Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun jää parisuhteessa yksin
27.01.2024 |
Minusta tuntuu, että oma henkinen hyvinvointi on menossa huonompaan suuntaan kun tajusin kuinka yksin olen parisuhteessani.
kaipaan keskustelukaveria, ja ihmistä joka innostuisi kanssani asioista ja tekisi niitä kanssani.
Että olisi yhteisiä projekteja- vaikka remontti, matka tms kodin hankinta, mutta että se olisi yhteinen.
pystyn toteuttamaan näitä yksinkin, olen taloudellisesti ihan hyvässä tilanteessa ja lapset ovat aikuisia. Itse olen vasta vähän päälle 40 ja luonteeltani eteenpäin menevä ja innostuva.
Miehellä on toki omat harrastukset, joista hän innostuu ja hyvä niin. Meidän yhteinen tekeminen vain on vähäistä.
Mieheni ei pidä juttelemisesta tai keskustelemisesta ja asioista puhuminen on tasolla lähdetäänkö mökille, mitä ostan kaupasta.
Minä kaipaisin keskustelua ja läsnäoloa.
vähän aikaa sitten havahduin siihen kuinka huonosti oikeastaan voin. Ihan kun jotain sisälläni olisi kuollut ja minusta on tullut iloton.
mitä tehdä? Yrittää rakentaa suhdetta? Vai rehdisti eteenpäin ilman miestä?
Kommentit (38)
Kyllä meillä on mökki. Ja se onkin elämän kohokohtia. Siellä olemme paljon keväästä syksyyn ja silloin hyvinvointi itseni ja parisuhteen kohdalla paranee paljon. Siellä voi tehdä asioita yhdessä, mutta se ei ole ns pakollista ja molemmilla on omia projekteja.
tämä talviaika on tällaista laahustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni ihminen on jäänyt vaille sitä ensimmäistäkään parisuhdetta ja on oikeasti yksin.
Vierailija kirjoitti:
Rehdisti eteenpäin "ilman" miestä ja tuttuun kaavaan takaisin kiinni: irtosuhteita irtosuhteiden perään. Jänniä fwb-suhteita ja fuckbuddien ruotimista tyttökavereiden kesken. Kenellä on isoin? Kuka on komein? Kokeako seksi ulkomailla? Mitä, minulleko tummaihoinen? yms..
En ole koskaan sinkkuna tehnyt noita luettelemiasi asioita :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämä on suorittamista ja tekemisten suunnittelua? Minä haluan ainakin vain olla rauhassa.
Ei elämäni ole suorittamista, ei todellakaan. Minä vain pidän siitä että asiat etenevät ja tapahtuu asioita. Aina on jotain tekemistä. Pysyvää on muutos.
kun mökki on maalattu, voi seuraavana kesänä rakentaa terassia tms. Tai mitä vaan. Tämä ei toki tarkoita etteikö aikaa jäisi lepäämiseen.
Sinä olet luonteeltasi aktiivinen eteenpäinviejä ja miehesi on tylsämielinen paikoillaanpysyjä. Ei hyvä match.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä on mökki. Ja se onkin elämän kohokohtia. Siellä olemme paljon keväästä syksyyn ja silloin hyvinvointi itseni ja parisuhteen kohdalla paranee paljon. Siellä voi tehdä asioita yhdessä, mutta se ei ole ns pakollista ja molemmilla on omia projekteja.
tämä talviaika on tällaista laahustamista.
Tämähän on kiinnostavaa. Jos mökillä teillä on yhteistä tekemistä ja sopivasti myös omaa, niin onko se vika parisuhteessa? Vai sittenkin jossain muussa, kuten niissä arjen raameissa, jotka olette rakentaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin tuollaisessa avioliitossa 20 vuotta. Luulin myös jossain vaiheessa että kärsin masennuksesta tmv mutta eron jälkeen kolme vuotta sitten tajusin että ex mies oli ankeuttaja, joka imi minusta kaiken elämänilon.
Hänen elämänsä meni saman kasvan mukaan. Aamulla töihin, töistä kotiin, työ- PC pöydälle ja töiden tekoa klo 20 asti. Kaupasta kaljaa ja saunaan, seksiä vaati kiristämällä joka ilta noin klo 23. Viikonloppuisin istui läppärin tai kännykän kanssa, saunoo ja joi kaljaa. Ja haukkui minua. Minä hoidin lapset, pihan, talon, kauppareissut, kaiken. Ex ei suostunut mihinkään mitä ehdotin: ostetaan mökki, ostetaan loma-asunto etelästä, pelataan golfia, lasketellaan, mennään leffaan ja teatteriin. Kaikkeen vastaus EI ilman perusteluja tai vaihtoehdon esittämistä.
