Te lapsuudessa/nuoruudessa traumatisoituneet, mikä teidät traumatisoi ja oletteko parantuneet?

Ilmiannettu pahan mielen trollaus

Yksinäisyys. Terapia auttoi aikuisuudessa.

Trauma ei ole sairaus. Traumatisoitunut ihminen ei ole sairas. Kaikki ihmiset on traumatisoituneita.

Trauma on aika kova sana, mutta, mutta moni lapsuuden ja nuoruuden vastoinkäyminen on jättänyt jälkensä. 

Vanhemmat erosivat, kun olin 9-vuotias. Sen seurauksena vaihtui paikkakunta, omakotitalo muuttui kerrostaloon, kaverit vaihtuivat koulukiusatuksi tulemiseen ja rahaa ei ollut.

Siitä kuitenkin onneksi noustiin vuosien saatossa. Löytyi uusia kavereita, koulu sujui kohtuullisesti ja lopulta löytyi opiskelupaikka ja töitäkin. Muutin ulkomaille, löysin vaimon ja takaisin muutettuani ura on edennyt ja omaisuutta kertynyt. 

Tämä viestiksi enemmän ojanpohjalla piehtaroijille kannustukseksi kuin elvistelyksi. Kiitos ja anteeksi.

Koulukiusattu. Pojat jostain syystä kiusasivat, olin lihava ruma läskiporsas ym. Vaikka olin hyvä liikunnassa minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen tai muihin ryhmiin

samaan aikaan isäni ihmetteli kuka mies minut huolii kun kasvan naiseksi. Hän naureskeli että näytän ihan porsaalta ym oli varma että jään vanhaksipiiaksi kun ei minua kukaan mies huoli

isäni oli myös väkivaltainen ja epävakaa. Alisti äitiäni ja hän ei sietänyt eriäviä mielipiteitä. Oli pelottava ja ahdistava. Pelkäsin häntä koko lapsuuteni ja koin jatkuvaa turvattomuutta ja luottamuksen puutetta. Minun piti muuttaa persoonaani ja käytöstäni jotta tulin hyväksytyksi. Piti aina olla kiltti ja mitään ikäviä tunteita ei sallittu. 

 

Luottamus miehiin oli rikki kunnes tapasin tulevan aviomieheni. Siihen saakka miehistä oli vain huonoja kokemuksia. 

Lue Julia Korkmanin teos Muistin varassa - on hyvin sivistävä kirja kaikille, mutta antaa traumakeskusteluun paljon lisäymmärrystä.

Tunnekylmät vanhemmat. Väkivaltainen isä. Kiusattu kouluissa. 

 

Lähes kaiken avun testasin.

Usko pelasti ja paransi.