Lue keskustelun säännöt.
Vakava masennus ja toimintakyky
30.01.2024 |
Olen työterveyslääkärin ja psykiatrin mukaan vakavasti masentunut. En ole eri mieltä, väsymys on valtava ja mieliala alavireinen. Luonteeltani olen melko rauhallinen, kyyninenkin, mutta esimerkiksi huumorintaju on vielä tallella.
Joka aamu nousen töihin, tulen kotiin tekemään kotitöitä ja nukkumaan. En jaksaisi nähdä ketään tai lähteä mihinkään. Työ on hektistä lapsiryhmässä tehtävää vuorovaikutustyötä, tiukka aikataulu, henkilöstöpula ja resurssipula. Vastuu painaa. Työstä kadonnut mielekkyys.
Miten te muut vakavasti masentuneet oireilette, mitä jaksatte tai ette jaksa tehdä päivisin?
Kommentit (36)
Mulla myös masennus. Käyn osa-aikaisesti töissä, mutta tällä hetkellä sekin tuntuu liian raskaalta, koska olen niin väsynyt. Kotona on pyykki- ja tiskivuoret ja tiskit usein homeessa, syön vain valmiita mikroruokia, koska en jaksa tehdä ruokaa. Suihkussa jaksan käydä ehkä kahdesti viikossa ja hiukset pesen vain kerran viikossa. Peseytymättömyyden takia iho hautuu ja ainakin omasta mielestäni haisen, mutta en paljon jaksa välittää, vaikka teenkin ihmisläheistä työtä. Ennen työpäiviä heräilen usein öisin ja on vaikea saada unta. Masennuslääke ja unilääke on käytössä. Missään terapiassa en jaksaisi tällä hetkellä käydä. Kaikki energia menee töissä käymiseen, kaiken ylimääräisen olen karsinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vatsaoireita? Ei kuulosta yhtään vakavalta masennukselta. Yks päihdelääkäri sanoi mulle joskus et jos on vakava masennus niin ilme on aina sama. Ei hymyä, ei huumorintajua jne.
Mut tsemppiä työpäiviin!
Mulla on mennyt myös toimintakyky. Tää on helvettiä
Vierailija kirjoitti:
Minulla päivät vaihtelee. Olen toisinaan aikaansaava, toisinaan makaan vaan. Käyn myös töissä.
Onko se masennusta vai uupumusta?
Itsellä kans.
Mut mä vaan teen.
Itsellä myös kasvatustyönja koko ajan ryhmät vaihtuu. Tykkään juu, mutta kuormitun. On kiin hektistä. Pitää olla kiinni hetkessä.
Se on tavallaan juurikin hienoa ja toisaalta niin vaativaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla päivät vaihtelee. Olen toisinaan aikaansaava, toisinaan makaan vaan. Käyn myös töissä.
Onko se masennusta vai uupumusta?
Itsellä kans.
Mut mä vaan teen.
Itsellä myös kasvatustyönja koko ajan ryhmät vaihtuu. Tykkään juu, mutta kuormitun. On kiin hektistä. Pitää olla kiinni hetkessä.
Se on tavallaan juurikin hienoa ja toisaalta niin vaativaa.
Miten sä jaksat vaihtuvia ryhmiä? Masennus vie ainakin multa muistia. Unohtelen asioita, ei ryönamtaja oikein jaksa kohta katsoa tätä mun touhua. Joku vitamiini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vakava masennus ja epätodellista oloa. Pysähtyneisyyttä kesken työpäivän, saatan itkeä salaa. Pelkään tulevaa. Pelkään koko ajan että saan potkut.
Minä olin hektisessä sairaalamaailmassa, minulla oli uni- ja muistiongelmia, en jaksanut vapaa-ajalla kuin olla yksin, en nähdä ystäviä. Olin aina ahdistunut, kiukkuinen. Sitä en tietenkään voinut työpaikalla näyttää. En jäänyt sairauslomalle, koin ettei se olisi auttanut perusongelmassani. Tajusin olevani äärimmäisen introvertti, senhän tiesin jo nuorena mutta uravalinta jotenkin ajautui ihmisten pariin. Päätin sinnitellä loppuvuodet, vasta nyt hiljattain jäätyäni eläkkeelle palaudun hiljalleen omaksi tasapainoiseksi itsekseni. Ala jossa olisin voinut olla yksinäni rauhassa olisi sopinut minulle, mutta etätyömahdollisuuksia ei juuri ollut nuoruudessani. Kadun nyt vain sitä, etten jaksanut pitää huolta ihmissuhteista vuosikausiin, nyt on jo osittain liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakava masennus ja yksinäisyys tuonut pelkoja ja harhoja, ei kivaa
Hanki yksityinen terapeutti tai lausunto noi työterveyshuollon lääkärit on aina esihenkilöiden kanssa samaa köyttä vetämässä. Satsaavat vaikuttaa toinen toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös masennus. Käyn osa-aikaisesti töissä, mutta tällä hetkellä sekin tuntuu liian raskaalta, koska olen niin väsynyt. Kotona on pyykki- ja tiskivuoret ja tiskit usein homeessa, syön vain valmiita mikroruokia, koska en jaksa tehdä ruokaa. Suihkussa jaksan käydä ehkä kahdesti viikossa ja hiukset pesen vain kerran viikossa. Peseytymättömyyden takia iho hautuu ja ainakin omasta mielestäni haisen, mutta en paljon jaksa välittää, vaikka teenkin ihmisläheistä työtä. Ennen työpäiviä heräilen usein öisin ja on vaikea saada unta. Masennuslääke ja unilääke on käytössä. Missään terapiassa en jaksaisi tällä hetkellä käydä. Kaikki energia menee töissä käymiseen, kaiken ylimääräisen olen karsinut.
