Näemmekö rakkaita kuoleman jälkeen? Tuli niin kova ikävä isää.
Haluaisin vain halata ja suudella häntä poskelle. Todella kova ikävä. Vaikea kuvitella etten enää häntä tapaisi.
Olen lukenut kuolemanrajakokemuksista, ne lohduttavat. Sitä niin toivoisi, että ne olisivat totta ja läheisensä vielä tapaisi.
Kommentit (99)
On toki niin, että jo profeetta Danielinkin mukaan ihmisten tutkiessa ymmärrys lisääntyy. Itse olen Kööpenhaminan tulkinnan kannalla, vaikka olen uskossa. Tiedostan kyseisen tulkinnan rajoitteet selittää vaikkapa ylempänä mainitsemani aaltofunktio tai miksi kyseisen (kompleksisen) funktion neliö onkin todennäköisyys. Raamattukaan ei kaikkea selitä, ainakaan niin että tällä hetkellä ymmärtäisimme, eikä ole kovin järkevää lohduttautua modernin fysiikan teorioiden kotikutoisista tulkinnoista. Kööpenhaminan lisäksi on olemassa enemmän kiistanalaiset, mutta aktiivisen tutkimuksen alaiset retrokausaalinen tulkinta, transaktiotulkinta (TIQM), superdeterminismi ja monimaailmatulkinta (MWI), muutamia mainitakseni. Transaktiotulkinnasta voidaan yksinkertaistetusti sanoa sekä menneisyydestä että tulevaisuudesta saapuvien aaltofunktioiden "törmäävän" nykyisyydessä, jolloin syntyvä aaltofunktio romahtaa tai sitten ei. Aaltofunktion romahtaminen on siis sitä että "jotakin realisoituu olevaiseksi", tosin tuossa tulkinnassa tapahtuu myös muita ilmiöitä kvanttilomittuminen mukaan luettuna, jolloin tietyissä rajatuissa olosuhteissa retrokausaalisuus toteutuisi. Itse en noihin usko. Ainahan sitä voi yrittää lohduttauta menetyksen keskellä nykytiedon mukaan kyseenalaisella teorialla, että todennäköisyys ei ole aivan nolla isän sekä aloittajan aaltofunktioiden joidenkin komponenttien superdeterministiselle lomittumiselle tulevaisuuteen. Ainakin Raamatun lupaus saattaisi näin toteutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan tällaiseen voi vastauksia antaa mutta ihan lohdullista lukea toisten ajatuksia asiasta. -ap
Me sisarusten kanssa pidämme isää ja äitiä mukana keskusteluissamme. Muistelemme mitä äiti sanoisi tästä, kuinka isä tokaisisi asiasta. Olen lukenut jostakin, että niin kauan kuin me heitä muistelemme, he ovat mukana, kulkevat kanssamme😥 Ovat rinnallamme😊
Ero varmaan on vanhempansa menettäneiden ja puolisonsa (lastensa) menettäneiden välissä. Jonkun asian voi hyväksyä mutta toista ei. Minä en ikinä hyväksy rakkaani kuolemaa vaikka siitä olisi kuinka monta vuotta.
Ihan mielenkiinnosta, mitä muita vaihtoehtoja on kuin hyväksyminen?
Yritän kyllä mutta suru tulee takaisin aina jossain vaiheessa. Varmaankin vielä kymmenien vuosien päästä omalla kuolinvuoteellani ajattelen rakastani.
Vierailija kirjoitti:
Siihen uskon.
Kuolevat usein keskustelee kuolleiden kanssa ja näkee niitä. Hoitajilla on tästä kokemusta. Ehkä kuolleet rakkaat tulee kuolevaa vastaan, sillai haluan ajatella.
Tein aiheesta joskus aloituksen, poistui äkkiä.
Voithan sinä niin ajatella jos se sinua lohduttaa. Ei sitä kukaan estä.
Vierailija kirjoitti:
Yksin kaikki kuolevat
Silti joku voi toiset muistaa
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kukaan palannut kertomaan faktoja tästä asiasta.
On. Jeesus, ja mm. Jeesuksen parantama Lazarus. yms.joita muista en
Itse näen unissa vielä 15v:n jälkeen. Herätessä sitten ihmettelen.
Jeesus sanoi minä olen Tie Totuus ja Elämä eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani ja joka kuolee uskossa minuun niin elää vaikka olisi kuollut siis Jeesuksen verellä pestyt elävät jos haluat nähdä omasi niin anna elämäsi Jeesukselle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan kaikki ne, jotka uskovat Jeesukseen, pääsevät taivaaseen.
Kuka sen " uskomisen" testaa
Jeesus.
Hän herättää kaikki viimeisenä päivänä ja kokoaa eteensä tuomiolle.
Vierailija kirjoitti:
Siihen uskon.
Kuolevat usein keskustelee kuolleiden kanssa ja näkee niitä. Hoitajilla on tästä kokemusta. Ehkä kuolleet rakkaat tulee kuolevaa vastaan, sillai haluan ajatella.
Isäni ihmetteli pari tuntia ennen kuolemaansa, kuka nuori mies tuli vuoteen vierelle. Me muut paikalla olleet emme nähneet mitään.
Mikä lienee hiipuva aivotoiminta tuon saa aikaan. Haluaisin uskoa kuitenkin juuri noin, että joku saattaja oli tullut paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Itse näen unissa vielä 15v:n jälkeen. Herätessä sitten ihmettelen.
Näen usein unta menetetyistä läheisistäni ja rakkaistani. Aamuisin on paha olla kun itkuunsa herää, siltikin ne unet tuntuu lohdullisilta vaikka ikävä nousee vielä pahempana pintaan.Ehkä minä itseäni sillä lohdutan että heidät vielä näen.Joskus oli tutun hautajaiset ja hänen tytär sanoi haudan äärellä: Ei äiti tuolla ole,siellä on vain äidin ruumis, äidin sielu on jo muualla.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti naiset tahtovat elää mieluummin kauniissa valheessa.
Se vain ei ole kovin tervettä...
Mitä haittaa sinusta on siinä että uskoo jälleen näkemiseen ja kenties sen toivon voimalla jaksaa jatkaa elämää menetettyään rakkaansa? Kun sitten kaipaava kuolee, ei hän sitä tiedä jollei olekaan mitään.
Mikäli isäsi uskoi sydämestään Jeesus Kristukseen ja sinä uskot myös. Muuten ei. Tämä totuus ilmoitetaan Raamatun sivuilla.
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan kaikki ne, jotka uskovat Jeesukseen, pääsevät taivaaseen.
Kiristystä. Mielummin helvetissä kuin kiristettynä taivaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan kaikki ne, jotka uskovat Jeesukseen, pääsevät taivaaseen.
Kiristystä. Mielummin helvetissä kuin kiristettynä taivaassa.
Se on jokaisen oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli isäsi uskoi sydämestään Jeesus Kristukseen ja sinä uskot myös. Muuten ei. Tämä totuus ilmoitetaan Raamatun sivuilla.
Mistä tiedät sen olevan totta?? Mä luulin, että juttuihin raamatussa uskotaan, ei tiedetä.
Mikään ei katoa koska ikuinen nykyhetki. Filmi vain pyörii. Kaikki mitä kaipaat palaa luoksesi vielä.
Ihan mielenkiinnosta, mitä muita vaihtoehtoja on kuin hyväksyminen?