Isän arvostus - onko se eri, eletäänkö ydinperheessä vai onko kyse etäisästä?

Vierailija kirjoitti:

Etälapsia paikalla?

Eronneita yhäreitä on ja tästä ne ei halua puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin voi kysyä samaa äidistä. Onko mielestäsi väliä sillä, onko äiti lapsen luona joka päivä vai 4 päivää kuukaudessa? 

niin voi. Mutta nyt kysyn isästä, koska av:lla on enemmän naisia, joilla on ollut etäisä kuin etä-äiti.

Miten se sukupuoli edelleenkään asiaan liittyy? 

en kertonyt kysymykseni taustoja: olen ymmärtänyt, että tyttärelle nimenomaan isän arvostus on tärkeää, jotta kykenee aikuisena paruhteisiin. Siksi kysyn isästä.

Miksi se isä ei halua tavata lastaan kuin 4 päivää kuussa? Sehän kertoo kaiken oman lapsen arvostuksesta.

<

Sekin kertoo jotain, että isä on päättänyt muuttaa kauas lapsistaan ja että oikeus on määrännyt tuollaisen sopimuksen.

Vai olisko kuitenkin vanhemmat keskenään päättäneet? Jos tapaamisista on riidelty oikeudessa, se on kaikkein huonoin vaihtoehto lasten kannalta.

Meillä isä lähti toisen naisen mukaan kun olin 6, ja jäimme äidin kanssa asumaan. Vasta aikuisena tajunnut, miten rankka koko tilanne on varmasti ollut äidille 4 lapsen kanssa, mutta ei koskaan antanut sen näkyä, eikä puhunut pahaa isästä tai tämän uudesta naisesta. Eikä minullakaan ole syytä puhua, 1-2 viikonloppua kuussa saimme mennä sinne yökylään ja ihan mukavaa seikkailuahan se oli, mutta ei mikään "toinen koti". Enkä koskaan saanut läheistä suhdetta isäni kanssa, vaikka on elämässäni läsnä jollain tavalla ollutkin. Toki riippuu paljon myös isäni puhumattomasta persoonasta.

En ole koskaan etsinyt mitään isähahmoa vanhemmista miehistä tms., mutta sen jälkeen kun äitini kuoli (olin 20), olen ihan tavattomasti kaivannut sellaista turvallista, vanhempaa naishahmoa elämääni. Isäni kanssa sellaista läheistä suhdetta en osaa kaivata, kun ei se nyt vaan ole mahdollista. 

Eli en nyt tiedä onko isän lähtö suoranaisesti vaurioittanut minua, se on ollut vaan osa elämääni, mutta en kyllä ole suoraan sanottuna kokenut olevani myöskään erityisen tärkeä isälleni, en silloinkaan, kun olen ollut hänen seurassaan. Monta monessa, juuri liittyen isän etäiseen persoonaan, ehkä joku oikeasti läsnä oleva ihminen antaa erilaisen kokemuksen niihinkin hetkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin voi kysyä samaa äidistä. Onko mielestäsi väliä sillä, onko äiti lapsen luona joka päivä vai 4 päivää kuukaudessa? 

niin voi. Mutta nyt kysyn isästä, koska av:lla on enemmän naisia, joilla on ollut etäisä kuin etä-äiti.

Miten se sukupuoli edelleenkään asiaan liittyy? 

en kertonyt kysymykseni taustoja: olen ymmärtänyt, että tyttärelle nimenomaan isän arvostus on tärkeää, jotta kykenee aikuisena paruhteisiin. Siksi kysyn isästä.

Miksi se isä ei halua tavata lastaan kuin 4 päivää kuussa? Sehän kertoo kaiken o

 

tapaamisista riideltiin oikeudessa, mutta se ei ole tämän aloituksen aihe. Vaan kyselen, kokeeko tytär olevansa vähemmän tärkeä, jos näkee isäänsä harvemmin?