Lapset tulivat täysi-ikäisiksi. Paljastui että exällä salasuhde, erottiin. Alkoi isäpuolensa vieraan miehen lapsille, nyxä totaali-yh. Omista lapsistaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut mutta nyt hoitaa isää leikkien vieraan miehen lapsia. En voi ymmärtää. Meidän lapset ei halua olla isänsä kanssa tekemisissä. Haukkui minua erotessa kuinka en ole räväkkä nainen enkä seksikäs. Nyxänsä on kehitysvammainen ja sen näkee ulkoisestikin tosi selkeästi.
Ex lähettää vieläkin kolme vuotta eron jälkeen mulle haukkumaviestejä säännöllisesti, en vastaa niihin koskaan. Olen kuulemma sairas, ilkeä, paha, hyväksikäyttäjä ja ero on minun syy muka. Ja siis en ole nähnyt häntä kolmeen vuoteen ja viimeksi tuli haukkumaviesti nyt viikonloppuna. Onko jollain tällaisesta kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Elin tuollaisessa avioliitossa 20 vuotta. Luulin myös jossain vaiheessa että kärsin masennuksesta tmv mutta eron jälkeen kolme vuotta sitten tajusin että ex mies oli ankeuttaja, joka imi minusta kaiken elämänilon.
Hänen elämänsä meni saman kasvan mukaan. Aamulla töihin, töistä kotiin, työ- PC pöydälle ja töiden tekoa klo 20 asti. Kaupasta kaljaa ja saunaan, seksiä vaati kiristämällä joka ilta noin klo 23. Viikonloppuisin istui läppärin tai kännykän kanssa, saunoo ja joi kaljaa. Ja haukkui minua. Minä hoidin lapset, pihan, talon, kauppareissut, kaiken. Ex ei suostunut mihinkään mitä ehdotin: ostetaan mökki, ostetaan loma-asunto etelästä, pelataan golfia, lasketellaan, mennään leffaan ja teatteriin. Kaikkeen vastaus EI ilman perusteluja tai vaihtoehdon esittämistä.
Lapset tulivat täysi-ikäisiksi. Paljastui että exällä salasuhde, erottiin. Alkoi isäpuolensa vieraan miehen lapsille,
Perus palstamamman kuvio.
Eli se, että kaikki vika on siinä (ex) miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin käy koska olet valinnut miehen ulkonäön perusteella ja komea miehesi juttelee muitten naisten kanssa mielummin. Olet itsestäänselvyys ja miehesi tietää ettet osaa erota joten ei sen tarvii käyttää aikaansa sinun kanssa olemiseen ja yhteisiin harrastuksiin.
Sä katkera friikki olet ju*lauta joka ikisellä vastaavalla aloituksella pomminvarmasti paikalla. Missä tahansa otsikossa vilahtaa "ihmissuhdeongelmat" niin sä luet sen salamana ja aloitat vinkumisen kuinka sut jätettiin taas valitsematta. Ok. Mun mielipe on, wtgä ihan fidun hyväsgä syystä. Ja joo, mäkin valitsisin egkä komeamman.
Möllin seurassa masentuu ja menettää loisteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elin tuollaisessa avioliitossa 20 vuotta. Luulin myös jossain vaiheessa että kärsin masennuksesta tmv mutta eron jälkeen kolme vuotta sitten tajusin että ex mies oli ankeuttaja, joka imi minusta kaiken elämänilon.
Hänen elämänsä meni saman kasvan mukaan. Aamulla töihin, töistä kotiin, työ- PC pöydälle ja töiden tekoa klo 20 asti. Kaupasta kaljaa ja saunaan, seksiä vaati kiristämällä joka ilta noin klo 23. Viikonloppuisin istui läppärin tai kännykän kanssa, saunoo ja joi kaljaa. Ja haukkui minua. Minä hoidin lapset, pihan, talon, kauppareissut, kaiken. Ex ei suostunut mihinkään mitä ehdotin: ostetaan mökki, ostetaan loma-asunto etelästä, pelataan golfia, lasketellaan, mennään leffaan ja teatteriin. Kaikkeen vastaus EI ilman perusteluja tai vaihtoehdon esittämistä.
Lapset tulivat täysi-ikäisiksi. Paljastui että exällä salasuhde, erottiin. Alkoi isäpuolensa vieraan miehen lapsille,
Hirveä ukko. Ole tyytyväinen kun pääsit siitä eroon.
Minä koin myös itseni yksinäiseksi ja olin vetovastuussa arjen pyörityksestä ja kaikista lasten asioista. Keskustelimme parisuhteesta ihan isoilla kirjaimilla. Kerroin selvin sanoin että en halua tällaista, olen väsynyt vastaamaan kaikesta yksin emmekä tee yhdessä mitään. Kerroin että mielestäni tällä tavalla emme ole kumppaneita. Kieltäydyin tekemästä asioita yksin, joita aiemmin tein. Esimerkiksi kauppaan menosta: joko mennään yhdessä tai sinä yksin, minä en mene yksin kauppaan.
