Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
onko muita äitejä joilla EI ole omaa aikaa?
11.01.2007 |
Itse olen 21v äiti ja halua olisi tehdä vaikka sun mitä,mutta en vaan yksinkertaisesti pääse mihinkään.
Minulla on yksi harrastus jota olen harrastanut lapsesta asti,mutta siihen tuli traaginen käänne useampi vuosi sitten enkä ole voinut enää jatkaa sitä.
Elämäni valuu hukkaan,rakastan lapsiani mutta haluaisin tehdä jotain muutakin kuin aina olla kotona.
Siis kyse on harrastuksista tai tuulettumisesta...
ei työstä eikä koulusta!
Mieheni ei päästä mua mihinkään...haluaisin joskus käydä siskon tai kavereiden kanssa ulkona,mutta ei.
Minulla ei ole ajokorttia,että voisin vain ottaa ja lähteä,eli tuulettumiseni on lähinnä sitä,että mieheni kuskaa minua ja lapsiani johonkin...ja siis lapset ovat aina mukana kun olen poissa kotoa.
Mieheni sen sijaan on vapaa,ramppaa pelaamassa,kahvilla työkavereiden kanssa...saa olla aina yksin kun minä menen lapsien kanssa johonkin kylään...huh.
kuulostan varmasti katkeralta ja olenkin jo... tuntuu etten kestä,tuntuu että tukehdun parisuhteeseen,ainaiseen siivoamiseen ja kotona olemiseen.
Ilkeät pliis,älkää kommentoiko.
Oisko muita joilla olisi vastaavia ongelmia?Ja miten jaksatte?
Kommentit (24)
mietin vain, miten miehesi perustelee sen, että parisuhteessa toisella on oikeuksia joita toisella ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että EIHÄN HÄNKÄÄN KÄY KUIN PELAAMASSA.
juu,mutta kun melki joka ilta pari tuntia...lauantaina taas lähtee päivänreissulle pelaa (turnauksia) ja minä en sitten illalla/yöllä saa siskon kanssa käydä katsomassa erästä bändiä...
hän ei muka tajua,vetää aina mukaan " kuinka hänkään ei käy" vaikka tasantarkkaan käy,sama on joka asiassa.
t.ap
Ei kai kukaan jaksa aina " samaa rataa" , ilman hengähdystaukoa, omaa aikaa???!?!?!
Laita miehesi koville, kerrot mitä mieltä olet. Ja että tilanteen on muuttava. Älä uhkaile tai vaadi, vaan perustele hyvin. Kirjoita vaikka lapulle etukäteen mitä haluat sanoa.
Perhana että on itsekäs mies sulla:(! Voimia!
koitetaan,mutta oon kyllä yrittänyt kaiken,keskustella normaalisti,räyhännyt...uhannut lähteä...mikään ei tunnu menevän perille.
onko hän sairaalloisen mustasukkainen vai ei halua hoitaa lapsianne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies oli paljon poissa töiden vuoksi ja harrasti mieleisiään asioita, minä jäin aina kotiin lapsen kanssa. Kun kysyin voisiko hän hoitaa lastamme kun minä menen joskus edes johonkin hän pyysi minua laittamaan lapsen jollekin muulle hoitoon. Eli hän saattoi lähteä milloin huvitti ja minä toimin lapsenvahtina, mutta hän ei oikeastaan koskaan kyennyt vastaavaan. Syy miksi kirjoitan menneessä aikamuodossa on se, että erosimme ja nykyään hän ei vaivaudu pitämään edes yhteyttä lapseemme. Elin yh-elämää jo parisuhteessa, joten ero ei ollut kova kolaus.
Mielestäni tuollaisessa tilanteessa menevää osapuolta vaivaa täydellinen kunnioituksen puute, omat menot ja jutut ovat tärkeämpiä kuin kenenkään muun. Jos tuollainen jatkuu kauan, se ei mielestäni ole loistava parisuhde. Nykyään, lapsen kanssa kaksin, minulla on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan. Isovanhemmat auttavat enemmän kuin seurustellessa. Ja ymmärtävät että minäkin tarvitsen muita kontakteja kuin lapseni.