Vierailija kirjoitti:

Mun isä oli lähes koko lapsuuteni töissä toisella paikkakunnalla ja kotona lähinnä viikonloppuisin ja lomilla. Mutta kotona ollessaan oli tosiaankin läsnäoleva isä, joka teki paljon kivoja juttuja meidän kanssa (nyt jälkeen päin ajatellen siis vimpan päälle rusinat pullasta-isä). Sanoisin että isäsuhde on hyvä, lämpimät välit on ja olen esim saanut hyvän itsetunnon ja kokenut aina olevani rakastettu ja tärkeä. 

...Ja tähän jatkona, että toki kaikesta huolehtineeseen äitiini on kuitenkin läheisemmät välit. Vanhempani erosivat juuri kun aikuistuin ja kieltämättä arvostus isää kohtaan on hieman vähentynyt, kun nyt aikuisena tajuan tuon koko kuvion ja sen epäreiluuden äitiä kohtaan. Mutta, se oli toki myös olosuhteiden pakkoa silloin ysärilaman aikaan mennä töihin sinne missä niitä oli. 

tapaamisista riideltiin oikeudessa, mutta se ei ole tämän aloituksen aihe. Vaan kyselen, kokeeko tytär olevansa vähemmän tärkeä, jos näkee isäänsä harvemmin?

Omiin kokemuksiini perustuen sanoisin, että riippuu ihan siitä millainen se isä on, ja myös miten äiti puhuu siitä isästä. Ja saako esim soitella myös siinä tapaamisten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu ihan siitä isästä. Meidän perheessä oli isä joka aiheutti vain vahinkoa käytökseltään ja oli käytännössä tuntematon ihminen vaikka asui saman katon alla.

Biologinen isäni taas asui muualla ja vaikka näin häntä lähinnä lomilla ja muuten pidennettyjä viikonloppuja niin hän oli silti läsnä elämässäni.

Läsnäolo ei ole vain fyysistä.

Isäpuoli ei ole isä.

Eipä onnistunut sisarukseni kanssa sen paremmin, vaikka sisarus on hänen biologinen ja juridinen lapsensa.

Sisarukseni pitää minun isääni enemmän isänään kuin tätä jonka kanssa asui lapsuudessa.

Etäisä ei välttämättä iskä-viikonloppuisin osallistu lapsen elämään. Oma eksä omilla viikonloppuinaan vei lapset äitinsä luokse, jos oli vähänkin muuta  tekemistä tarjolla. Lue kaverin kanssa auton rassausta kaljatölkkien kera, baari-iltoja... Ei onneksi läheskään joka kerta,  joskus harvoin oli itse paikalla koko viikonlopun.

Vierailija kirjoitti:

Etäisä ei välttämättä iskä-viikonloppuisin osallistu lapsen elämään. Oma eksä omilla viikonloppuinaan vei lapset äitinsä luokse, jos oli vähänkin muuta  tekemistä tarjolla. Lue kaverin kanssa auton rassausta kaljatölkkien kera, baari-iltoja... Ei onneksi läheskään joka kerta,  joskus harvoin oli itse paikalla koko viikonlopun.

...jatkan. 

Isä ei siis arvostanut lapsiaan eikä läheistä suhdetta muodostunut. Aikuisena eivät ole isänsä kanssa juurikaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin voi kysyä samaa äidistä. Onko mielestäsi väliä sillä, onko äiti lapsen luona joka päivä vai 4 päivää kuukaudessa? 

niin voi. Mutta nyt kysyn isästä, koska av:lla on enemmän naisia, joilla on ollut etäisä kuin etä-äiti.

Miten se sukupuoli edelleenkään asiaan liittyy? 

en kertonyt kysymykseni taustoja: olen ymmärtänyt, että tyttärelle nimenomaan isän arvostus on tärkeää, jotta kykenee aikuisena paruhteisiin. Siksi kysyn isästä.

Miksi se isä ei halua tavata lastaan kuin 4 päivää kuussa? Sehän kertoo kaiken oman lapsen arvostuksesta.

