"Eilen" olin 20 ja nyt olen 30.
Muistan kuin eilisen nuo ajat. Ja nyt olen muka 30 vaikka edelleen mieleltä 20. On vaa vanheneminen hupsua.
Kommentit (22)
10 vuotta on lopulta lyhyt aika.
N43
30 on vielä nuori ihminen. Kaikki edessä.
Sama. Ahistaa olla näin vanha..
N30
Vierailija kirjoitti:
30 on vielä nuori ihminen. Kaikki edessä.
Mutta olen niin kateellinen 20 vuotiaiden kauneudesta..
Olin eilen 30. Nyt olen 60. Tosiaan, aika kulkee hurjaa vauhtia. Ei perässä pysy!
Eilen olin 32v ja nyt yhtäkkiä 45v. Naisena kauhistuttaa tämä Nopea ajan kulku. Sukulainen uhkaili jo että 50v lähenee, ei lähene, tässä iässä ollaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Olin eilen 30. Nyt olen 60. Tosiaan, aika kulkee hurjaa vauhtia. Ei perässä pysy!
Varsinkin jossain 35 vuoden tienoilla alkaa kiihtymään. Nyt on jo vähän väliä joulu tai juhannus.
N57
Toissapäivänä olin 35 v ja tänä vuonna täytän 54. Ei haittaa, olen "sinut" asian kanssa ja tyytyväinen että sain elää lapsuuteni, nuoruuteni ja osan aikuisuudestani normaaleina, hyvinä aikoina. Ne entiset kunnolliset hyvät ajat.
Kannattaa nyt ryhtyä kiireesti järjestelemään hautapaikkaa, polttohautaus on huomaavaista ympäristöä kohtaan. Mieti minkälaisen muistotilaisuuden haluat ja mitä siellä tarjottaisiin, joku ruokaisa voileipä, kahvia jne. Ja rydy heti luopumaan tavaroistasi ja papereista, kierrätykseen ja roskikseen, arvokkaimmat voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, näissä on muuten läheisillä hitonmoinen homma. Sitten lopeta kaikki sometilit ja sähköpostit jos et halua että ne jää kummittelemaan.
Ja eilen olin vasta kolmekymppinen, kohta 43-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
30 alkaa alamäki.
30-40 vielä menettelee, 40 jälkeen se on menoa.
Minä olin vielä eilen 15-vuotias yläasteelainen, nyt olen saman ikäisen nuoren äiti.
Minusta taas tuntuu aivan iäisyydeltä ja joltain edelliseltä elämältä se kun olin 20. Ihan pentu.
Sen sijaan eilen olin 27v, ja sen ikäisenä olisin voinut jumittaa vaikka viisi vuotta :) Ja eilenhän se olikin, kun vain muutama vuosi aikaa.
25-30v menee nopeaa, ja siinä on mielestäni parasta, kun on nuori JA aikuinen!
Toki riippuu ihmisestä, mutta itse aloin aikuistua tuossa 26-vuotiaana ja se nosti heti onnellisuustasoa. Tutustuin bestikseeni tuolloin kun olin juuri täyttämässä 26v ja hän 19v, ja hän on joskus naureskellut, että aikuistuttiin yhdessä samaan aikaan. Ja niin se meni. Noihin aikoihin itsenäistyin myös vanhemmista, siihen noin 25v asti olin henkisesti aika kiinni äidissä ja isässäkin.
Aikuistuminen on tuntunut kyllä tosi mahtavalta, ja henkisesti koko ajan helpompaa elämää. Mielestäni nykyään ei puhuta tarpeeksi aikuistumisen ihanuudesta, päinvastoin siitä tuntuu jotkut tekevän jotain mörköä? Aikuisuushan ei tarkoita tylsyyttä tai persoonan muutosta -en minäkään ole persoonana muuttunut- vaan sellaista henkistä vakautta ja vastuun ottamista, itsetuntemusta, kykyä keskittää energiaa paremmin jne. Sellaista taitavampaa laivan ohjaamista ilman turhaa sekoilua, taidolla tyynesti!
Joo nyt 42v ja viime vuosina sisälmykset alkaneet nikottelemaan, ei maha toimi enää niinkuin ennen. Mitähän vielä luvassa.
Minä olen ainakin kymmenen vuotta vanhempi isääni. Isäni on elämänsä kunnossa ja mulla paikat reistailee ja kulumavikoja nivelissä.
Vai vielä vanheneminen. Varaudu siihen, että huomenna olet 50.