Kun aloitat uuden työn ja sinua pidetään tyhmempänä kuin olet
Jossain määrin huvittuneena ja jossain määrin ärtyneenä seuraan tämän näytelmän kehittymistä kahden työkaverini osalta. Uusilla työkavereilla tuntuu nimittäin olevan aika kapea käsitys älykkyydestä. He antoivat aluksi itsestään ihan fiksun kuvan koska selviävät haastavista ja monimutkaisista tilanteista joita työssä tulee eteen päivittäin. Toki taustalla on 10-20 vuoden kokemus.
Vaan nyt kun oma osaaminen ja kokemus karttunut, niin alan huomaamaan tilanteita joissa he ovat se hölmömpi osapuoli ja voisin alkaa kyykyttää ja moittimaan heitä siitä, mutta en tietysti fiksuna tyyppinä mielellään sellaiseen sorru. Ja ehkä vaikeinta tässä on se kuinka heillä ei taida kapasiteetti riittää tajuamaan tätä. On kuitenkin pidemmän päälle aika myrkyllinen yhdistelmä päteä itseään fiksummille tyypeille.
Vuorovaikutus jää usein vähän ontoksi kun mihinkään monimutkaisempaan tai syvällisempään keskusteluun ei voida ryhtyä. Eikä toki ole heidän velvollisuutensakaan, mutta hieman joudun tyhmentämään itseäni heille ja kiinnostaisi lukea muiden vastaavia kokemuksia ja kommentteja aiheesta.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä aloituksesta. Juuri tällaisia teemoja olen itsekin miettinyt, ja kärsinyt/ nauttinut viime aikoina , sillä minua pidetään uudessa työpaikassa ihmisenä, jota täytyy neuvoa esim. suojakäsineiden käytössä. Harva se päivä.
Anteeksi mutta mitä minä teinkään juuri toisen asteen koulutuksessa, jossapa vielä olin melkein aina läsnä, ja osallistuin erilaisiin tehtäviin ja ryhmätöihin ihan täysillä.
Aseptiikkaa ja hygieniaa opiskeltiin monessa otteessa ja aseptinen omatuntoni on ihan huipussaan. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.
Onneksi opiskeltiin myös esim. jonkin verran persoonallishäiriöistä ja siitä jos jostain olen saanut paljon apuja henkiseen työskentelyyn työajan ulkopuolella. Herranjestas minkälaisiin yksilöihin sitä voikaan työyhteisössä törmätä !
Jokapäiväinen elämäni on nykyään kuin astuisi suureen tragikomediaan kävellessäni työpaikan ovesta sisään. Mutta saahan tästä pa
En tietenkään ole ollut paikalla kokemassa noita tilanteita, mutta joillakin naisilla vaan on sellainen tapa, että suu käy koko ajan ja neuvontaan, eikä sitä tehdä pahalla. Älä siis ota henkilökohtaisesti. Ilmeisesti on hoitoalasta kyse ja vanhemmat työntekijät ovat varmasti nähneet kaikenlaista viheltäjää vastavalmistuneissa tai vasta vähän aikaa alalla olleina. Ovat kantapään kautta oppineet, että mitään ei voi koskaan olettaa. Joillekin toisille nuo sinun tietämäsi ja osaamasi asiat eivät ole olleet itsestäänselviä. Eli älä tosiaan ota henkilökohtaisesti ja toisaalta vastavalmistuneena sellainen pieni nöyryyskin sitä työtä kohtaan olisi paikallaan. Tulet vielä oppimaan paljon vanhoilta työntekijöiltä, älä sulje siltä korviasi siksi, että kuvittelet osaavasi jo kaiken. 🙂
Ja niin, itse en ole hoitoalalla, mutta tuttua tämä on muualtakin...
Ihmiset neuvovat juurta jaksain helppojakin asioita koska koskaan ei voi tietää mitä toinen tietää valmiiksi tai missä hänen kapasiteettinsa juuri tämän tiedon omaksumiseen kulkee. Jos tuntuu että toinen selittää itsestään selvyyksiä, niin sitten voi sanoa, ystävällisesti, että nämä asiat ovat itseasiassa minulla jo hallussa, näitä ei tarvitse käydä tällä tarkkuudella läpi vaan voidaan siirtyä muihin asioihin. Itse toimin kouluttajana eräällä alalla ja näen kaikenlaisia ihmisiä. Joku skarppi kokenut juristi voi olla aivan pihalla siitä miten joku asia tehdään eikä meinaa millään pysyä koulutuksessa mukana, kun taas toinen, ulkoisesti vähän bimbolta vaikuttava parikymppinen hoksaa asiat heti, tai toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua pidetään kaikkialla automaattisesti jotenkin yksinkertaisena enkä tiedä miksi, näytän kai jotenkin tyhmältä. Ihmiset oikeasti neuvovat suunnilleen roskien lajittelussa tai tietokoneen käynnistämisessä.
