Kuinka ei niin kipuherkät ihmiset saavat apua?

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Pakko opetella näyttelemään että saa hoitoa. Sama muuten kun yrittää varata lapselle aikaa: jos selittää rauhallisesti mikä on vialla ei aikaa heru, mutta panikoimalla kyllä irtoaa. Vaikka helpoiten ajan saa kun pistää isän soittamaan.

panikoimalla saa siksi, että saadaan vanhempi vastaanotolle, jotta voidaan arvioida myös se, että kykeneekö selviämään vanhemmuudestaan vai tarvitseeko erityistä tukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mursin kans kylkiluuli sain päivän saikkua kun henkikulkee ja sattuu vaan ku tekee jotain :D pitäs osata rutista koska kirkuva ratas saa rasvaa.

Moro kohtalotoveri. Mä mursin aikoinaan sunnuntaina kylkiluun ja jotain lihasrepeämää oli tullut sinne kylkikaaren lihaksiin samassa rytinässä. Menin seuraavana päivänä töihin kun lääkäri kirjoitti lappuun, että töihinpaluu oman kykenemisen mukaan. Pystyin hengittämään ja kävelemään, niin en kehdannut olla pois töistä kun oli sillä viikolla pelkkiä toimistohommia..

En ymmärrä mistä valitatte. Miksi teille olisi pitänyt kirjoittaa saikkua vaikka olitte työkuntoisia? Toimistotyö ei ole fyysistä hommaa, niin mikä se peruste sille saikulle olisi ollut, kun ei kerta kipuakaan ole?

Oletko koskaan murtanut kylkiluita? Se ei ole ensimmäisinä viikkoina kivuton todellakaan, toki sen kanssa pystyy olemaan kun puree hammasta ja hengittää mahdollisimman pinnallisesti :) Lisäksi kunnon murtumatapauksessa on se riski, että liikkuessa luu raapaisee tai pahimmillaan jopa puhkaisee keuhkon. 

Yllä olevien teksteistä pystyit lukemaan kyllä, että heillä ei ollut mitään isompia kipuja. Toinenkin ihan itse päätti mennä töihin, kun murtuma ei aiheuttanut ongelmia. Siitähän tässä koko ketjussa oli kysekin, että ei tunne sitä kipua niin kuin useimmat.

Ensiavussa multa kysyttiin särkylääketarvetta. Ei mua särkenyt tai sattunut yhtään, vaikka luut tarvi titaania ja kipsiä.

Vaihtelevasti.

Sen jälkeen kun on tullut tämä malli, jossa mennään hoitajan puheille ensin, olen saanut apua paremmin, koska hoitajat ovat jotenkin parempia huomaamaan sitä, että en voi hyvin, vaikka en koe itseäni erityisen kipeäksi tai sairaaksi. Useamman kerran lääkäri on ollut sitä mieltä, että mene kotiin sairastamaan, mutta hoitajalla on ollut jokin epäilys, joka on sitten saanut lääkärin laittamaan jatkotutkimuksiin, joissa on sitten löytynyt mm. keuhkokuume, verenmyrkytys ja puhjennut umpisuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Pakko opetella näyttelemään että saa hoitoa. Sama muuten kun yrittää varata lapselle aikaa: jos selittää rauhallisesti mikä on vialla ei aikaa heru, mutta panikoimalla kyllä irtoaa. Vaikka helpoiten ajan saa kun pistää isän soittamaan.

panikoimalla saa siksi, että saadaan vanhempi vastaanotolle, jotta voidaan arvioida myös se, että kykeneekö selviämään vanhemmuudestaan vai tarvitseeko erityistä tukea

Varmasti näin. Siksi "panikoin" puhelimessa. Lääkärille marssin ihan rauhallisena sitten. Koska lähtökohtaisesti jos soittelee arvauskeskukseen, ei ole hengenlähdöstä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Pakko opetella näyttelemään että saa hoitoa. Sama muuten kun yrittää varata lapselle aikaa: jos selittää rauhallisesti mikä on vialla ei aikaa heru, mutta panikoimalla kyllä irtoaa. Vaikka helpoiten ajan saa kun pistää isän soittamaan.

panikoimalla saa siksi, että saadaan vanhempi vastaanotolle, jotta voidaan arvioida myös se, että kykeneekö selviämään vanhemmuudestaan vai tarvitseeko erityistä tukea

Varmasti näin. Siksi "panikoin" puhelimessa. Lääkärille marssin ihan rauhallisena sitten. Koska lähtökohtaisesti jos soittelee arvauskeskukseen, ei ole hengenlähdöstä kyse.

ne hoitajat kirjaa potilastietoihin, että äiti vaikutti epätasapainoiselta /tmv.

