Ystävänpäivä ja nuorten yksinäisyys?

Aihe tapetilla.

Osasyyllinen on varmaan tämä digidigi ja älypuhelinriippuvuus. 

Kaikki kulkevat naama kiinni luurissa ja laput korvilla. Porukassakaan ei osat keskustella tai luoda edes katsekontaktia. Luuria räplätään koko ajan.

Jos nuori ei harrasta jotain joukkuelajia, niin missä niitä kontakteja syntyy?

Edes kotona ei istuta ruokapöytään ja jutella mistään. Kaikki puuhaa omiaan ja lämmittelee ja syö mikroaterioita omissa poteroissaan.

Kun nuori siirtyy keskiasteelle, niin siellä on sitten 2/3 etäpäiviä. 

Että olisiko yksinäisyys ihan itseaiheutettua? Ystäväkin on vain sellainen, josta on jotain hyötyä, tai sillä on paku?