Mitä helkkaria. Ei ranskassakaan naiset pese hiuksia koko ajan. Iho kuoriutuu? Oletko trolli?!
Mulla diagnosoitu masennus ja ahdistus. Ennen, kun sain bentsoja, pysyin toimintakykyisenä. Kävin töissä, pidin kodin siistinä ja puhtaana, jaksoin käydä ongelmitta suihkussa joka päivä, lenkkeilin, tapasin ystäviä, kävin eri paikoissa, esim. erilaisissa tapahtumissa. Olin sosiaalinen.
Noin 20 vuotta sitten bentsot otettiin pois, menetin toimintakykyni täysin. Koti on sikolätti, en jaksa käydä suihkussa kuin kerran viikossa, olen vain kotona koko ajan erakkona. En tapaa enää ketään, en lenkkeile enkä harrasta muutakaan liiluntaa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Psykiatrin mielestä nämä asiat ei haittaa yhtään, pääasia että en syö bentsoja. Se psykiatri totesi että mulla rauhoittavat vaikuttavat paradoksaalisesti, eli pitävät toimintakykyisenä, kun yleensä bentsoja käyttäjät ovat flegmaattisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen masentunut työtön ja siivonnut vuokra-asunnon viimeksi joulukuussa viime vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Mulla diagnosoitu masennus ja ahdistus. Ennen, kun sain bentsoja, pysyin toimintakykyisenä. Kävin töissä, pidin kodin siistinä ja puhtaana, jaksoin käydä ongelmitta suihkussa joka päivä, lenkkeilin, tapasin ystäviä, kävin eri paikoissa, esim. erilaisissa tapahtumissa. Olin sosiaalinen.
Noin 20 vuotta sitten bentsot otettiin pois, menetin toimintakykyni täysin. Koti on sikolätti, en jaksa käydä suihkussa kuin kerran viikossa, olen vain kotona koko ajan erakkona. En tapaa enää ketään, en lenkkeile enkä harrasta muutakaan liiluntaa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Psykiatrin mielestä nämä asiat ei haittaa yhtään, pääasia että en syö bentsoja. Se psykiatri totesi että mulla rauhoittavat vaikuttavat paradoksaalisesti, eli pitävät toimintakykyisenä, kun yleensä bentsoja käyttäjät ovat flegmaattisia.
En tiedä mitä bentsoja olet käyttänyt, mutta itse vuosikymmeniä kroonisesti masentuneena söin sitä x:llä alkavaa, pitkävaikutteista. Ja kyllähän se piristi ja aktivoi. Piti myös ahdistuksen loitolla ja minut toimintakykyisenä lähes 20 vuotta. Koskaan en siihen koukkuun jäänyt, päivittäisestä käytöstä huolimatta. Itse sairastuin sitten keski-iässä myös vaikeasti fyysisesti, ja siinä lääkerumbassa joka alkoi, ajoin omatoimisesti bentsot alas. Alkoi meno olla muutoinkin sellaista kuoleman porteilla kolkuttelua, että mietin tuon olevan yksi ja sama. Nykyisin en niitä enää varmaan edes saisi. En silti tajua miksi niitä ei määrätä; minä en esimerkiksi koskaan suostuisi syömään ahdistukseen neuroleptejä. Ne jos jokin on myrkkyä ja tuhoavat pysyvästi kognitioita.
Ei ole yhtä tapaa sairastaa vakavaa masennusta. Olen sairastanut elämässäni yhden vakavan masennusjakson. Itselläni tämä ilmeni valtavana väsymyksenä ja nukuin lähestulkoon kaksi viikkoa. Nukkumisen myötä ahdistus kävi niin sietämättömäksi, että jouduin pakottaaan itseni ylös. Pystyin juuri ja juuri pysymään valveilla tv:tä katsellen. Toipuminen vei useita viikkoja.