Laitoin välit poikki ystävääni. Kokemuksia?

Olin henkisesti niin loppu tähän niin sanottuun ystävyyteen, että laitoin välit poikki. Olemme olleet ystäviä yli 30 vuotta, mutta nyt tuli mitta täyteen. En koe saavani ystävyydeltä mitään. Olen paljon tukenut ja auttanut ystävääni vuosien varrella, mutta vastalahjaksi saan vain kateutta ja sitä, että ystäväni enemmänin iloitsee vastoinkäymisistäni. Hän myöskin menee aina siitä, mistä aita on matalin, jos se koskee ystävyyttämme. Kaikki on hänelle kilpailua, mikä koskee minua, myös terveysasiat. Hän vähättelee ja piikittelee elämääni, esimerkiksi asuinpaikkaani. Mitään hyvää en koskaan kuule. Jos minulla on uusi vaate, hiukset, meikkiä, sisustusjuttu tai mitä vaan, hän ei koskaan kehu sitä. Myöhemmin hänelle vain ilmestyy samanlainen. Jos minulla on jokin ystävä, ketä hän ei tunne, niin ensimmäisen tapaamisen jälkeen alkaa pommitus ja mielistely niin kauan, että hän saa ystävän "omakseen" tai kutsun vaikka ystäväni juhliin, joiden hän tietää olevan tulossa. Tätä on jatkunut niin pitkään, että tein lopulta tylyn välirikon ja yksinkertaisesti poistin hänet elämästäni. Sen verran olemme asioista keskustelleet, että koen sen turhaksi. Hän katsoo itseään vaaleanpunaisten lasien läpi, eikä näe tehneensä mitään väärää. Hän kehuu itseään ja luulee olevansa hyvä ihminen. Hänessä on narsistisia piirteitä. En osaa olla enää edes surullinen asiasta. Olen ainoastasn helpottunut.

Kokemuksia?