei voi jäädä voivottelemaan ja kauhistelemaan.
Tässä työssä on osattava erottaa liika empatia realistisuudesta. Sympatiaa saa olla, mutta liian empaattinen ei jaksa.
N. 40