Sosiaalisten tilanteiden pelko, olemattomat sosiaaliset taidot ja yksinäisyys.
Mulla on lapsesta asti ollut näitä kyseisiä vaikeuksia. Odotin aina, että joku tulee hakemaan, mutta eihän se toiminu näin. Yksi lapsuudenystävä on, mutta asuu eri paikkakunnalla. Välillä olisi ollut mahdollisuuksia lähteä tämän ystävän ja sen kavereiden kanssa yöelämään/illanviettoihin, mutta harvemmin kehtaan lähteä. Illanvietoissa jään väistämättä näkömättömäksi. Saatan istua koko illan hiljaa vaan sohvassa ja puhua kysyttäessä.
Sosiaaliset taidot on ihan 404. Ihmisten kanssa työpaikalla jutellessa juttelut tössää "mites meni viikonloppu" tyyppisesti. En hirveän hyvin tunne työkavereita, eivätkä he minua.
Nytkin oon täällä palstalla ja vapaa-ajat menee koneella. Käyn mää vähän lenkkeilemässä jä näin, mutta ei ole varsinaisia harrastuksia.
Itsetunto ja itsevarmuus ihan pohjamudissa :(
Kommentit (24)
Mites joku lääkitys joka vähentäisi sosiaalista pelkoa? Auttaisi alkuun, että saisit itsevarmuutta. Et ole yksin, meitä on todella paljon ja varsinkin nuorilla ihmisillä tuo ihan yleistäkin
Pitäisi alkaa jotenkin harjoittelemaan niitä sosiaalisia taitoja. Ei kukaan ole seppä syntyessään.
Kyllä se kuule terapia olis sun paikka. Ota yhteyttä kaupunkisi terveydenhuollon mielenterveysyksikköön. Ihan turhaa pelätä; terapiassa voi käydä vaikka ei ole hullu.
Minulla samaa. Pakko vain mennä kohti pelkoa ja jutella ihmisille. Kannattaa vähän opetella, miten muut harrastavat small talkia ja matkia ensin sitä. Ja ehkä miettiä jo etukäteen puheenaiheita. Ja kertoa omasta elämästäkin jotain ja kysellä toisilta juttuja kevyesti. Ei se muutu ellei tosiaan vaan mene kohti pelkojaan. Näin omalla kohdallani. Sinnikkäästi pitää vaan koittaa jatkaa.
Just näin. Ja pelkokin on vain tunne. Voit tuntea sen nousevan ja nousevan, mutta lopulta se saavuttaa huippunsa ja lähtee laskuun. Kannattaa sinnikkäästi pysyä tilanteessa ja odottaa että pelko lähtee lientymään.
Ala nostella painoja salilla niin kyllä itsetunto lähtee paranemaan. Huomaat, että vahvistut ja pystyt asioihin, mitä et aiemmin ajatellut mahdollisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ala nostella painoja salilla niin kyllä itsetunto lähtee paranemaan. Huomaat, että vahvistut ja pystyt asioihin, mitä et aiemmin ajatellut mahdollisiksi.
Kiitos vinkistä. Tähän asti olen vain seisoskellut siellä
Vierailija kirjoitti:
Ala nostella painoja salilla niin kyllä itsetunto lähtee paranemaan. Huomaat, että vahvistut ja pystyt asioihin, mitä et aiemmin ajatellut mahdollisiksi.
Hyvä neuvo. Plus voit olla ylpeä kun sait itsesi salille. Se on kaikille aloittelijoille jännittävä paikka. Alkuun vaikka tunti PT:n kanssa joka voisi opettaa laitteiden käytön, nii sitä ei tarvii enää jännittää.
Mieluummin olen yksin kotona kuin mene ihmisten ilmoille tärisemään.