Lääkärini on opettanut minulle mitä kipuasteikko 1-10 merkitsee ja antanut havainnollistavia esimerkkejä siitä, että mikä numero merkitsee mitäkin vaivaa. Hän oli omalääkärini ja tiesi sairaushisotriani, joten tietenkin otti esimerkit minun elämästäni. Olen huomannut, että on toiminut. Tosiaalta mulla on se kirjaus, että potilaalla tavallista korkeampi kipukynnys ihan sitä varten, että lääkärit osaa ottaa sen huomioon.  Molemmat ovat toimineet ja tuntuu ihan oikeuteltulta, etenkin, kun en millään jaksa  alkaa näyttelemään kipua tai suurentelemaan oireitani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Pakko opetella näyttelemään että saa hoitoa. Sama muuten kun yrittää varata lapselle aikaa: jos selittää rauhallisesti mikä on vialla ei aikaa heru, mutta panikoimalla kyllä irtoaa. Vaikka helpoiten ajan saa kun pistää isän soittamaan.

panikoimalla saa siksi, että saadaan vanhempi vastaanotolle, jotta voidaan arvioida myös se, että kykeneekö selviämään vanhemmuudestaan vai tarvitseeko erityistä tukea

Varmasti näin. Siksi "panikoin" puhelimessa. Lääkärille marssin ihan rauhallisena sitten. Koska lähtökohtaisesti jos soittelee arvauskeskukseen, ei ole hengenlähdöstä kyse.

ne hoitajat kirjaa potilastietoihin, että äiti vaikutti epätasapainoiselta /tmv.

 

Siinähän kirjaavat sitten. Ei ole minulta pois eikä vaikuta mihinkään. Todennäköisesti kaikki lääkäristä alkaen tietää, että hoitoon päästäkseen on pakko tehdä sirkustemppuja, koska rauhallisesti esiintymällä ei saa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Pakko opetella näyttelemään että saa hoitoa. Sama muuten kun yrittää varata lapselle aikaa: jos selittää rauhallisesti mikä on vialla ei aikaa heru, mutta panikoimalla kyllä irtoaa. Vaikka helpoiten ajan saa kun pistää isän soittamaan.

panikoimalla saa siksi, että saadaan vanhempi vastaanotolle, jotta voidaan arvioida myös se, että kykeneekö selviämään vanhemmuudestaan vai tarvitseeko erityistä tukea

Varmasti näin. Siksi "panikoin" puhelimessa. Lääkärille marssin ihan rauhallisena sitten. Koska lähtökohtaisesti jos soittelee arvauskeskukseen, ei ole hengenlähdöstä kyse.

ne hoitajat kirjaa potilastietoihin, että äiti vaikutti epätasapainoiselta /tmv.

&nb

se haittaa tulevaisuuden hoidon saamista

minä en ole koskaan huijannut  hoitoon hakeutuessani ja mahtaako siitä johtua, että pääsen aina asianmukaisesti hoitoon ja aika helpoti tulee lähete erikoissairaanhoitoonkin. Minulle usein myös kommentoidaan, että aika harvoin näytät käyttävän terveyspalveluja ja näemmä vain aika lailla asiaan. Et tiedä miksi kommentoidaan, mutta tokihan sekin kertoo jotain potilaasta ja varmaan hyvää, koska ei ole mitään ongelmia tosiaan ollut aikojen saamisen kanssa.

Minulle usein myös kommentoidaan, että aika harvoin näytät käyttävän terveyspalveluja ja näemmä vain aika lailla asiaan

Samoin käytän harvoin ja joka kerta tarpeeseen. Mutta asiallisella esiintymisellä en ole ikinä hoitoon päässyt. Se puhelimeen vastaava hoitaja on kuin kirstun vartija.

Kerran esimerkiksi oli sitä mieltä, että jos lapsella olisi hätä, olisin hätääntyneempi. Lapsen käsi oli murtunut, kuten myöhemmin päivystyksessä kävi ilmi. Valitin tuosta tk:n hoitajasta ja antamastaan vastauksesta, mutta taisi hukkua ö mappiin se valitus.