Voimia.
käyn heillä paljon lasten kanssa ja hoitavat lapsia silloin kun käydään YHDESSÄ esim. jouluostoksilla tai ravintolassa. t.ap
Vierailija:
mies oli paljon poissa töiden vuoksi ja harrasti mieleisiään asioita, minä jäin aina kotiin lapsen kanssa. Kun kysyin voisiko hän hoitaa lastamme kun minä menen joskus edes johonkin hän pyysi minua laittamaan lapsen jollekin muulle hoitoon. Eli hän saattoi lähteä milloin huvitti ja minä toimin lapsenvahtina, mutta hän ei oikeastaan koskaan kyennyt vastaavaan. Syy miksi kirjoitan menneessä aikamuodossa on se, että erosimme ja nykyään hän ei vaivaudu pitämään edes yhteyttä lapseemme. Elin yh-elämää jo parisuhteessa, joten ero ei ollut kova kolaus.Mielestäni tuollaisessa tilanteessa menevää osapuolta vaivaa täydellinen kunnioituksen puute, omat menot ja jutut ovat tärkeämpiä kuin kenenkään muun. Jos tuollainen jatkuu kauan, se ei mielestäni ole loistava parisuhde. Nykyään, lapsen kanssa kaksin, minulla on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan. Isovanhemmat auttavat enemmän kuin seurustellessa. Ja ymmärtävät että minäkin tarvitsen muita kontakteja kuin lapseni.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en päässyt edes parhaan ystäväni synttäreille.
hän ei ole mustasukkainen,ei ainakaan näytä siltä...
sanoi että haluaa vaan sit aina itsekkin mennä jos minä menen.
totta puhuen mietin eroa joka päivä ihan sen takia että saisin ainakin silloin omaa aikaa kun mies joutuisi joka toinen viikonloppu ainakin ottamaan lapset...
t.ap
meillä oli myös niin, että isovanhemmat olettivat, että myös lapsen isä osallistuu lapsen hoitoon. Enkä minäkään jaksanut " mollata" ex-miestäni hänen vanhemmilleen ja omilleni ja koitin vain jaksaa tilanteessa ja tietysti yritin puhua myös exälleni. Hän ei kuitenkaan nähnyt tilanteessa koskaan mitään ongelmaa ja minullekin isovanhemmat totesivat että voihan laosen isäkin katsoa perään kun äiti haluaa jonnekin mennä.
En kannusta eroamaan, mutta aina vaihtoehtoja kannattaa punnita. Huonoa kohtelua ei kenenkään tarvitse sietää. Jokainen tietysti mielessään määrittelee huonon kohtelun..
nro 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikään laki ei pakota miestä ottamaan lasta edes joka toinen viikonloppu. meilläkin on sovitut tapaamiset, jotka ei ole toimineet koskaan ja asialle ei voi mitään tehdä. näin ovat lastenvalvojatkin sanoneet. On ollut pikkasen pakko muodostaa muita tukiverkkoja...
Eikä ole millään tavoin sitoutunut lasten hoitoon. Yrittäkää nyt vielä puhua, jos mies tajuaisi itsekkyytensä. Jos hän ei sitä tajua, eikä ole halukas muuttamaan omaa toimintaansa millään tavoin, vaikuttaa tilanne melko toivottomalta. Minkäikäinen lapsi/lapset sinulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuorempi kohta vuoden ja vanhempi yli kaksi vuotias,eli rankkaa on jatkuva kotona olo.
Olen todella stressaantunut ja masentunut...olen yrittänyt puhua,mutta ei tajua.
Tiedän kyllä että hän on vielä lapsellinen koska on niin nuorikin...mutta tuntus että jotai vastuuta osais ottaa...
yhdesti menin kaverini luokse istumaan iltaa,koska pääsin kun hänellä oli seuraavana päivänä saunailta (ihme,silloin suostui!!) niin iltani meni silloin kuitenkin ihan pilalle kun mieheni soitteli mulle jatkuvasti kuinka lapsemme itkee ja etsii äitiä,ja mies oli hermona.
