Miten elää hiv-positiivisuuden kanssa?

Olet nyt saastaa. Onneksi olkoon!

Kun hiv-positiivisella on säännöllinen ja toimiva lääkitys ja virusmäärät ovat matalalla, ei hiv käytännössä tartu edes ilman kondomia. Saati jos käyttää kondomia, on tartunta käytännössä mahdoton.

Kannattaa etsiä vertaistukea. Yleensä helpottaa, kun saa puhua asiasta saman kokemuksen omaavan kanssa. Ja terapiakaan ei varmasti olisi pahasta, sillä mikä tahansa vakava tai krooninen sairaus on ihmiselle aluksi usein järkytys. Siinä tulee katkeruuden, itsesyytöksen, voimattomuuden, avuttomuuden jne. tunteita. Tsemppiä ap, varmasti ajan kanssa opit suhtautumaan sairauteen tavallisena asiana osana elämää. 

Tietäiskö Pekka? Tuntee varmaan jonkun.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö tartunnan voi saada, jos koskee saastuneeseen vereen esim. jos auttaa verta vuotavan haavan sormeensa saanutta tai jos siivoaa tuoreita veritahroja? Herpeksen nyt ainakin voi saada näin. HIV-tartunnan voi toki saada myös jos sairastuneen verta lentää esim. silmään. Se sitten on eri asia missä tilanteessa näin pääsee käymään, mutta CSI:ssa oli kerran tapaus, jossa murhaaja murhasi HIViä sairastavan ja murhatun verta lensi murhaajan kasvoille ja silmiin ja murhaaja sai tästä HIVin. 

tässä auttaa ehjä iho. Ehjän ihon läpi sitä ei voi saada. Tuo silmäjuttu voi olla tottakin.

Samalla tavalla kuin kehopositiivisuuden kanssa, päivä kerrallaan kunnes kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suinkin mahdollista niin kannattaa tutustua muihin samaa tautia sairastaviin. Vaikka nykyaikaisten lääkkeiden pitäisikin estää se, että muita ei voi tartuttaa niin aloittaa vaikka suhde toisen samassa tilanteessa olevan kanssa niin tuotakaan ei tarvitse jännittää. Toki ehkäisyä pitää silti käyttää jo ihan hygienian takia ja tulehdusten ja mahdollisten muiden tautien tarttumisen välttämiseksi.

Nykylääkkeet estää tartunnan hyvin tehokkaasti, käytännössä kokonaan. Ei siis tarvi pelkästään muiden hi-viruspositiivisten kanssa pariutua sen pelossa että virus tarttuisi kumppaniin.

Mutta jotain syystä lääkkeen saaminen on tehty vaikeaksi ja se on kumma kyllä palstalaisten mielestä hyvä asia.

<

Eipäs olekaan. HCV:n tartuttaminen ei kuulu siihen piiriin jostain syystä, vaikka pitäisi toki olla.

Olen itse elänyt asian kanssa kolmisen vuotta, josta suurin osa lääkityksellä,tietämättömille tiedoksi tämä on yksi tabletti päivässä. Lääkitykseni pitää viruksen "undetectable" tasolla - eli sitä taudin tarttuminen on käytännössä mahdotonta. Omaan elämääni ko. lääkitys ei ole vaikuttanut. eikä sivuvaikutuksia ole. Käyn kaksi kertaa vuodessa tarkistamassa itseni läkkeiden haun yhteydessä. Ystäväni ovat tietoisia asiasta ja olen ollut avoin esimerkiksi uusien seksikumppaneiden yhteydessä, enkä ole siltä osin havainnut syrjintää. Suurimmalle osasta ihmisiä on selvää taudin nykyinen hoidon taso, joka on jotain aivsn muuta kuin esimerkiksi 80- tai 90- luvuilla. Vanhemmilleni en ole asiasta maininnut. Itse en asiasta suuremmin hermoilisi ja kuten sanoin, lääkehoidollla ollessasi olet kuin kuka muukin hyvänsä ihminen. Toki itsekin mielummin eläisin ilman asiaa jos voisin. Jos jollain on nokkaansa koputtamista, neuvoisin jättämään ko. mielipiteet omaan arvoonsa,

Jesper 

Ihmeellistä että ollaan hiv:n suhteen niin "ei se ole mitään" mutta jos on kyseessä joku muu sukupuolitauti, niin on ihan kauhistus. 

Vierailija kirjoitti:

Kun hiv-positiivisella on säännöllinen ja toimiva lääkitys ja virusmäärät ovat matalalla, ei hiv käytännössä tartu edes ilman kondomia. Saati jos käyttää kondomia, on tartunta käytännössä mahdoton.

Entä jos unohtaa joskus lääkityksen ottaa?