Tämä varmaan ravisteli miestäni, hän on alkanut oma-aloitteellisemmaksi kotitöissä ja on kiinnostuneempi lastenkin asioista. Hän pyytää myös välillä minua mukaansa esim. lenkille kun aiemmin vain ilmoitti että hän nyt menee. Ehkä tämä tästä. Luulen että jotain viestiä meni perille: kumppanuuteen ja yhteisiin asioihin on pakko panostaa että molemmat ovat onnellisia ja parisuhde säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä on mökki. Ja se onkin elämän kohokohtia. Siellä olemme paljon keväästä syksyyn ja silloin hyvinvointi itseni ja parisuhteen kohdalla paranee paljon. Siellä voi tehdä asioita yhdessä, mutta se ei ole ns pakollista ja molemmilla on omia projekteja.
tämä talviaika on tällaista laahustamista.
Tämähän on kiinnostavaa. Jos mökillä teillä on yhteistä tekemistä ja sopivasti myös omaa, niin onko se vika parisuhteessa? Vai sittenkin jossain muussa, kuten niissä arjen raameissa, jotka olette rakentaneet?
Tämä on hyvä pointti. Toimiiko suhteemme vain lomalla ja viikonloppuisin?
on totta että arkemme on erilaista kotona. Ja siihen vaikuttaa paljon erilainen työrytmimme.
mies menee joka toinen vko klo 05 aikaan töihin, tulee kotiin 14.30 ja nukkuu päiväunet. Lähtee sitten harrastuksiin. Menee nukkumaan.
joka toinen vko on sityen aamut kotona ja illat töissä.
joskus onkin ihan kivaa viettää aikaa yksin kun hän on poissa, ei ole sinänsä mulle ongelma.
mutta mitään emme voi yhdessä oikein tehdä.
sitten viikonloppuna pitäisi tuijottaa telkkaria ja korkeintaan miettiä mitä syödä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämä on suorittamista ja tekemisten suunnittelua? Minä haluan ainakin vain olla rauhassa.
Ei elämäni ole suorittamista, ei todellakaan. Minä vain pidän siitä että asiat etenevät ja tapahtuu asioita. Aina on jotain tekemistä. Pysyvää on muutos.
kun mökki on maalattu, voi seuraavana kesänä rakentaa terassia tms. Tai mitä vaan. Tämä ei toki tarkoita etteikö aikaa jäisi lepäämiseen.Sinä olet luonteeltasi aktiivinen eteenpäinviejä ja miehesi on tylsämielinen paikoillaanpysyjä. Ei hyvä match.
Hyvin kuvatttu. Täyttä totta.
Vierailija kirjoitti:
Elin tuollaisessa avioliitossa 20 vuotta. Luulin myös jossain vaiheessa että kärsin masennuksesta tmv mutta eron jälkeen kolme vuotta sitten tajusin että ex mies oli ankeuttaja, joka imi minusta kaiken elämänilon.
Hänen elämänsä meni saman kasvan mukaan. Aamulla töihin, töistä kotiin, työ- PC pöydälle ja töiden tekoa klo 20 asti. Kaupasta kaljaa ja saunaan, seksiä vaati kiristämällä joka ilta noin klo 23. Viikonloppuisin istui läppärin tai kännykän kanssa, saunoo ja joi kaljaa. Ja haukkui minua. Minä hoidin lapset, pihan, talon, kauppareissut, kaiken. Ex ei suostunut mihinkään mitä ehdotin: ostetaan mökki, ostetaan loma-asunto etelästä, pelataan golfia, lasketellaan, mennään leffaan ja teatteriin. Kaikkeen vastaus EI ilman perusteluja tai vaihtoehdon esittämistä.
Lapset tulivat täysi-ikäisiksi. Paljastui että exällä salasuhde, erottiin. Alkoi isäpuolensa vieraan miehen lapsille,
Hänellä on alkoholiongelma.
minun veljellä samankaltainen tilanne- juo ja juo ja juo. Ja aina kun juo, lähettää minulle haukkumaviestejä
Aika hullu ukko kun vieläkin laittaa viestejä, monta vuotta eron jälkeen😀
Alue: Aihe vapaa
Ei elämäni ole suorittamista, ei todellakaan. Minä vain pidän siitä että asiat etenevät ja tapahtuu asioita. Aina on jotain tekemistä. Pysyvää on muutos.
kun mökki on maalattu, voi seuraavana kesänä rakentaa terassia tms. Tai mitä vaan. Tämä ei toki tarkoita etteikö aikaa jäisi lepäämiseen.