Työttömyydestä
Onko teistä ok että ihminen elää minimi toimeentulotuella mahdollisimman halvassa asunnossa ja jättäytynyt pois työkkäristä ja työnhausta. Mitään diagnoosia ei ole mutta lukuisista yrityksistä huolimatta ei ole pärjännyt työelämässä.
Kommentit (51)
Ihmiset, jotka eivät osallistu yhteiskunnan normeihin eivät myöskään ansaitse yhteiskunnan tukea.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osallistu yhteiskunnan normeihin eivät myöskään ansaitse yhteiskunnan tukea.
No miksi sitten jotkut saa pelkkää tt tukea vaikkeivat sitä "ansaitse"? Miksi on olemassa tuet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osallistu yhteiskunnan normeihin eivät myöskään ansaitse yhteiskunnan tukea.
No miksi sitten jotkut saa pelkkää tt tukea vaikkeivat sitä "ansaitse"? Miksi on olemassa tuet?
Palkka ansaitaan, tuki saadaan
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osallistu yhteiskunnan normeihin eivät myöskään ansaitse yhteiskunnan tukea.
Ai jos joku on niin sairas ettei kykene yhteiskunnan normeihin niin jätetään ilman tukia, kadulle vaikka? Esimerkiksi vammaiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät osallistu yhteiskunnan normeihin eivät myöskään ansaitse yhteiskunnan tukea.
Ai jos joku on niin sairas ettei kykene yhteiskunnan normeihin niin jätetään ilman tukia, kadulle vaikka? Esimerkiksi vammaiset
Ei tietenkään nuo, pelkästään ap n kaltaiset. Koska pitää olla _diagnoosi_ että ymmärrystä heruu.
Eli suosittelen ap lle hankkimaan vaikka krooninen masennus niin ei kukaan katso enää kieroon. Parempi sekin kuin selittää että ei sovellu työelämään, normot ei ymmärrä heikompia ihmisiä.
Elät miten tykkäät, mua ei kiinnosta muiden päätökset
Aloittajaa pelottaa työelämä. Voin ymmärtää jos on ollut pitkään työttömänä, tai ei ole koskaan ollut työelämässä. Voisin oikeasti suositella juttelua mitä vois ruveta tekemään. Esim.työkokeilua ohjaajan kanssa. Ei voi olla niin että on pelkällä toimeentulotuella eläkkeeseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa pelottaa työelämä. Voin ymmärtää jos on ollut pitkään työttömänä, tai ei ole koskaan ollut työelämässä. Voisin oikeasti suositella juttelua mitä vois ruveta tekemään. Esim.työkokeilua ohjaajan kanssa. Ei voi olla niin että on pelkällä toimeentulotuella eläkkeeseen asti.
Koko ketjun järkevin vastaus, kiitos sinulle.
Olin itse vuosia työttömänä ja kynnys töihin menoon oli hirveä. Eikä siitä pelosta kehdannut sanoa kellekään, sitten avasin suuni työkkärissä ja lähdin ihan kuntouttavasta liikkeelle, siitä työkokeiluun ja palkkatuelle. Sitten kun palkkatuki loppui niin avoimille työmarkkinoillle. Puoli vuotta piti hakea töitä kunnes tärppäsi, nyt kuudetta vuotta työelämässä. Se on hirveää mitä enemmän työttömyys jatkuu niin pelko kasvaa ja varsinkin jos työelämässä on saanut vaan huonoja kokemuksia.
Kuka tätä jaksaa? Vois mennä eläkkeelle vaan!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok. Kuvasit tyypillisen diagnosoimattoman ja hoitamattoman psyykkisen tai neuropsykologisen häiriön.
Ihminen ei syrjäydy pelkästään työelämästä vaan elämästä muutenkin. Sitä ennen loisii, sotkee ja häiriköi. Nuo ihmiset ovat turvallisuusriski koko yhteiskunnalle mutta eniten tietenkin läheisilleen ja itselleen.
Kun taas diagnoosin saaneella on mahdollisuus hoidon avulla kuntoutua ja saada hyvä yksityiselämä, mutta myös toimeentulo.
Sitten on meitäkin joilla useita diagnooseja ja kuntoutusta psykoterapioineen, sairaaloineen, useampine ammatillisine kuntoutuksineen takana 20 vuotta mutta edelleen olen työkyvytön.
Tarkoitti varmaan ihmisiä keillä on jo säästöjä ylipäätään. Eihän silloin tarvitse tt tukea