Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko, olemattomat sosiaaliset taidot ja yksinäisyys.
28.01.2024 |
Mulla on lapsesta asti ollut näitä kyseisiä vaikeuksia. Odotin aina, että joku tulee hakemaan, mutta eihän se toiminu näin. Yksi lapsuudenystävä on, mutta asuu eri paikkakunnalla. Välillä olisi ollut mahdollisuuksia lähteä tämän ystävän ja sen kavereiden kanssa yöelämään/illanviettoihin, mutta harvemmin kehtaan lähteä. Illanvietoissa jään väistämättä näkömättömäksi. Saatan istua koko illan hiljaa vaan sohvassa ja puhua kysyttäessä.
Sosiaaliset taidot on ihan 404. Ihmisten kanssa työpaikalla jutellessa juttelut tössää "mites meni viikonloppu" tyyppisesti. En hirveän hyvin tunne työkavereita, eivätkä he minua.
Nytkin oon täällä palstalla ja vapaa-ajat menee koneella. Käyn mää vähän lenkkeilemässä jä näin, mutta ei ole varsinaisia harrastuksia.
Itsetunto ja itsevarmuus ihan pohjamudissa :(
Kommentit (24)
21 jatkaa.
usein myös mielistelen muita, koska pelkään jos sanoin jotain vastan heidän mieltymyksiä, he alkaa inhota minua. Vaikka moni varmaan jo nyt inhoaa minua, koska tunnun ehkä feikiltä siis epäaidolta... Minulla on siis aiemmin diagnosoitu estynyt persoonallisuus. Mutta en tiedä miten senkin voi voittaa, ei kai mitenkään. Kun nämä kaikki ongelmat on vain päässä.
Eikä ole mitään lapsuuden traumoja, mistä nämä voisi johtua. Ehkä vain synnyn tälläiseksi. Mutta olen niin onnellinen kumppanistani, haluan vain olla ikuisuuden hänen kanssaan. Ja hän ytmmärtää kaiken tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
21 jatkaa.
usein myös mielistelen muita, koska pelkään jos sanoin jotain vastan heidän mieltymyksiä, he alkaa inhota minua. Vaikka moni varmaan jo nyt inhoaa minua, koska tunnun ehkä feikiltä siis epäaidolta... Minulla on siis aiemmin diagnosoitu estynyt persoonallisuus. Mutta en tiedä miten senkin voi voittaa, ei kai mitenkään. Kun nämä kaikki ongelmat on vain päässä.
Eikä ole mitään lapsuuden traumoja, mistä nämä voisi johtua. Ehkä vain synnyn tälläiseksi. Mutta olen niin onnellinen kumppanistani, haluan vain olla ikuisuuden hänen kanssaan. Ja hän ytmmärtää kaiken tämän.
Kylläpä kuulostaa tutulta :/
Kiva kuitenkin kuulla, että en ole tämän asian kanssa yksin :)
Vierailija kirjoitti:
21 jatkaa.
usein myös mielistelen muita, koska pelkään jos sanoin jotain vastan heidän mieltymyksiä, he alkaa inhota minua. Vaikka moni varmaan jo nyt inhoaa minua, koska tunnun ehkä feikiltä siis epäaidolta... Minulla on siis aiemmin diagnosoitu estynyt persoonallisuus. Mutta en tiedä miten senkin voi voittaa, ei kai mitenkään. Kun nämä kaikki ongelmat on vain päässä.
Eikä ole mitään lapsuuden traumoja, mistä nämä voisi johtua. Ehkä vain synnyn tälläiseksi. Mutta olen niin onnellinen kumppanistani, haluan vain olla ikuisuuden hänen kanssaan. Ja hän ytmmärtää kaiken tämän.
Kylläpä kuulostaa tutulta :/
Kiva kuitenkin kuulla, että en ole tämän asian kanssa yksin :)
Alue: Aihe vapaa
En ole koskaan voittanut sosiaalisia pelkojani. Hikoilen silti koko ajan ihmisten ilmoilla. Ulkoapäin sitä ei ehkä huomaa, olen hoikka pitkä nuori "terveen näköinen" nainen. Sisältä olen ihan paniikissa. Mietin koko ajan mitä nuokin nyt minusta ajttelevat kun olen tälläinen. Kyllä mä uskon että musta huomaa kuitenkin sen jännityksen ja epävarmuuden koska ihmiset ovat poistuneet paikalta kun olen saapunut itse paikalle... Uskon että voisi ollla jotain lievää autismia yms, en tiedä enkä jaksa enää hakea hoitoonkaan. Usein jos joku puhuu mulle (siis vieras) niin en ymmärrä mitä he sanovat siinä tilanteessa, ja en tiedä miten pitäisi reagoida? Multa ei siis tule koskaan nämä luonnostaan niinkuin useimmilta ihmisiltä. Ehkä sen takia ihmiset pitää mua kai feikkinä.. Jos joku juttelee mulle, niin mietin vain mielessäni "apua, miten nyt reagoin".. Siis onko muilla koskaan tälläistä? :-/
Netissä tapasin kuitenkin mieheni ja en ole enää kovin yksinäinen sen suhteen. Siinäkin meni varmaan 4 kk ennekuin uskolsin lähettää hänelle edes kuvani. Hän oli ihana ja odotti ja ymmärsi, kaiken suhteen.