Näemmekö rakkaita kuoleman jälkeen? Tuli niin kova ikävä isää.

Kun ajattelee asian niin, että sydän kun lakkaa lyömästä ja aivot sammuu, niin elämä on siinä. Kaikki mitä tapahtuu mahdollisesti sen jälkeen on vain positiivinen yllätys. Silloin ei ainakaan pety, eikä tarvitse pelätä kuolemaa.

Isäni kuoli vuonna 2016. Juttelin isälle paljon kuolemansa jälkeen. Äänettömästi ja ääneen. Kyselin vastausta, jos oli ongelma elämässä. Joskus tuntuu että sain vastauksen. Kuullostaa kai hullulta että ihan kuin isäni olisi kuullut kysymykseni. Kysyin ystävältä että onko nyt ihan normaalia höpötellä vainajalle. Hän vastasi että saat jutella niin paljon kuin huvittaa isällesi. Se ei ole keneltäkään pois. Suru kesti aikansa, mutta nyt on helpottanut. Alussa isä oli todella paljon mielessä. Nyt menee päiviä etten muista koko asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskon mukaan kaikki ne, jotka uskovat Jeesukseen, pääsevät taivaaseen. 

Eikös se ole vain luterilaisuudessa, että usko riittää. 

Eikös katoliset (suurin uskonto maailmassa) ajattele, että tarvitaan tekoja. 

Raamatullisen uskon mukaan pelastumme vain armosta ( uskosta).

Mitkään rituaalit ja erilliset teot eivät pelasta. Kun ihminen saa vastaanottaa uskon lahjaa Jumalta, silloin ihminen uudestisyntyy Pyhästä Hengestä ( Joh 3)  . Tämä taas johtaa parannukseen syntisestä elämäntavasta/ Raamatun vastaisesta elämäntavasta, ja johtaa hyviin tekoihin.

Tämä siis Raamatullisesta näkökulmasta. Konservatiivisen protestanttisuuden näkökulmasta.

Katolilaisuus sisältää paljon ei Raamatullista.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla kristinuskon mukaan niin, että kuolleet odottaa tiedottomina ylösnousemuksen päivää, joka on kuolleille ja elville yhteinen. 

Mutta olen ymmärtänyt, että rakkaat voi siellä sitten tavata ylösnousemuksen jälkeen. Mutta Jumalan kirkkaus on niin suurta, että maalliset sitten ei tunnu kovin tärkeiltä. 

(Jeesus vastasi, että siellä ei mennä miehelle, kun joku kysyi, mitä tapahtuu taivaassa, jos on mennyt lesken kanssa naimisiin.)

Raamattu ei opeta kuolinunta. Jeesukseen pelastajanaan uskoneet pääsevät kuolinhetkellä Taivaaseen Hänen luokseen. Sielu siis.

Tuomiopäivänä nämä sielut saavat taivaallisen ruumiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla kristinuskon mukaan niin, että kuolleet odottaa tiedottomina ylösnousemuksen päivää, joka on kuolleille ja elville yhteinen. 

Mutta olen ymmärtänyt, että rakkaat voi siellä sitten tavata ylösnousemuksen jälkeen. Mutta Jumalan kirkkaus on niin suurta, että maalliset sitten ei tunnu kovin tärkeiltä. 

(Jeesus vastasi, että siellä ei mennä miehelle, kun joku kysyi, mitä tapahtuu taivaassa, jos on mennyt lesken kanssa naimisiin.)

 

 

 

 

Raamattu ei opeta kuolinunta. Jeesukseen pelastajanaan uskoneet pääsevät kuolinhetkellä Taivaaseen Hänen luokseen. Sielu siis.

Tuomiopäivänä nämä sielut saavat taivaallisen ruumiin.

Miksi Jeesus sitten herättää viimeisenä päivänä?

Lue Joh. 6:39, 6:40, 6:44 ja 6:54

Minusta on vähän nurinkurista, että vaaditaan todisteita, ja vaikka ihmisillä on valtavasti hyvin samankaltaisia kuolemanrajakokemuksia ja kokemuksia kohtaamisista kuolleiden kanssa, niin niitä ei kuitenkaan uskota. Joo, eihän ne ole tieteellisiä todisteita mutta itselläni herää ajatus että ehkä jotain siinä voi olla kuitenkin taustalla. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla kristinuskon mukaan niin, että kuolleet odottaa tiedottomina ylösnousemuksen päivää, joka on kuolleille ja elville yhteinen. 

Mutta olen ymmärtänyt, että rakkaat voi siellä sitten tavata ylösnousemuksen jälkeen. Mutta Jumalan kirkkaus on niin suurta, että maalliset sitten ei tunnu kovin tärkeiltä. 

(Jeesus vastasi, että siellä ei mennä miehelle, kun joku kysyi, mitä tapahtuu taivaassa, jos on mennyt lesken kanssa naimisiin.)

 

 

 

 

Raamattu ei opeta kuolinunta. Jeesukseen pelastajanaan uskoneet pääsevät kuolinhetkellä Taivaaseen Hänen luokseen. Sielu siis.

Tuomiopäivänä nämä sielut saavat taivaallisen ruumiin.

Miksi Jeesus sitten herättää viimeisenä päivänä?

