Parisuhde lapsiarjen jälkeen lukossa.

Toivoisin saavani ulkopuolist näkemystä ja mielipiteitä. Ollaan oltu mieheni kanssa yli 30 vuotta yhdessä. Lapset ovat nyt lentäneet pesästä ja aikaa olisi vain toisillemme ja itselle. Oikeasti haluaisin aloittaa parisuhteemme eheyttämisen, mutta itselläni on vain niin paljon tunnelukkoja menneestä että on vaikeaa avautua ja olla avoin kaikelle. Mieheni on aina ollut todella takertuva ja omistushaluinen, myös mustasukkainen. Lisäksi hän ei ole halunnut tavata tai tutustua ihmisiin, etenkään ystäviini. Se on vaikuttanut elämäämme ajoittain paljonkin ja tällä hetkellä meillä ei ole yhteisiä ystäviä kuin yksu pariskunta. Itselläni onneksi -ihme kyllä- ystäviä ja tuttuja on. Olisin aina halunnut olla sosiaalinen ja tutustua heihin paremmin myös pariskuntina, mutta mieheni ei ole halunnut. Nyt meitä ei edes pyydetä minnekään.  Ongelma onkin tässä; Osat on vaihtuneet. Mieheni haluaakin yhtäkkiä tehdä kaikkea kivaa, mennä spontaanisti. Mitä ei aiemmin KOSKAAN olisi tapahtunut. Voisin avoimin mielin lähteä mukaan, mutta jokin vain estää. Katkeruus ehkä? Häpeä? En halua suoda toiselle kivaa kun sitä ei suotu minullekaan? Neuvoja kiitos🙏