Kun sitten lasten kanssa tuli hakemaan,ei puhunut ystävälleni mitään eikä yhelle kamulle joka lähti kyydissämme kotia...kyllä hävetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa vauva oli niin kiinni mussa, ei suostunut syömään pullosta, joten en voinut mennä yksin mihinkään.. Mies hoiti vauvaa kerran, pari ja vauva rääkyi koko ajan. Siitä jäi kai joku totuttu kaava, että mies ei vieläkään halua olla lapsenvahtina, vaikka lapsi on jo 1,5 vuotias. Hän ei kai luota itseensä ja pelkää, että lapsi huutaa äidin poissaollessa, vaikka asia ei enää niin ole.
Joo, v*ttaa minuakin, kun olen kuin yh täällä neljän seinän sisällä. Mies opiskelee ja käy pari kertaa viikossa 2 tunnin harrastuksissa ja minä TUNNIN jumpassa. Että tasan ei käy nämä meidänkään menot.
Omilta vanhemmilta kehtaan pyytää lapsenvahtiapua, mutta he asuvat kauempana kuin miehen vanhemmat, jotka asuvat samassa kaupungissa. Nämä puhuvat aina, että voisivat olla vahteina, mutta eivät ikinä ole kuitenkaan olleet, kun aina pyytäessäni on ollut muuta menoa. Miehen isääkään ei oikeasti kiinnosta koko lapsenlapsi, hetken jaksaa olla tavatessa kiinnostunut, mutta lopun aikaa lukee lehtiä ja juo kahvia... Että taitaa tuo isyyden malli olla jo kotoa periytynyt, perkele!
ja mies on YK-joukoissa. Käy kotona n 6 vkon välein olemassa viikon. Mulla ei ole muita apuhoitajia, lapset on hoidossa ja koulussa kun olen töissä ja sieltä ryntään suinpäin lapsia hakemaan, kauppaan, lasten harrastuksiin... Ei ole isovanhempia tai sisaruksia auttamassa, joten hoitelen tätä ihan yksin. Mulla on omaa aikaa kun lapset nukkuu, paitsi sillon joudun tekemään työjuttuja kun on vaativa työ ja tarve päästä edes joskus lenkille tai yksin kauppaan on hillitön. Lapset kuitenkin niin pieniä, ettei voi jäädä kotiin keskenään. No tämäkin loppuu aikanaa, 6 kk päästä...
elämässänne päätätte tehdä. Vaikka se ei tällä hetkellä oloa helpota, ja masennus täytyy aina vähintäänkin käsitellä, kun olette olleet " täysin yksin" lapsen/lastenne kanssa huomaatte myöhemmin, että menette vaikka läpi harmaan kiven. Nykymaailmassa on kuitenkin paljon äitejä, anteeksi nyt ei ole tarkoitus kritisoida, jotka eivät pärjäisi hetkeäkään ilman muiden ihmisten holhousta. epämieluisille asioille pitää tehdä jotain, koska jos tuollainen vaivaa päivästä toiseen mieltä, se syö energiaa myös tärkeimmästä, lapsen hoidosta.
Tämä keskittyy nyt idolsiin :)
10
Sen jälkeen on myös mies ja sukulaiset kunnostautuneet lapsenvahdinnassa ja heränneet, että hetkonen, tuo äitikin kaipaa omaa aikaa joskus. Suosittelen samaa. :)
kun AINA olen yksin. Mutta meillä syynä rakennusprojekti, joka vie miehen lähes kaiken liikenevän ajan. Ja se tuntuu! Olen varsin huono pyytämään apua. Itteensä voi siis vähän syyttää..
MUTTA tämän kestää, kun tietää, että loppuu joskus...toivottavasti tilanne on eri ensi kesänä.
ELI voimia kaikille " oman ajan puutteessa oleville" , oli syy sitten mikä tahansa.
Olisi elämä helpompaa ilman tätä jatkuvaa säätämistä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä mies asuu toisessa kaupungissa, käytännössä olen kahden lapsen yh. Mies näkee lapsiaan viikonloppuisin, mutta minun on oltava paikalla. Omaa aikaa minulla on iltaisin lasten nukkuessa. Haaveilen yksinäisistä kävelyretkistä...