PYÖRTYILY ODOTUSAIKANA, ONKO MUITA????!!!!!
Hei!
Kaipaisin kuumeisesti kohtalotovereiden tai muuten asiasta jotain tietävien (koulutus, tutulla ollut samanlaista vaivaa tms..), kokemuksia, mielipiteitä ja ihan kaikkea aiheeseen liittyvää.
Kerron oman tilanteeni.. Eli olen 31-vuotias toista lastaan odottava äiti, eka on 7v. Nyt minulla on rv 31. Tämä raskaus on alusta alkaen ottanut enemmän koville kuin ensimmäinen. Vakavimpina kuitenkin alkupuolen ryhmihäiriöt, jotka sitten jäivät pois ja nyt rv27 ja rv30 pyörtymiset.
Ekan kerran pyörryin työpaikalla, mutta en menettänyt tajuntaani. Kävelin työpaikalle sisälle, hengästyin ehkä tavallista enemmän ja sisällä seisoessani jalat ja kädet menivät tyystin voimattoman oloisiksi ja veltoiksi ja sitten alkoi näkökenttä sumentua ja tajusin mennä lattialle, jolloin näkö silmissä hetkeksi pimeni. Olin sen jälkeen aivan kalpea ja väsynyt. Mutta eipä sen kummempaa.
Toisella kertaa olin kuntosalilla polkenut noin 10min kuntopyörällä ja tunsin samanlaista voimattomuutta käsissä ja jaloissa, joilloin tajusin nousta pyörän vierelle seisomaan. Silloin samalla tavalla sumeni silmissä, mutta nopeammin. En ehtinyt mennä (tai ehkä jäin suotta miettimään) lattialle, otin kuntopyörän sarvesta kiinni ja sitten pimeni.
Kaaduin maahan kyljelleni ja vein kuntopyörän päälleni (jalkojen). Sitten olin ollut tiedottomana noin minuutin verran. Kalpeana heräsin ja väri palaili kasvoihin läikittäin.
Paikalle soitettiin ambulanssi ja minut vietiin terveyskeskuksen ensiapuun. Verenpaineet olivat ok ja verensokeri 4,6 eli ei liian alhainen. Siellä ei juuri tutkittu.
Sitten nyt tämän viikon ma hakeuduin lääkäriin, kun huono olo ei oikein helpottnut. Oli väsymystä, oksettavaa oloa ja päänsärkyä. Minut otettiin äitipolille ja osastolle, koska myönsin, etten enää kestä miettiä kotona, että mikä minulla on, alkaa käydä henkisesti turhan raskaaksi.
Sairaalassa olin kaksi yötä. Tekivät paljon verikokeita, ultrasivat, ottivat sydänfilmin jne. Kaikki oli kunnossa. Saan aikanaan ajan sydänlääkärille, neurologi oli sitä mieltä ettei siltä saralta tarvitse tutkia.
Olo on tavallaan helpottunut, mutta ei lääkärikään osannut sanoa syytä pyörtyilyille. Kun taas ambulanssimies oli sitä mieltä, että raskaana olevia naisia pyörtyy kyllä ja toiset useinkin.
Nyt kuulutan teidän pyörtyilevien perään tai sellaisten joiden tutuille on käynyt näin. Haluiaisin kuulla onko teillä ollut samanlaisia oireita ja miksi ne luokiteltu ja kuinka olette niiden kanssa tulleet toimeen? Ovatko vaivat esim. loppuneet raskauden jälkeen? Ja onko taustalla ollut mitään vakavampaa? Ja onko joku keino mikä on auttanut, muu kuin että ottaa tietysti rauhallisesti. Kaikki tieto ja kokemus kiinnostaa, kirjoitattehan siis, jos kokemusta löytyy. Kiitos erittäin paljon etukäteen.
Kommentit (5)
Itselläni on samankaltaisia vaivoja ollut n. viikolta 20 asti. Pyörryin ensimmäisen ja onneksi tähän saakka ainoan kerran melko yllättäen kauppajonossa. Taju oli kankaalla hetken ja olo oli melkoisen heikko vielä jonkin aikaa. Huono olo tulee nykyään joka kerta esim. kaupassa ja busissa, mutta nyt osaan jo ennakoida ja istua heti alas kun alkaa heikottamaan.