En ole panikoiva luonne, mutta tuon jälkeen olen aina ollut "hysteerinen" sen puhelin hoitajan kanssa. Ja aina saanut ajan seuraavan tunnin sisällä. 

Minulla on myös tällainen erittäin korkea kipukynnys. Eräänkin kerran menin lääkäriin valittelee kun kuume ei meinaa millään laskea ja hän sitten tokas vaan että kyllä se siitä buranalla mut tarkastetaan nyt tulehdusarvot silti varmuuden vuoks ja nehän oli aivan pilvissä ettei meinannu uskoa että olen vielä ylipäätään tolpillani. Sain antibiootit ja pöpö parani.

En oikein osaa pelata lääkärin tutkimuksen mukaan. En tiedä, kuinka paljon jonkun kosketuksen pitäisi sattua.

Kerran raahauduin lääkäriin jokseenkin helvetillisessä sappikivikohtauksessa. Kipu oli sen verran kova, että piti jotenkin eristää ajatukset kivusta omaan suljettuun lokeroon jotta pystyisin raahautumaan kotoa vastaanotolle. Lääkärille selitin asian ehkä jotenkin tyynesti, kun keskityin siihen, etten vajoasi lattialle pyörimään kivusta.

No, periaatteessa lopputulos oli hyvä - kun sappirakko oli aiemmin tulehtunut ja muutenkin vaivannut, sain lähetteen keskussairaalaan - jossa pääsin leikkausjonoon ja sain jopa kipupiikin. Jälkeenpäin tuli kuitenkin huomattua Kannasta, että lääkäri oli kirjaanut mm. "...potilas ei vaikuta kivuliaalta..." Tuostapa huomasi, että pitää sitten ilmeisesti pyöriä kivusta lattialla eikä koittaa hallita oloaan.

Kuinka muuten "kivuliaalta" yleensä näytetään? Itsellä reagointi kovaan kipuun on lähinnä ilmeettömäksi ja pssiiviseksi muuttuminen (mikä ei kyllä taida tuntemattoman slmiin paljoa erota meikäläisen normaalista "eloisuudesta"...)

Vierailija kirjoitti:

Kerran raahauduin lääkäriin jokseenkin helvetillisessä sappikivikohtauksessa. Kipu oli sen verran kova, että piti jotenkin eristää ajatukset kivusta omaan suljettuun lokeroon jotta pystyisin raahautumaan kotoa vastaanotolle. Lääkärille selitin asian ehkä jotenkin tyynesti, kun keskityin siihen, etten vajoasi lattialle pyörimään kivusta.

No, periaatteessa lopputulos oli hyvä - kun sappirakko oli aiemmin tulehtunut ja muutenkin vaivannut, sain lähetteen keskussairaalaan - jossa pääsin leikkausjonoon ja sain jopa kipupiikin. Jälkeenpäin tuli kuitenkin huomattua Kannasta, että lääkäri oli kirjaanut mm. "...potilas ei vaikuta kivuliaalta..." Tuostapa huomasi, että pitää sitten ilmeisesti pyöriä kivusta lattialla eikä koittaa hallita oloaan.

Kuinka muuten "kivuliaalta" yleensä näytetään? Itsellä reagointi kovaan kipuun on lähinnä ilmeettömäksi ja pssiiviseksi muuttuminen (mikä ei kyllä taida tuntemattoman slmiin paljoa erota mei

sitä kirjausta tuskin tehtiin siksi, että sinun olisi pitänyt vaikuttaa kivuliaalta tai että kokemiasi kipuja ei uskottu, koska et itkenyt tai kierinyt lattialla. Kirjaus voi kertoa vastaanottavalle lääkärille sen, että potilas ei ehkä näytä kipuaan ulospäin mikä voi olla hyvin tärkeä tieto siellä erikoissairaanhoidossa.  Pelkästään siitä, että sait sen jatkolähetteen, kertoo, että tyyni olemuksesi ei estänyt lääkäriä uskomasta sinua,vaikka et kivuista itkenytkään.

No saithan sinä apua, että mikä tässä nyt oli ongelma? Sekö ettei sattunut kun nilkkaa paineltiin? Kuvissa murtumat selviää, eikä kaikkia nyt heti kuvata ihan vaan varmuuden vuoksi. Oma nilkkani on myös murtunut ja oli heti tapahtuman jälkeen erittäin turvonnut eikä kestänyt painoa joten kuvattiin ja kipsattiin heti. Ei se nyt mitenkään erityisemmin sattunutkaan. Useasti on myös nilkka nyrjähtänyt enkä sen takia ole edes lääkäriin vaivautunut ja se paranee ajan kanssa ihan itsestään vaikka kestääkin viikkoja pienen kivun kera.

