Mikä kumppanillani on

Olen ollut puolisoni kanssa yli 20 vuotta. Olemme alkaneet seurustelemaan nuorena ja perustaneet perheen. Vuosien varrella on ollut tilanteita jossa puolisoni on ihastunut toisiin ihmisiin mutta niistä on päästy aina yli.

Kun saimme ensimmäisen lapsen tämä elämä jotenkin tasoittui, tai mitään ihmeellisempää ei tullut esille josta itse tietäisin. Jossain vaiheessa eroottiseen elämään tuli elementtejä, joista tuli ilmi että puoliso pitää erilaisista nautinnon kohteista mihin välttämättä olisin itse ollut valmis mutta aina ajattelin, että syy on minussa ja että minun täytyy kuitenkin ylittää omat mukavuusrajat, koska toiveet ei olleet mitään aivan päättömiä. 

Aloin sairastelemaan fyysisesti, joka vaikutti myös psyykkiseen vointiini ja tätä kautta aina seksuaalisuuteen. Olen silti aina pyrkinyt siihen että läheisyyttä ja yhdyntöjä on, ei mitään pakkoyhdyntöjä vaan että molemmat nauttii. Jos olen ollut kykenemätön 2 viikkoa henkilökohtaisista syistä, yleensä saan kuulla tästä jonkinlaisena huomautuksena. Sitten olen aina terästäytynyt ja mukavaa on ollut. 

N. 6kk sitten puolisoni oli ostanut todella kattavan määrän erilaisia leluja vauhdittamaan elämää. Kun puhutaan kattavasta, tarkoitan useita erilaisia välineitä. Eikä siinä mitään, mielestäni asiasta olisi voitu yhdessä keskustella ja miettiä mitä voitaisiin hankkia ja mistä molemmat tykkää. Kuitenkin tuosta määrästä löytyi itselle ja hänelle sopivat. Ajattelin lopulta, että ne oli ihan kiva lisä. 

Sairastuin kaksi kuukautta sitten vakavasti ja minulla löytyi koepaloista sekä kuvista syöpä epäily, olen ollut järkyttynyt koko asiasta reilun 3 viikon ajan ja tuolloin on ollut viimeisin yhdyntä. Eilen minulla on lääkäriaika tästä kaikesta ja juuri ennen kuin olen lähdössä kuuntelemaan tilannetta, ovikello soi ja meille tuli valtava paketti. Kysyin mitä paketissa on, mieheni oli todella vaikeana ja kysyin uudelleen. Hän aikeena kertoi, että oli ostanut koneen tarpeisiin. Koneen, ei välinettä vaan massiivisen koneen. Minusta tuntui ihan hirveältä, että olin 3 viikkoa pelännyt, ollut huonossa kunnossa, käynyt yksin kaikissa tutkimuksissa, saanut kuulla kyvyttömyydestäni ja puoliso oli tällä aikaa päätynyt ostamaan koneen. Häntä ei siis huolettanut mahdollinen syöpäni, vaan että saa omat halut tyynnytetyksi.

Ennen kuin ehdin lähtemään kysyin miksi ihmeessä ei keskustellut asiasta minun kanssa, niin hän sanoi minulle ole hiljaa ja anna olla rauhassa, niin kuin hänkin on antanut minun olla. Kuin koneen ostaminen olisi kaikilla mielessä kun pullusi sairastuu. En osaa oikein sanoa miksi minusta tuntuu niin tyhjältä ja toivoisin että joku osaisi täyttää ihmitykseni tilanteesta. Onko todella kolme viikkoa toisen sairastuessa niin pitkä aika, että tilanne vaatii koneen. Mieheni ei suostu puhumaan, minä olen ongelma ei se että hän on ostanut itselleen koneen. Miten ihmeessä saan kasattua itseni?