Lue keskustelun säännöt.
meikäläisen eka muutto pois kotoa
24.01.2024 |
Hei!
En oo ihan varma kuuluuko tämä aihe tänne, mutta koska en löytänyt muuta sopivaa paikkaa laittaa tätä niin laitan tämän sitten tänne. Elikkäs löysin tossa muutama päivä sitten sopivan vuokra-asunnon joka on poikaystäväni naapurissa ja ajattelin sinne sitten muuttaa tässä lähiaikoina. Ainoa ongelma tässä on se, että kaikki asiat tapahtui niin nopeasti etten oikeen ole ehtinyt prosessoida tätä asiaa.
Mulla on siis seuraavalla viikolla asunnon esittely ja nyt en ole enää kovinkaan varma haluanko mennä sinne, koska kaikki tämä muuttamis asiat ovat sekoittaneet meikäläisen pään siihen kuntoon, etten meinaa pystyä oikeen itsekään tekemään mitään. Pelko, ahdistus ja stressi ovat sen verran huipussa että tänäänkin makasin vaan lamaantuneena sängyssä.
Syy minkä takia laitan tämän keskustelun tänne on se, että haluaisin muiden ihmisten mielipiteen siitä, että kannattaako minun muuttaa vielä. Itse tiedän, että jos nyt vaan jätän tämän asian tähän, niin meikäläistä tulee harmittamaan todella paljon tulevaisuudessa, sillä olen jo haaveillut muutaman vuoden kotoa pois muuttamisesta.
Elikkäs mitä ihmiset tekisivät meikäläisen tilanteessa?
Kommentit (36)
Sä vaikutat niin epäkypsältä, jotain 16v, että ihan voit vielä kasvaa kotona jonkun aikaa. Luulen, että tuo poikkis on teikäläisen eka, eikä stoori tule kestämään kovinkaan pitkään. Ei kannata muuttaa "lähemmäs", kannattaa nyt ensin vähän aikuistua. Muuta myöhemmin vaikka opiskelun takia, älä minkään poikkiksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä vaikutat niin epäkypsältä, jotain 16v, että ihan voit vielä kasvaa kotona jonkun aikaa. Luulen, että tuo poikkis on teikäläisen eka, eikä stoori tule kestämään kovinkaan pitkään. Ei kannata muuttaa "lähemmäs", kannattaa nyt ensin vähän aikuistua. Muuta myöhemmin vaikka opiskelun takia, älä minkään poikkiksen.
itse asiassa tämä poikkis on meikäläisen toinen
Miten aiot maksaa vuokran, käytkö töissä?
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot maksaa vuokran, käytkö töissä?
nyt on pakko myöntää, etten oo ikinä ollut töissä tai edes kesätöissäkään, koska joskus silloin ylä-aste ikäisenä kesällä piti ottaa rennosti eikä tehdä töitä, joten olen aikas pulassa noiden työkokemusten kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun kannattaisi vielä hetki kasvaa ja kypsyä kotona?
Sitä olen tässä vähän itsekin miettinyt... mutta toisaalta, eihän sitä itse ikinä perjaatteessa henkisesti kasva ellei tee asioita itse vaikka ne oliskin pelottavia?
Se on kyllä totta. Mietin sitä mm. Kun puhuit ettet menisi paikalle asunnon esittelyyn ja poikaystäväsi allekorjoittaisi puolestasi vuokrasopimuksen.
Suhde tuntuu nyt hyvältä ja siltä että se kestää ikuisesti, mutta kannattaisi kuitenkin katsoa sitä asuntoa muulla kriteerillä kuin että on lähellä poikaystävää. Mitä jos ja kun eroatte? Onko sitten kiva asua hänen lähellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun kannattaisi vielä hetki kasvaa ja kypsyä kotona?
Sitä olen tässä vähän itsekin miettinyt... mutta toisaalta, eihän sitä itse ikinä perjaatteessa henkisesti kasva ellei tee asioita itse vaikka ne oliskin pelottavia?
Se on kyllä totta. Mietin sitä mm. Kun puhuit ettet menisi paikalle asunnon esittelyyn ja poikaystäväsi allekorjoittaisi puolestasi vuokrasopimuksen.
