Lue keskustelun säännöt.
Puolison aamuäreys
04.02.2024 |
Puolisoni on ihan hirmuisen äreä aamuisin, täysin riippumatta siitä, moneltako herää ja onko nukkunut hyvin vai huonosti. Nousen aina ennen häntä enkä millään tahdo muistaa, ettei hänelle saa tyyliin puhua yhtään mitään ennen kuin hän on syönyt aamiaista ja juonut aamukahvinsa.
Joskus sitten erehdyn sanomaan hänelle jotain, niin hän kimmastuu nollasta sataan ja alkaa huutaa. Yleensä on ymmärtänyt sanomani aivan väärin kaiken lisäksi. Tuntuu keljulta olla viikonloppunakin tuppisuuna aamuisin, kun mitään ei uskalla sanoa.
Aamiaisen jälkeen on ihan eri ihminen.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Samaistuin aloituksen äristelijään.
Huutaa ja räyhätä ei puolisolle toki pidä, mutta kyllä ketutus nousee maksimiin aamuina jolloin tuntuu että toisella patoaltaallinen tärkeitä asioita odottaa purkautumistaan. Kun pääsen pöydän ääreen niin hölötys oikein vyöryy päälle.
Ja sama iltapäivisin kun tulee töistä. Haluaisi hetken rauhaa ja hiljaisuutta kun on koko päivän pitänyt olla töissä työkavereiden ja asiakkaiden saatavilla, ja heti kotiin tultua alkaa puoliso tilittää oman työpäivänsä tapahtumia. Aika helposti siinä kyllä pinna kiristyy ja tulee jotain ärähdettyä, vaikka tietää ettei toinen tahallaan yritä ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan unohda ettei puoliso halua aamuisin puhua varsinkin jos olette olleet jo pitempään yhdessä. Olet ärsyttävä kalkattaja
Eksä oli tuollainen. Saattoi herätä ja olla ihan raivoissa heti aamusta. Mökötti sitten viikon jos erehtyi jotain kysymään häneltä että mikä on tai miksi olet vihainen tms.
Thank god ex. Nykymies tuo kahvit sänkyyn joka aamu. Tai minä hänelle jos herään ensin.
Eli: vaihtamalla paranee!
Ja olet tällaisen kumppanin kanssa, koska..?
Vierailija kirjoitti:
Eksä oli tuollainen. Saattoi herätä ja olla ihan raivoissa heti aamusta. Mökötti sitten viikon jos erehtyi jotain kysymään häneltä että mikä on tai miksi olet vihainen tms.
Thank god ex. Nykymies tuo kahvit sänkyyn joka aamu. Tai minä hänelle jos herään ensin.
Eli: vaihtamalla paranee!
Jatkan vielä: Kannattaa miettiä hetki haluaako tuollaista lopun elämäänsä, kävellä joka aamu munankuorilla. Itse valitsin eron enkä voisi olla onnellisempi. Se rauha kun aamulla kukaan ei kiukuttele on kultaakin kallimpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä oli tuollainen. Saattoi herätä ja olla ihan raivoissa heti aamusta. Mökötti sitten viikon jos erehtyi jotain kysymään häneltä että mikä on tai miksi olet vihainen tms.
Thank god ex. Nykymies tuo kahvit sänkyyn joka aamu. Tai minä hänelle jos herään ensin.
Eli: vaihtamalla paranee!
Jatkan vielä: Kannattaa miettiä hetki haluaako tuollaista lopun elämäänsä, kävellä joka aamu munankuorilla. Itse valitsin eron enkä voisi olla onnellisempi. Se rauha kun aamulla kukaan ei kiukuttele on kultaakin kallimpaa.
Kyllä se ero kangastelee mielessä lähes joka päivä. Jokaisella pitäisi olla oikeus elää omassa kodissaan rauhassa. Olen lykännyt asiaa liiankin kauan, koska miehen käytös on vaihdellut ääripäästä toiseen, eli hyvittelystä aggressiivisuuteen. Onhan taustalla vielä toisen itsekkyys ja vastuuttomuuskin. Ero on tietysti vaikea toteuttaa, kun on ollut pitkään aviossa ja olen sopeutunut toisen arvaamattomuuteen. Olen aloittanut kuitenkin jo prosessin henkisesti ottamalla etäisyyttä ja ajatellut ensi kertaan vain itseäni. Ehkä aluksi vain muutan pois ja sitten ne käytännön asiat. Naisliitostakin sai tukea.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan unohda ettei puoliso halua aamuisin puhua varsinkin jos olette olleet jo pitempään yhdessä. Olet ärsyttävä kalkattaja
Minä olen kyllä yleensä aamuisin hiiren hiljaa, enkä yritä ärsyttää ketään. Turha yleistää kalkattajiin.
Onneksi tällainen ketju olikin jo olemassa. Ikääntyvä aviomies herää aamuisin yleensä kiukkuisena ja riidanhaluisena, vaikken ole ehtinyt tälle edes mitään sanoa. Haluaisin juoda aamukahvini rauhassa ja tehdä siinä samalla ristikoita tai lukea lehteä, kun on vielä hiljaista. Mies marssiikin äkkiä keittiöön ja aloittaa kiukuttelunsa. Siinä saa melkein kahvit väärään kurkkuun, kun ei tiedä, mikä tätä taas risoo. Vastailen vain että niin, koska se vaikuttaa niissä tilanteissa neutraalilta. Herään joskus jo viideltä siinä toivossa, että saisin juoda edes kerran kahvini rauhassa. Silloinkin tämä toinen hyökkää keittiöön ihmettelemään, että eikös sua nukuta. Pahaa tuulta kestää koko aamupäivän, vaikka mies söisi aamupalansa. Eikä miestä saa tietenkään sanallakaan moittia.