Lue Joh. 6:39, 6:4

Siellä viitataan Tuomiopäivään. Mitä sanoikaan Jeesus ristin ryövärille; vielä tänään olet kanssani paratiisissa ( Taivaassa). Raamatussa on muitakin kohtia mitkä puhuvat kuolinunta vastaan.

Tuskin, en ainakaan itse usko niin. Kyllä se kaikki tietoisuus tässä elämässä ja todellisuudessa loppuu kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin, en ainakaan itse usko niin. Kyllä se kaikki tietoisuus tässä elämässä ja todellisuudessa loppuu kuolemaan.

Kirjoituksestasi huomaa että et ole menettänyt koskaan ketään läheistä.

Vierailija kirjoitti:

Siihen uskon. 

Kuolevat usein keskustelee kuolleiden kanssa ja näkee niitä. Hoitajilla on tästä kokemusta. Ehkä kuolleet rakkaat tulee kuolevaa vastaan, sillai haluan ajatella. 



vahvasti tämä. Uskon jälleennäkemiseen, en ole uskonnollinen kuitenkaan. Rakas läheiseni näki rakkaan veljensä kuolinvuoteellaan lääkärin ja minun läsnäollessa. Ihmetteli kun me muut emme nähneet häntä. Uskoo ken tahtoo mutta se lohdutti minua ja teimme sopimuksen, että mehän nähdään. 

Lukekaas Markku Siltalan Hän oli siinä-kirja tai tutkimus (löytyy myös netistä Finnasta). Piti paikkansa tai ei, hyvin mielenkiintoinen teos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin, en ainakaan itse usko niin. Kyllä se kaikki tietoisuus tässä elämässä ja todellisuudessa loppuu kuolemaan.

Kirjoituksestasi huomaa että et ole menettänyt koskaan ketään läheistä.

Sinähän sen voitkin tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin, en ainakaan itse usko niin. Kyllä se kaikki tietoisuus tässä elämässä ja todellisuudessa loppuu kuolemaan.

Kirjoituksestasi huomaa että et ole menettänyt koskaan ketään läheistä.

Sinähän sen voitkin tietää. 

Et vaikuta ihmiseltä joka on menettänyt rakkaan joten en usko että olet. Meissä läheisen menettäneissä on voimaa jota teissä muissa ei ole.

No se riippuu täysin siitä, mikä suhteenne Jeesuksen kanssa oli ja on. Jos suhde on molemmilla kunnossa, niin näette varmasti. Jos se edes toisella ei ole kunnossa, niin ette tapaa enää koskaan. Et voi myöskään omilla toimillasi enää vaikuttaa mitenkään siihen, että mikä isäsi kohtalo on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin, en ainakaan itse usko niin. Kyllä se kaikki tietoisuus tässä elämässä ja todellisuudessa loppuu kuolemaan.

Kirjoituksestasi huomaa että et ole menettänyt koskaan ketään läheistä.

Minä olen ja uskon että siinä se sitten on

Vierailija kirjoitti:

No se riippuu täysin siitä, mikä suhteenne Jeesuksen kanssa oli ja on. Jos suhde on molemmilla kunnossa, niin näette varmasti. Jos se edes toisella ei ole kunnossa, niin ette tapaa enää koskaan. Et voi myöskään omilla toimillasi enää vaikuttaa mitenkään siihen, että mikä isäsi kohtalo on. 

Tunge sun jesses jo perseeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin, en ainakaan itse usko niin. Kyllä se kaikki tietoisuus tässä elämässä ja todellisuudessa loppuu kuolemaan.

Kirjoituksestasi huomaa että et ole menettänyt koskaan ketään läheistä.

Sinähän sen voitkin tietää. 

Et vaikuta ihmiseltä joka on menettänyt rakkaan joten en usko että olet. Meissä läheisen menettäneissä on voimaa jota teissä muissa ei ole.

Mitä voimaa?

Jaa no jos se jeesuksesta on kiinni niin tuskin näen isää enää koskaan. Veti itsensä kamapäissään kiikkumaan kun olin lapsi. Se jeesus ei taida hyväksyä sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan tällaiseen voi vastauksia antaa mutta ihan lohdullista lukea toisten ajatuksia asiasta. -ap

Me sisarusten kanssa pidämme isää ja äitiä mukana keskusteluissamme. Muistelemme mitä äiti sanoisi tästä, kuinka isä tokaisisi asiasta. Olen lukenut jostakin, että niin kauan kuin me heitä muistelemme, he ovat mukana, kulkevat kanssamme😥 Ovat rinnallamme😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan tällaiseen voi vastauksia antaa mutta ihan lohdullista lukea toisten ajatuksia asiasta. -ap

Me sisarusten kanssa pidämme isää ja äitiä mukana keskusteluissamme. Muistelemme mitä äiti sanoisi tästä, kuinka isä tokaisisi asiasta. Olen lukenut jostakin, että niin kauan kuin me heitä muistelemme, he ovat mukana, kulkevat kanssamme😥 Ovat rinnallamme😊

Ero varmaan on vanhempansa menettäneiden ja puolisonsa (lastensa) menettäneiden välissä. Jonkun asian voi hyväksyä mutta toista ei. Minä en ikinä hyväksy rakkaani kuolemaa vaikka siitä olisi kuinka monta vuotta.