Kuka voi olla 100% varma, että oma iho ja limakalvot on täysin ehjät? Talvella varsinkin pieniä iho- ja limakalvorikkoja tulee helposti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä että ollaan hiv:n suhteen niin "ei se ole mitään" mutta jos on kyseessä joku muu sukupuolitauti, niin on ihan kauhistus. 

Täytyy itsekin huokaista helpotuksesta, että kerran elämässä saanut "vain" klamydian, jonka ymmärsin testata ajoissa ja näin ollen vältyttiin suuremmalta vahingolta. Se nyt olisi puuttunut, että olisi tullut elinikäinen HIV. Mitä enemmän sukupuolitauteja on opittu hoitamaan, on ihmisten asenne löyhempi. Vaikka HIV:n hoito on nykyään kehittynyt hyvään suuntaan ja sen kanssa elävä voi elää melkein normaalia elämää, niin olisi silti hyvä 80- ja 90-luvun tapaan valistaa ihmisiä kondomin tärkeydestä, jos panee tuntemattomien ihmisten kanssa. Ihan nuorisosta vaariin ihmiset pitävät riskiseksiä normina, eikä ole tavatonta, että HIV:ta on todettu jopa vanhuksillakin. HIV-riskiryhmää kuuluvia (homomiehiä ja narkomaaneja) sentään valistetaan HIV:sta ja siltä suojautumiselta, on heille jopa omia testauspisteitä. Totesi 2000-luvun alussa AIDSin Suomeen tulon ennustanut lääkäri Sirkka-Liisa Wallekin, että narkomaanien tartunnat saatiin sentään laskuun toisin kuin seksiteitse saadut tartunnat.

Varmaan joku vertaistuki tai virallinen yhdistys osaisi sanoa jotain järkevää. Ainakin se ettei tartuta eteenpäin tai siirrä, se voi vaatia joskus tarkkuutta ja muistamista, silloin kun toiset eivät osaa varoa tartuntakohtia tai asioita. Mutta miten oma vointi ja miten muut voisivat ajatella, huomioida sinua.

HIV Point ja Positiiviset ry ovat paikkoja, joissa voi saada vertaistukea. Uskon, että tieto positiivisesta tuloksesta on aikamoinen paukku mutta hyvä myös muistaa, kuinka pitkälle ollaan menty lääketieteessä. Tiedä vaikka parannuskeino vielä löytyisi HIV:iin. Niinhän Freddie Mercurykin totesi viimeisinä hetkinään, että seuraava sukupolvi voittaa HIV:n/AIDSin. Ollaankin siinä jo melkein voiton puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla kuin kehopositiivisuuden kanssa, päivä kerrallaan kunnes kuolee.

Todella vitsikästä. Läskille voi sentään tehdä ihminen itse jotain. HIV taas on elinikäinen hyvästä lääkityksestä huolimatta. Todella paradoksiaalista, että ihmisiä huolestuttaa parit liikakilot mutta terveys heitetään likoon jonkun random kännipanon takia. Ja sitten on näitä Venäjällä tankkaamassa käyneitä keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat pahimmassa tapauksessa naimisissa olevia miehiä. Jos HIVin onnistuu tartuttamaan puolisoon oman typeryytensä takia, niin se pitäisi luokitella vamman tuottamukseksi.

Suurin osa hiv-possareista osaa varmasti hoitaa ehkäsyn ja ottaa lääkkeet. Sitten on välinpitämättömät narsistit, joita ei vois vähempää kiinnostaa kuinka moni nainen heiltä taudin saa sekä ne, jotka eivät edes mene testiin, koska on helpompaa työntää pää pensaaseen kuin kohdata todellisuus.

Näillä näkymin elinikäinen sairaus on iso prosessi kaikille, jotka jonkun taudin saavat, tässä tapauksessa siihen vieläkin liittyy stigmaa kuten ketjukin osoittaa. 

Älä kerro sairaudestasi kuin aivan lähimmille, hanki vertaistukea on minunkin neuvoni. Ja seksikumppaneille on tietysti myös kerrottava. Vaikuttaahan se sikäli elämään, että tuollaista ei ole kiva kertoa kuten ei sukupuolitautejakaan. Mutta jos olet sen huumeidenkäytön yhteydessä saanut ja nyt olet kuivilla, on jälkimmäinen minusta todella paljon isompi ja positiivinen asia. 

Sairaudet myös opettavat paljon elämästä. Itsekin sairastuin nuorena vakavaan tautiin, mutta onneksi on sen kanssa mennyt aika hyvin lääkityksen kanssa. Olen oppinut elämään kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Hoidan asiat heti enkä huomispäivänä, en hukkaa aikaa. Hiv tietysti on lääkityksellä täysin oireeton eikä vaikuta elinikään eikä vammauta, sikäli se on helpompi sairaus kuin omani, ellei stigmaa oteta huomioon. (Tosin kaikissa sairauksissa joku on aina tietävinään siihen syyt, vaikka olisivat aivan puutaheinää.)