<

Miksi se isä ei muuta lähemmäksi lapsia, jos lapset ovat hänelle tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

tapaamisista riideltiin oikeudessa, mutta se ei ole tämän aloituksen aihe. Vaan kyselen, kokeeko tytär olevansa vähemmän tärkeä, jos näkee isäänsä harvemmin?

Omiin kokemuksiini perustuen sanoisin, että riippuu ihan siitä millainen se isä on, ja myös miten äiti puhuu siitä isästä. Ja saako esim soitella myös siinä tapaamisten välillä.

Millä se äiti muka estäisi lapsen ja isän väliset puhelut, jos lapsella on oma puhelin?

En ole nähnyt lastani syntymän jälkeen yli 30 vuoteen. En arvosta häntä enkä tietenkään tunne häntä kuten ei hänkään minua. Meitä ei ole olemassa toisillemme ja näin on oikein hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka ei ole läsnä arjessa ei koskaan ole kovin tärkeä.

tarkoitan, että silloin kun on, niin hän on läsnä. Lapsi tietää, ettei isää näe kuin 4 pv kk. Ja silloin isä on läsnä. 

 

ydinperheessä tapahtuu pieniä ohareita pitkin viikkoa. 

Ihminen, ketä näet muutaman kerran kuussa ei ole tärkeä. Usko nyt vaan.

Tuolla logiikalla isovanhemmatkaan eivät ole lapselle tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä oli lähes koko lapsuuteni töissä toisella paikkakunnalla ja kotona lähinnä viikonloppuisin ja lomilla. Mutta kotona ollessaan oli tosiaankin läsnäoleva isä, joka teki paljon kivoja juttuja meidän kanssa (nyt jälkeen päin ajatellen siis vimpan päälle rusinat pullasta-isä). Sanoisin että isäsuhde on hyvä, lämpimät välit on ja olen esim saanut hyvän itsetunnon ja kokenut aina olevani rakastettu ja tärkeä. 

Sinua isä ei "hylännyt" rikkomalla perheen. Tämä on kiintymyssuhteen kannalta olennaista.

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt lastani syntymän jälkeen yli 30 vuoteen. En arvosta häntä enkä tietenkään tunne häntä kuten ei hänkään minua. Meitä ei ole olemassa toisillemme ja näin on oikein hyvä.

Tämä on monen lapsettomuushoidoilla syntyneen lapsen ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt lastani syntymän jälkeen yli 30 vuoteen. En arvosta häntä enkä tietenkään tunne häntä kuten ei hänkään minua. Meitä ei ole olemassa toisillemme ja näin on oikein hyvä.

Tämä on monen lapsettomuushoidoilla syntyneen lapsen ongelma. 

Tässä tapauksessa ei ollut mitään lapsettomuushoitoja. Äiti vieraannutti lapsen ja siinä ei ole sen kummempaa draamaa. Hän ei kaipaa minua enkä minä häntä. Emme tunne toisiamme millään tasolla joten varmasti hänkin on yhtä tyytyväinen tilanteeseen joten ei mitään valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka ei ole läsnä arjessa ei koskaan ole kovin tärkeä.

tarkoitan, että silloin kun on, niin hän on läsnä. Lapsi tietää, ettei isää näe kuin 4 pv kk. Ja silloin isä on läsnä. 

 

ydinperheessä tapahtuu pieniä ohareita pitkin viikkoa. 

Ihminen, ketä näet muutaman kerran kuussa ei ole tärkeä. Usko nyt vaan.

 

ok. Onko siis etälapsilla kokemuksia, ettei ole isälle tärkeä? 

 

kokemuksia siis kyselen. En loogista päättelyketjua.

Tietystikin se lähivanhempi on läheisempi. Pienen lapsen näkökulmasta tapaamiset kahden viikon välein ovat todella harvoin. 

Ei tarvitsee olla edes pieni lapsi, niin tuo on todella harvoin. Ja tämä ihan etälapsen mäkökulmasta katsottuna.