onko muita äitejä joilla EI ole omaa aikaa?
Itse olen 21v äiti ja halua olisi tehdä vaikka sun mitä,mutta en vaan yksinkertaisesti pääse mihinkään.
Minulla on yksi harrastus jota olen harrastanut lapsesta asti,mutta siihen tuli traaginen käänne useampi vuosi sitten enkä ole voinut enää jatkaa sitä.
Elämäni valuu hukkaan,rakastan lapsiani mutta haluaisin tehdä jotain muutakin kuin aina olla kotona.
Siis kyse on harrastuksista tai tuulettumisesta...
ei työstä eikä koulusta!
Mieheni ei päästä mua mihinkään...haluaisin joskus käydä siskon tai kavereiden kanssa ulkona,mutta ei.
Minulla ei ole ajokorttia,että voisin vain ottaa ja lähteä,eli tuulettumiseni on lähinnä sitä,että mieheni kuskaa minua ja lapsiani johonkin...ja siis lapset ovat aina mukana kun olen poissa kotoa.
Mieheni sen sijaan on vapaa,ramppaa pelaamassa,kahvilla työkavereiden kanssa...saa olla aina yksin kun minä menen lapsien kanssa johonkin kylään...huh.
kuulostan varmasti katkeralta ja olenkin jo... tuntuu etten kestä,tuntuu että tukehdun parisuhteeseen,ainaiseen siivoamiseen ja kotona olemiseen.
Ilkeät pliis,älkää kommentoiko.
Oisko muita joilla olisi vastaavia ongelmia?Ja miten jaksatte?
Kommentit (24)
Lapset 1 ja 3-vuotiaita. Mies opiskelee, sanoo tulevansa suoraan koulusta kotiin, ja kun joskus puoli kuudelta illalla soitan ja kysyn että tuleekohan jo pian, vastaa " eiku mä oon Jannen kans pelaamas biljardia" , tms. Tänään tuli kotiin, viipyi 45 minsaa, ja lähti taas. Eikä auta vaikka pyydän kauniisti, vaikka huutaisin pää punaisena, yhden illan saattaa istua kotona ja sitten menee taas. Joka illalle on jotain opiskelijarientoa, ja olen jotenkuten sietänyt sitä, koska opiskelu on jo loppusuoralla, ajatellen että valmistuttuaan hän on enemmän kotona.
Viikonloput hän on töissä, ei huvikseen vaan elättääkseen meidät, mutta silti se ärsyttää, kaikki muut kun tuntuvat tekevän vaikka mitä hauskaa viikonloppuisin, paitsi me. Ja raskaan 10h työpäivän jälkeen täytyy tietty päästä saunomaan poikien kanssa.
Nyt mies on saanut päähänsä, että perustaa oman firman kun toukokuussa valmistuu. Kun sanoin että sittenhän sinä oot aina töissä, hän totesi että eihän hän nytkään koskaan kotona ole, ja hyvin mä olen lasten kanssa pärjännyt. Joopa joo.
Kaikki on mun vastuulla: lastenhoito, kodinhoito, kaupassa käynti, jne.
En ole ollut ilman lapsia missään sen jälkeen kun esikoinen syntyi lokakuussa 2003! Baarissa olen ollut viimeeksi uutenavuotena 2002.
Alkaa tosissaan jo vituttaa. Niin tosissaan, että suunnittelen avioeroa, ja olen alkanut mesen kautta pitää yhteyttä entiseen poikaystävääni, saksalaiseen kundiin jonka kanssa seurustelin kun asuin Saksassa 1998-2000. Hän olisi kiinnostunut yrittämään uudelleen, ja muakin houkuttelee hetki hetkeltä enemmän. Miestä kun ei kiinnosta muu kuin omat menonsa. Taidanpa tarttua tilaisuuteen.
Sinuna hommaisin sen ajokortin heti ensimmäisenä. Toiseksi jos ei puhumalla tule asiat selväksi niin sitte otat ja teet. Eli kun mies tulee töistä niin kerrot että sulla on pakollinen meno tänä iltana mihin menet. Ja sitten vain lähdet ja jätät miehen kotiin lasten kanssa. Ja puhelin kannattaa laittaa joko kiinni tai äännettömälle.
Ei sinulla tarvitse olla miehen lupaa olla kun johonkin lähdet.
Ja kyllä se mies oppii niiden lasten kanssa olemaan.
Vierailija:
Lapset 1 ja 3-vuotiaita. Mies opiskelee, sanoo tulevansa suoraan koulusta kotiin, ja kun joskus puoli kuudelta illalla soitan ja kysyn että tuleekohan jo pian, vastaa " eiku mä oon Jannen kans pelaamas biljardia" , tms. Tänään tuli kotiin, viipyi 45 minsaa, ja lähti taas. Eikä auta vaikka pyydän kauniisti, vaikka huutaisin pää punaisena, yhden illan saattaa istua kotona ja sitten menee taas. Joka illalle on jotain opiskelijarientoa, ja olen jotenkuten sietänyt sitä, koska opiskelu on jo loppusuoralla, ajatellen että valmistuttuaan hän on enemmän kotona.
Viikonloput hän on töissä, ei huvikseen vaan elättääkseen meidät, mutta silti se ärsyttää, kaikki muut kun tuntuvat tekevän vaikka mitä hauskaa viikonloppuisin, paitsi me. Ja raskaan 10h työpäivän jälkeen täytyy tietty päästä saunomaan poikien kanssa.
Nyt mies on saanut päähänsä, että perustaa oman firman kun toukokuussa valmistuu. Kun sanoin että sittenhän sinä oot aina töissä, hän totesi että eihän hän nytkään koskaan kotona ole, ja hyvin mä olen lasten kanssa pärjännyt. Joopa joo.
Kaikki on mun vastuulla: lastenhoito, kodinhoito, kaupassa käynti, jne.
En ole ollut ilman lapsia missään sen jälkeen kun esikoinen syntyi lokakuussa 2003! Baarissa olen ollut viimeeksi uutenavuotena 2002.
Alkaa tosissaan jo vituttaa. Niin tosissaan, että suunnittelen avioeroa, ja olen alkanut mesen kautta pitää yhteyttä entiseen poikaystävääni, saksalaiseen kundiin jonka kanssa seurustelin kun asuin Saksassa 1998-2000. Hän olisi kiinnostunut yrittämään uudelleen, ja muakin houkuttelee hetki hetkeltä enemmän. Miestä kun ei kiinnosta muu kuin omat menonsa. Taidanpa tarttua tilaisuuteen.
Ota itseäsi niskasta kiinni, arvosta itseäsi vähän enemmän ja OTA sitä omaa aikaa. Niinhän miehesikin tekee.