Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on kuollettavan tylsää - mitä tekisin?
07.02.2024 |
Kävin yliopiston ja nyt olen ollut työelämässä viitisen vuotta. Olen melko hyväpalkkaisessa toimistotyössä, jossa työaikani on normaalit 40h/vk. Työni oli hyvinkin mielenkiintoista alkuun, mutta saatuani ylennyksen pari vuotta taaksepäin, on elämästäni kadonnut lähes kaikki mielenkiinto. Oikeita töitä on viikossa ehkä maksimissaan 15-20h, joinain harvoina viikkoina enemmän. Tehdessäni töitä, ne ovat välillä mielenkiintoisia, mutta suurimman osan aikaa lähinnä tylsistyn kuoliaaksi.
Tuntuu, että kaikki sisäsyntyinen uteliaisuuteni on viety pois, sillä mikään ei kiinnosta enää. Töitä on joskus ollut jopa 0h viikossa, jolloin olen vain lähinnä maannut sängyssä ja odottanut, että joku soittaisi tai laittaisi sähköpostia. Aiemmin minua kiinnosti suuresti esimerkiksi luonnontieteet, kauppatieteet, rikosoikeus, you name it, mutta nykyään en jaksa selata edes Hesaria. Tilanne heijastuu parisuhteeseenikin, kun olen vain hyvin passiivinen.
Valintoinani ovat työpaikan vaihto tai jonkun mielekkään tekemisen keksiminen vapaalle ajalle. Työpaikat ovat hieman kiven alla, joten haluaisin keksiä jotain sopivan haastavaa tekemistä. Mistä te arvon palstalaiset lähtisitte liikkeelle etsimään kadotettua uteliaisuutta maailmaa kohtaan?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Elämä on suorittamista. Kun on yhden suorituksen tehnyt vaikkapa työpäivän, pääsee kotiin suorittamaan asioita. Viikonloppuisin on vapaa-ajan suorituksia ja kotona tehtävää suoritusta. Eikä mikään tuo tyydytystä elämään paitsi ajatus siitä, että voisiko vain kadota jonnekkin edes hetkeksi.
Olet täysin oikeassa. Sitä se on lapsesta aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin sanoa, että ei tuohon auta kuin työpaikan vaihtaminen. Vaikka kuinka keksisit jotain jännää vapaa-ajalle, se 40 tunnin tylsistymisklöntti vetää mielen maahan ja ilon elämästä.
Ennen irtisanoutumista toki voi kokeilla kysyä, saisko uusia hommia tai vaikka opiskella jotain työajalla, sulla kuitenkin vainuttaa olevan ihan aikuisten työpaikka jossa voisi vaikka onnistuakin?
Mutta joo, tylsyys tappaa ja uuvuttaa. Ihan samalla tavalla kuin stressi, joten kannattaa ottaa tilanne vakavasti ja jos meinaat jäädä niin työterveyskin mukaan.
Tästä lisää:
https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/tyon-turhakkeet-saavat-tyontek…
Olipa hyvä tuo linkkaamasi artikkeli. Tunnistan tuon ilmiön hyvin, töitä ei ole tarpeeksi ja toisaalta jotkut tehtävät toimivat blokkereina todelliselle työnteolle. Avoimia työpaikkoja katselen silloin tällöin hieman aktiivisemmin. Tällä hetkellä pystyn siis esim. opiskelemaan työajalla, mutta työ on ehtinyt passivoimaan minua siten, että on vaikea aloittaa mitään opintoja tai kiinnostua mistään. Alan selaamaan avoimen valikoimaa, jos sieltä löytyisi jotain mielekästä.
Voi voi. Pahalta kuulostaa.
Nyt mielikuvitusta peliin, miten saisit "haastettua" itseäsi enemmän elämässä. Täytyykö jonkun rautalangasta vääntää?
Tätä se sitten on kun on johtoportaan perään johtoporrasta. Sinne ne rahat uppoaa niin julkisella kuin yksityiselläkin. Rahaa vaan lapataan näihin vaikka yksi voisi tehdä ainakin kahden työt toisin kuin suorittavassa työssä olevat. He kyllä joutuvat raatamaan kahden edestä kun ei lisää väkeä palkata.
Pyöri vaikka tällä vauvapalstalla siinä töitä odotellessa tai tee jotain jumppaa jos on oma toimistohuone.
Mulla oli elämässä kaikki todella hyvin: Mukava työpaikka, hyvä poikaystävä, asunto, rahaa - kaikkea.
Mutta vaan masensi ja uuvutti kaikki.
Kerran sitten vaihdoin työpaikkaa, jossa oli muutamia uskovia töissä.
En tiedä mikä heissä oli, mutta niiden läsnäolossa koin jotain erikoista. Heissä oli sellaista hehkua ja silmät loistivat, kun itselläni oli kuollut katse.
Halusin sitä samaa mitä heillä oli ja vaikka pelotti ja hikoilutti, lähdin heidän kokoukseensa.
Koin siellä erikoista iloa ja rauhaa.
Sitten niin sanotusti värit rävähtivät päälle elämässäni ja tulin Jeesus-uskoon!
Sillä tiellä olen nyt ollut 35 vuotta, enkä ole ikinä katunut. Jumala on auttanut kaikessa aivan erikoisen hienosti enkä voisi kuvitella elämääni ilman Isää, Jeesusta ja Pyhän Hengen voimaa päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nauttikaa elämästä sitä varten eletään
Alue: Aihe vapaa
Elämä on suorittamista. Kun on yhden suorituksen tehnyt vaikkapa työpäivän, pääsee kotiin suorittamaan asioita. Viikonloppuisin on vapaa-ajan suorituksia ja kotona tehtävää suoritusta. Eikä mikään tuo tyydytystä elämään paitsi ajatus siitä, että voisiko vain kadota jonnekkin edes hetkeksi.