Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisporukat ja niihin kuuluminen
04.02.2024 |
Huomaan että en enää jaksa kuulua "tyttöporukoihin". En jaksa illanviettoja tai matkoja kun jokaisella on niin erilaisia toiveita ym. Nyt kipuilen kuitenkin ulkopuolisuuden tunteen kanssa. Ehkä olen liian herkkä tai rasittuva sosiaalisista tilanteista, ehkä sosiaalinen introvertti? . Taidan olla poikkeus? Tuntuu että helpompi tavata yhtä ihmistä kerrallaan. Olen 40v. Miten olette ratkaisseet tämän dilemman...
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes yritä saada kavereita vapaa-ajalle. Joskus kun vahongossa sanon jotain siihen viittaavaa, niin huomaan kuinka toinen jäykistyy ja menee ihan vaivautuneeksi. Eihän töissä kukaan halua lähteä lounaspaikkaan edes syömään, jos sinne ei tule muita kuin minä.
Käyttäydytkö jotenkin erikoisesti?
En, olen sosiaalinen ja muut huomioiva. Ehkä olen vaan niin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Pienessä jo keski-iän ylittäneessä naisporukassani ei ole ongelmaa ja säätämistä, Isommassa on. Kuulun kahteen pienempään naisporukkaan sekä lisäksi tapaan muutamaa ystävää kahdestaan.
Kyllä nämä naisporukat tuovat elämääni sellaista näkökulmaa, jota perheellisenä ja työssäkäyvänä kaipaa. Vaikka on omat harrastukset ja yhteistä tekemistä perheen kanssa niin naisporukka on kirsikka kakun päällä. Muutama kerta vuodessa tavataan, matkustellaan, tehdään jotain suunniteltua yhdessä.
Opiskeluaikoina kuuluin erilaisiin kaveriporukoihin, sitten oli tauko ja seuraavat porukan löysin 36-vuotiaana. Väitän jopa, että ensimmäinen eroni johtui siitä, että elämänpiiri oli liian suppea. Nyt tiedän, että yksi ihminen ei voi kaikkia tasoja ja sosiaalisia tarpeita täyttää.