T. Korkeakoulutettu ja keskimääräistä älykkäämpi
Mulla on tämä sama ongelma ja syynä on varmaan se, että olen pienikokoinen tyttömäisen näköinen nainen. Nuorempana vielä jotenkin jaksoin tuoda itseäni esille, mutta mitä enemmän ikää on tullut niin sen vähemmän. Loputon taistelu, jossa ei voita. Teen työni erinomaisen hyvin, kehitän koko ajan itseäni, en pidä itsestäni meteliä ja ne jotka ei osaamistani tajua, niin ei tajua. Välillä kyllä ärsyynnyn että mulle tullaan selittämään asioita ja neuvomaan paljon pienemmältä osaamis- ja kokemuspohjalta mitä Itselläni on, mutta en näytä sitä ärtymy
Jos olet tajunnut, niin miksi et sitten enää jatka keskustelua? Olet kuitenkin tullut avaamaan keskustelun tulemalla neuvomaan toista. Kun se toinen näyttää tietävänsä myös asiasta ja vie keskustelua vielä seuraavalle tasolle tiedoillaan, niin miksi keskustelu tyrehtyy? Miksi et enää kykenekään keskustelemaan asiasta sitä perustasoa pitemmälle?
Vierailija kirjoitti:
Vai onko sittenkin niin, että perehdytykseen vaan kuuluu se, että kaikki asiat käydään läpi? Ei kai kukaan oleta, että työnantaja palkkaisi tarkoituksella nykyisiä työntekijöitä tyhmempiä ihmisiä uusiin avoimiin paikkoihin.
Se on eri asia, että eihän perehdytyksen yhteydessä kukaan voi täysin varmaksi arvioida kuinka paljon toinen mistäkin ymmärtää ja kuinka moni asia tälle jää mieleen sen jälkeen kun se on yhden kerran kerrottu. Tällöin yksinkertaistenkin neuvojen antaminen voi olla ihan asiallista. Tiedän tämän kun olen montakymmentä työntekijää urallani perehdyttänyt.
Mutta nyt on kyse ihan yleisellä tasolla siitä miten luet muita ihmisiä ja tunnistat heidän kyvykkyyttään tai ymmärrystä laajemmista kokonaisuuksista. Fiksut ihmiset ymmärtävät helposti toisiaan eivätkä jää jankkaamaan itsestäänselvyyksiä. Heidän energia kuluu jo seuraavan ja monimutkaisemman yhtälön parissa.
Ja en tosiaan työskentele naisvaltaisella alalla. Toinen työkaveri on nainen ja toinen mies.
Minä olen kokenut tämän nimenomaan miesvaltaisella alalla. Olin vuosia sitten it- tuessa määräaikainen valtion virastossa ja naiset arvostivat. t. Pienikokoinen insinöörinainen
Vierailija kirjoitti:
Eikö asiaa voisi ottaa hienovaraisesti puheeksi? Jos ovat kuitenkin fiksuja työntekijöitä, niin varmaan ymmärtävät jos asian niille selität.
Esim. jos ovat koodareita ja miettivät kaiken nopeuden kannalta, voisit vaikka todeta että ehkä meidän pitäisi miettiä asiaa myös tietoturvan kannalta (tai mikä ikinä onkaan pointtisi). Ihmisillä kun on eri taustoja niin ajatuksenjuoksu saattaa urautua. Sen takia tiimeihin yleensä koitetaan palkata vähän erilaisia ihmisiä.
On se aika tekemätön paikka sanoa läheisimmille työkavereille, että tiedättekö kuinka pidän teitä tyhmempänä kuin mitä itse olen ja olettaa yhteistyön sujuvan mukavasti sen jälkeen.
Jos joku pitää sinua tyhmänä, leiki mukana, pääset vähemmällä monessa asiassa ja saat kerättyä itsellesi hyödyllistä tietoa myöhempää käyttöä varten. Joskus on suorastaan hyödyllistä larpata tyhmää.
En ole mikään Mensan jäsen, mutta käsittääkseni ihan normaaliälyinen ja omassa työssäni pätevä vaikkakin vain amk-koulutettu ja hiljaisemman puoleinen nainen ;) Eräs yliopiston käynyt mieskollega, ei koskaan tunnu uskovan että tiedän oikeasti työhöni liittyvät asiat. Hän ei edes tee samaa työtä kuin minä, mutta silti hän ei luota siihen mitä sanon vaan selvittelee asioita itse ja joutuu sitten toteamaan että asia oli niin kuin sanoin. Hänen hyväkseen on toki sanottava että aika usein hän myöntää että olin oikeassa, vaikkakin hän vaikuttaa aina yllättyvän yhä uudestaan siitä. Jatkuva aliarvioiminen on kuitenkin ärsyttävää.