Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään on jotenkin väärin olla sen kummemmin "elämättä"?
28.01.2024 |
Eli tarkoitan sitä, että yleisesti tunnutaan ajattelevan, että elämässä pitäisi olla kaikkea sisältöä, että jos oletkin sellainen, jolle riittää ihan peruselämä, että ollaan kotona, käydään töissä, kaupassa, kävelyllä ja ainoat sosiaaliset kontaktit ovat työpaikalla, koska ihmisten seura ei ylipäätään kovin paljon kiinnosta, olet muiden silmissä jotenkin epäonnistunut.
Välillä sitä on itsekin miettinyt elävänsä väärin, mutta kysynyt loppujen lopuksi mielessään, että miksi minun pitäisi jotenkin hävetä sitä minkälainen olen ja yrittää olla jotain mitä en oikeasti ole.
Onko teillä koskaan pyörinyt tällaisia samoja ajatuksia mielessänne?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Samaistun aloitukseen, olen pohtinut aivan samaa. Ketju täyttynee jankkaamisesta ja turhista viesteistä, asiasta olisi mielenkiintoista keskustella.
Nautin omasta elämästä ja arkisista asioista ja kaikki on hyvin, mutta ystäviä ja tuttavia tavatessa aina joutuu ikäänkuin "häpeämään" sitä että elämässä ei ole tapahtunut aikoihin mitään erikoista tai mullistavaa (reissuja, perheenlisäystä, remppaa, asunnonostoa, juhlia, ylennystä tai uutta työtä tms.). Harrastuksetkin on varsin "tylsiä" lenkkeilyä, saleilua, lukemista tai hyvää sarjaa (itselle nämä antaa paljon). Ehkä tämä on jokin introverttien jaettu kokemus sosiaalisista paineista, en tiedä.
jep tai jos joutuu töissä jossakin tilaisuudessa esittäytymään, niin toiset luettelee matkustelut, luottamustoimet ja ties mitkä harrastukset. Sitten saa itse todeta että vapaalla hengailen, lenkkeilen koiran kanssa ja katson netflixiä. Tosin itse uupuisin megasuorittajan elämästä, nuorempana tuli sitäkin kokeiltu. Kukin tavallaan, mutta kyllä se kertoo ihmisen hyvinvoinnista paljon pystyykö hän esim. tunnin istumaan jossakin tekemättä mitään, puhumatta kenenkään kanssa vai alkaako hyperventilaatio iskemään kun joutuu olemaan vain itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus! Ei " taviselämä" ole sen huonompaa tai parempaa, kuin joku muu tapa elää. Some ja ihmisten kertomat jutut sokaisee ihmisiä. Varsinkaan some ei anna oikeaa kuvaa kenenkään elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Älä kuitenkaan kuvittele sen some-elämän olevan oikeaa elämää. Se on elämää, jota sisällöntuottaja välittää linssin läpi hyväuskoisille seuraajilleen, jotka eivät ymmärrä sen olevan sisällöntuottajan työtä. Omaa yksityisyyttään ei kannata tuotteistaa ja myydä.
Just näin. Ja moralisointi mitä samat ihmiset harrastaa on myös pelkkää sisältöä. Ihmisiä arvostellaan ja vainotaan työkseen.
Eikös se oma onnellisuus ole kaikista tärkeintä. Minusta on parasta, kun osaan nauttia ihan perusarjesta, eikä elä vaan odottaen vapaapäiviä&lomia.
Kaikkien* elämä on tuollaista kuin ap kuvaili. Mitä "sisältöä" kenenkään elämässä muka on tai pitäisi olla?
(*Eri asia, jos olet vakavasti sairas tai äärimmäisen köyhä, mutta siis tavallisten ihmisten normaali elämä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mitenkään väärin ole. Oikeasti luulenpa, että sellaista se on valtaosan ihmisistä elämä.
Se on vaan iltapäivälehtien ja kaiken maailman instajulkkisten aikaansaama vääristymä, että elämän pitäisi olla yhtä haipakkaa ja mitä erilaisinta "sisältöä" aina vaan. Kannattaa muistaa, että ne tekevät sitä työkseen. Ovat niitä sisällöntuottajia ja influenssereita olevinaan.
Oikeassa elämässä en ole huomannut että ihmiset tuomitsisivat.
Some ja sen luomat tekoelämät ovat varmasti ilmiön takana. Itse en käytä somea mutta viime vuonna asensin ekaa kertaa tinderin. 25-35v jätkissä varmasti yli 90% oli profiili täynnä eksoottisia matkakuvia, extremeurheilua, juhlia, luksuselämyksiä, kalliita tavaroita jne. Oli tosi vieraannuttavaa katsoa tuollaisia kuvia kun oma elämä on lähinnä kotona perinnetalossa himmailua, joogaa, kissan silittelyä, neulomista ja ulkoilua nokipannukahveineen. Tindermiesten kuvista tuli tosiaan sellainen olo että tämmöinen peruskiva kotielämä on jotenkin väärää, tylsää, epätrendikästä tai vähintään vanhanaikaista.
Somen kanssa en halua edes aloittaa kun siitä tulisi vain paha mieli tietoisesti tai alitajuisesti vertaillessa omaa elämään. Työkavereiden kuulumisia kysyessä niiden perusarki on myös 95% sitä samaa kotihimmailua.
N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keihin ja mihin AP vertaat? "Yleisesti tunnutaan..." "muiden silmissä..."
Ehkä elän sitten itse jossain omassa kuplassani, mutta en tunnista tuollaisia paineita. En tosin käytä somea. Minulle riittää omien arvojeni mukainen elämä mielekkäiden tekemisteni parissa.
Olisi myös tärkeää tässä keskustella määritellä, mitä se "eläminen" sitten on. Omassa elämässäni nämä hetket ovat olleet vähissä: lasten saaminen, eroaminen ja kaiken aloittaminen alusta yksin. Vaatimattomat ennätykseni urheilun puolella. Se, että olen vasta nyt, yli 50:senä tajunnut, että itseenkin kannattaa tutustua ja erityisesti opetella rakastamaan itseään ennen kuin on liian myöhäistä
Älä kuitenkaan kuvittele sen some-elämän olevan oikeaa elämää. Se on elämää, jota sisällöntuottaja välittää linssin läpi hyväuskoisille seuraajilleen, jotka eivät ymmärrä sen olevan sisällöntuottajan työtä. Omaa yksityisyyttään ei kannata tuotteistaa ja myydä.