No en ole kyllä koskaan mitään sirkustemppuja joutunut tekemään ja asiani rauhassa esittämällä olen apua saanut ja ihan pelkästään suuni avaamalla ja kertomalla tarkkaan mikä ja miten vaivaa.

joskus mietin, että onko tämä av palsta naisten uli lauta, jossa välillä ulin "miehet" ottavat osaa.

Kun en vaan missään ole koskaan tavannut noin katkeran oloisia naisia, että milloin on synnytys mennyt pieleen, kun ei ollut täysihoitoa, milloin sitten lääkärikäynti, kun lääkäri ei päätynyt samaan diagnoosiin kui potilas eikä määrännyt samoja lääkkeitä tai tutkimuksia, kun potilas olisi määrännyt.

Siis varmasti sitäkin tapahtuu, että lääkäri erehtyy, mutta tässä mittakaavassa mitä tässäkin etjussa esitetään, niin en vaan usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mursin kans kylkiluuli sain päivän saikkua kun henkikulkee ja sattuu vaan ku tekee jotain :D pitäs osata rutista koska kirkuva ratas saa rasvaa.

Moro kohtalotoveri. Mä mursin aikoinaan sunnuntaina kylkiluun ja jotain lihasrepeämää oli tullut sinne kylkikaaren lihaksiin samassa rytinässä. Menin seuraavana päivänä töihin kun lääkäri kirjoitti lappuun, että töihinpaluu oman kykenemisen mukaan. Pystyin hengittämään ja kävelemään, niin en kehdannut olla pois töistä kun oli sillä viikolla pelkkiä toimistohommia..

En ymmärrä mistä valitatte. Miksi teille olisi pitänyt kirjoittaa saikkua vaikka olitte työkuntoisia? Toimistotyö ei ole fyysistä hommaa, niin mikä se peruste sille saikulle olisi ollut, kun ei kerta kipuakaan ole?

Oletko koskaan murtanut kylkiluita? Se ei ole ensimmäisinä viikkoina kivuton todellakaan, toki sen kanssa pystyy olemaan kun puree hammasta ja hengittää mahdollisimman pinnallisesti :) Lisäksi kunnon murtumatapauksessa on se riski, että liikkuessa luu raapaisee tai pahimmillaan jopa puhkaisee keuhkon. 

"Töihin paluu oman kykenemisen mukaan". Ei varmaan kannata palata töihin, jos ei ole työkykyinen. Eikä kannata saikulla luuhata jos on työkykyinen.

Minäkin olen ollut viikonlopun murtuneen nilkan kanssa, vasta maanantaina lähdin varmuuden vuoksi näyttämään sitä työterveyteen kun oli niin turvonnut, en niinkään kivun vuoksi. Ottivat suoraan osastolle sisään leikkausta varten. En kuitenkaan usko että tuo oli mitenkään korkeasta kipukynnyksestä kiinni, vaan ennemminkin siitä että murtumatkin on erilaisia eikä tuo nyt vaan sattunut olemaan erityisen kivulias.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ollut viikonlopun murtuneen nilkan kanssa, vasta maanantaina lähdin varmuuden vuoksi näyttämään sitä työterveyteen kun oli niin turvonnut, en niinkään kivun vuoksi. Ottivat suoraan osastolle sisään leikkausta varten. En kuitenkaan usko että tuo oli mitenkään korkeasta kipukynnyksestä kiinni, vaan ennemminkin siitä että murtumatkin on erilaisia eikä tuo nyt vaan sattunut olemaan erityisen kivulias.

Niin, murtumia on erilaisia. On hiusmurtumia, avomurtumia, pirstaloituneita ja virheasentoisia murtumia.

 

Kaikkia murtumia ei edes nykyään kipsata. Itselläni oli pohjeluun murtuma. Kuvissa näkyi, että luu oli katki. Jalasta kuului kolahduksia, ilmeisesti luunpäät kolisi yhteen. Kipsiä ei laitettu, koska murtuma oli hyväasentoinen. Nilkutin sillä jalalla sitten vain menemään.