Haluaisitko alkaa "kirjeenvaihtoon" sähköpostitse? Olen sinua hieman vanhempi nainen. Minulla on myös ikäisiäsi ystäviä. Voisin luoda jonkin anonyymin sähköpostiosoitteen sinua varten 🙂
Terveisin ensimmäisen kommentin kirjoittaja
Itse olin 25v asti ihan tuppisuu nettiriippuvainen erakko. Sitten oli ongelmiin pakko hakea apua. Ensin opettelin puhumaan kahdenkesken hoitajan kanssa. Ei siitäkään meinannut tulla mitään, mutta puolen vuoden kuluttua saatoin sanoa jo kokonaisen lauseen. Sitten päädyin erilaisiin vertaisryhmiin. En niissäkään alkuun sanonut muuta kuin että jännittää enkä halua puhua. Sinnikkäästi vaan altistin itseäni erilaisille tilanteelle ja nyt vuosien päästä juttelen sujuvasti ihmisten kanssa.
Jotain nepsyä taustalla?
Mä oon myös samanlainen. Lapsuudessa ja nuoruudessa yllättäen oli kavereita ku jotkut hyväksyi mut sellaisena kuin olen. Nyt aikuisena ei niinkään kun kaikki lähteneet omille teilleen. Työelämässä ja myös ns viihteellä olen pitkään esittänyt jotain muuta mitä olen, small talkannut ja maskannut, mutta se on aiheuttanut vain ahdistusta ja häpeää ja yksinäisyyden tunteita. Nyt en enää viitti. Olen epäsosiaalinen, mutta kiltti itseni. Löysin peräti miehen joka on lähes yhtä kuutamolla kuin minäkin ja saatiin kaksi lasta, nyt elellään onnellisina perheenä, paljon ei muita ihmisiä nähellä eikä haluttaskaan. Ollaan kaikki varmaan kirjolla.
Kyl se siitä, mut kannattaa hyväksyä itsensä ja elää oman näköistä elämää. Jos se sohvan nurkassa istuminen ei tunnu omalta, älä mene sinne
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko alkaa "kirjeenvaihtoon" sähköpostitse? Olen sinua hieman vanhempi nainen. Minulla on myös ikäisiäsi ystäviä. Voisin luoda jonkin anonyymin sähköpostiosoitteen sinua varten 🙂
Terveisin ensimmäisen kommentin kirjoittaja
Voinhan minä :) Laita tähän se "anonyymi" osoittees, niin laitas viestiä.
Ujouden ja sosiaalisten pelkojen voittoon vinkkejä:
Sivistä itseäsi ja tutki asioita. Tämä lisää tiedollista itsevarmuutta. Kirjastot ja kirjakaupat; mitä ikinä haluat opiskella niin kannattaa perehtyä itseäsi kiinnostaviin aihepiireihin.
Käy tutustumassa ja liity mieleiseesi paikalliseen mielenterveyden kuntoutujien järjestöön. Niissä on paljon jännittäjiä jäseninä ja saat olla siellä oma itsesi.
Kokeile luovuutta tukevia harrastuksia. Ilmaise omaa tunnemaailmaasi luovuuden keinoin. Se vapauttaa sinut tuntemaan vapaasti ja samalla tunnet olosi paremmaksi pikkuhiljaa. Itsetunto kasvaa, kun harrastat luovuutta.
Tsemppiä ja voimia sinulle! 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko alkaa "kirjeenvaihtoon" sähköpostitse? Olen sinua hieman vanhempi nainen. Minulla on myös ikäisiäsi ystäviä. Voisin luoda jonkin anonyymin sähköpostiosoitteen sinua varten 🙂
Terveisin ensimmäisen kommentin kirjoittaja
Voinhan minä :) Laita tähän se "anonyymi" osoittees, niin laitas viestiä.
Minä siis (ap) laitoin tämän viestin :D
Minulla oli nuorempana noita samoja... Traumaattinen lapsuus taustalla ja kävinkin lopulta vuosia terapiassa. Asiaan auttoi varmaan myös "altistushoito" eli työpaikka kaupassa. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti lutviintumaan. On minulla nykyisin jokunen ystävä, mutta tapaan heitä oikeastaan koska on sosiaalisten normien mukaista, että ihmisellä on ystäviä. Muuten varmaan riittäisi puoliso ja muutama sukulainen 😅😅😅 Ja ihan "normaalia" elämää ajattelen silti eläväni