Lapsen änkytys

Meidän kolme lasta ovat kaikki änkyttäneet aikansa. Änkytys on ilmestynyt nopeasti, ollut vuodesta pariin ja häipynyt viimeistään kouluikään mennessä. Asiaan ei ole kiinnitetty tarpeetonta huomiota. Kun nuorimmainen alkoi änkyttämään, se tuntui jo ihan luonnolliselta :).

Lapselle oli aiemmin selvästi puhuminen jotenkin epämiellyttävää eli oli hyvin mykkä lapsi. Nyt pälpättää tauotta, mutta tulee olo, ettei kieli pysy samassa tahdissa aivojen kanssa eli yrittää saada asiansa ulos nopeammin kuin mihin pystyy.



Ap

Muuten lapsikin kiinnittää siihen liikaa huomiota ja alkaa vielä pelkäämään puhumista. Todennäköisesti menee ohi jossain vaiheessa. Meillä myös tyttö, jolla dysfasia diagnoosi, änkytti varmaan kolmisen vuotta vaihtelevasti. Alkoi nelivuotiaana. Nyt pian kahdeksan eikä änkytä enää. Myös kuopus änkytti (ei mitään ongelmia puheessa), mutta sekin meni vuodessa ohi.

juuri tuossa 3-5 v on se normaali änkytysaika (googlaa developmental stutter). Ammattilainen osaa arvioida mikä on normaalin rajoissa ja mihin pitää puuttua. vanhempi voi vain olla kärsivälinen ja antaa lapsen sanoa sanottavansa rauhassa.



Änkytykseen ei kannata puuttua, mutta tietysti voi koittaa rauhoittaa ja tukea lasta, jos änkytys johtuu kiireestä tai turhauttaa lasta itseään.

tai muutenkaan reagoineet. Yritän vain huomaamatta rauhoittaa sitä tilannetta lapselle mieluisammaksi ja rauhoittavammaksi.



Meillä on myös esikoinen, joka on vilkas verbaaliakrobaatti, joten hitaampi kuopus ei aina oikein saa puheenvuoroa...



Minusta kuopuksella on myös jotain häikkää esim. aikakäsitteissä, mutta ehkä vain tarkkailen nyt hänen puhettaan liikaa mielessäni...



Ap

www.ankytys.fi, sieltä saa paljon hyvää faktatietoa änkytyksestä.