Lääkäreiden mukaan tämä on normaalia ja kai aika yleistäkin? Itselläni johtuu kai todella alhaisesta verenpaineesta. Salmiakkia käskettiin syömään, muita ohjeita en ole saanut.
En ole koskaan elämässäni ennen ollut niin lähellä pyörtymistä kuin raskausaikana. Pari kertaa bussissa on ollut pakko päästä istumaan, kun tuntuu että jalat menee alta. Kerran töissä alkoi näkökenttä sumeta, ikään kuin pikselöityä, ja kerkesin vain huutaa viereiseen huoneeseen, että en näe mitään ja taitaa pyörryttää. Sitten olinkin jo lattialla mutta tokenin kun työkaveri nosti jalkani ylös.
Olen jokseensakin pitänyt näitä normaaleina raskauteen liittyvinä asioina. Kroppa on lujilla kun verta pitäisi riittää moneen osoitteeseen. Kerroin näistä neuvolassa ja täti meinasi, että matalalalla verenpaineella ja hemoglobiinilla on tässä osuutensa. En ole näistä huolestunut, kuuntelen vain tarkemmin omaa oloani ja huonon olon tullessa pysähdyn istumaan.
Olen rv 30+2 ja heikotusoloja esiintyy aina välillä. Kotona ollessa olo yleensä on tosi hyvä, eikä ongelmia ole. Usein minua alkaa pyörryttää, oksettaa ja kylmä/kuuma hiki pukkaa päälle, kun olen esim. menossa linja-autolla johonkin ja viimeksi pyörryttävää oloa esiintyy eilen, kun saavuin neuvolaan. En ole tosin vielä kertaakaan täysin pyörtynyt, mutta aika lähellä sekin on kai ollut. Olen myös miettinyt, että voisiko vaiva olla jotain lievää raskauden aikaista paniikkikohtausta kohdallani, sillä heikotusta ilmaantuu usein vain silloin, kun olen paikassa, josta ei ihan hetkessä pääse poistumaan (esim. linja-auto, luentosali...) ?!
Neuvolatäti sanoi eilen, että ei ole syytä huolestua ja vaiva taitaa olla melko normaali (tosin saattaa useimmilla esiintyä vasta ihan loppuraskaudessa).
Tsemppiä kaikille pyörrytysoloista kärsiville!!!
~ ♥ ~ Viipuli ja Piksu, rv 30+2 ~ ♥ ~
Eli ihan alusta asti huipannut ihan kunnolla. Itselläni syy löytyy kyllä matalasta verenpaineesta, joka on tuottanut kunnon huimausta etenkin aamuisin esim työpaikalle kävelyn jälkeen. Sama kaava toteutuu myös usein iltapäivisin kun uupumus alkaa iskeä. Silmissä sumenee ja jalat menevät alta jos ei tajua istua pää polvissa ajoissa. Itse en ole asiasta laisinkaan ollut huolissani sillä syy on selvä ja olen kohtuu pyörtyilyherkkä ollut aina. Tärkeää on huolehtia siitä että luovuttaa ajoissa eli vaaka-asentoon vaan, ettei kaatuessa satu.
Ja viikkola on kasassa vasta 18.
esikoista odottaessa hieman useamminkin. Mulla syynä on joka kerralla ollut liian alhainen hemoglobiini (98-105 väliltä aina) joka ei kertakaikkiaan nouse + alhainen verenpaine. Tunne, että aivot ei saa happea, tulee nopeasti ja sitten sitä jo mennäänkin. Raskausaikana vain ollut moista, synnytyksen jälkeen loppui viimeksikin kuin seinään huono olo ja väsymys, huimaus.
Eikä koskaan sen tarkemmin tutkittu, kuten ei tälläkään kertaa.. onneksi pian tämä toinen raskaus onkin ohi! :)
Toivottavasti selviää tai ainakin oireesi loppuvat viimeistään synnytykseen. Mukavaa odotusta! :)
H rv 36