Suhde tuntuu nyt hyvältä ja siltä että se kestää ikuisesti, mutta kannattaisi kuitenkin katsoa sitä asuntoa muulla kriteerillä kuin että on lähellä poikaystävää. Mitä jos ja kun eroatte? Onko sitten kiva asua hänen lähellään?
hmm... tuossa on jotain perää.. kun itse alunperin ajatuksena muuttaa pois oli mun ja mutsin myrkyllinen suhde ja myös sekin, että harjoittelisin itse oppimaan elämään yksin ja ehkä tulevaisuudessa lähtisin opiskelmaan jotain alaa.
että tietenkin nyt kun poikaystävä, niin sekin houkuttelee muuttamaan pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota huomioon sopimuksessa vuokrasuhteen kesto / irtisanomisaika. Nykyään osa vuokranantajista vuokraa vain vuoden sopimuksella, eli sellaisessa tapauksessa olisit pulassa, jos vaikka muutaman kuukauden asumisen jälkeen asunto tuntuisi huonolta vaihtoehdolta. Mieti myös huonekalujen ja esim. keittiöön tarvittavien tavaroiden hintaa.
Et satavarmasti tule sitä asuntoa saamaan jos et itse mene paikan päälle. Eli reippaasti sinne ja lycka till :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon sopimuksessa vuokrasuhteen kesto / irtisanomisaika. Nykyään osa vuokranantajista vuokraa vain vuoden sopimuksella, eli sellaisessa tapauksessa olisit pulassa, jos vaikka muutaman kuukauden asumisen jälkeen asunto tuntuisi huonolta vaihtoehdolta. Mieti myös huonekalujen ja esim. keittiöön tarvittavien tavaroiden hintaa.
Lueskeltuani vuokrasopimusta meikän pitäis asua 11kk ennen kuin voisin irtisanoa sopimuksen. Itse saan kotoa lähtiessä paljon keittiö tavaraa, koska mun mutsi on jostain syystä sitä hamstrannut vuosien ajalta ja tietenkin mitä huonekaluihin tulee itselläni on niitä ihan riittävästi ja enkä välttämättä tarvitsisi lisää.
Teikäläinen kuulostaa sen verran (hitaan) lapsen tasolle jääneeltä yksilöltä, että teikäläiselle en vuokraisi asuntoa ikinä. Eikö teikäläinen ole siellä vanhempien kotona ikinä joutunut tekemään kotitöitä ym.? Kun teikäläistä niin kovin jännittää yksin asuminen. Jestas, monet muuttavat pois kotoa jo yhdeksännen luokan jälkeen niin teikäläinen, aikuinen ihminen panikoi. Teikäläinen ei pääse edes katsomaan asuntoa kun teikäläiselle on niin vaikea kulkea. Miten muuten teikäläinen pääsee sinne poikaystävän luo noin yleensä? Toivon, että teikäläisen äiti potkaisee teikäläisen pois kotoa oikeaan maailmaan kasvamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teikäläinen kuulostaa sen verran (hitaan) lapsen tasolle jääneeltä yksilöltä, että teikäläiselle en vuokraisi asuntoa ikinä. Eikö teikäläinen ole siellä vanhempien kotona ikinä joutunut tekemään kotitöitä ym.? Kun teikäläistä niin kovin jännittää yksin asuminen. Jestas, monet muuttavat pois kotoa jo yhdeksännen luokan jälkeen niin teikäläinen, aikuinen ihminen panikoi. Teikäläinen ei pääse edes katsomaan asuntoa kun teikäläiselle on niin vaikea kulkea. Miten muuten teikäläinen pääsee sinne poikaystävän luo noin yleensä? Toivon, että teikäläisen äiti potkaisee teikäläisen pois kotoa oikeaan maailmaan kasvamaan.
meikäläinen on yleensä mennyt bussilla tiettyyn pisteeseen saakka, josta poikaystävän mutsi ja hän on tulleet hakemaan mut. Ja joo, jostain syystä en ikinä joutunut tekee kotitöitä ja ikinä en ymmärtänyt sitä itsekään, varsinkin silloin kun kuuntelin miten toiset luokkalaiset koulussa joutuivat tekemään ja minä en.
Vanhempien luota on vain muutettava pois, harva aikuistuu kunnolla ennen kuin pääsee oman elämän alkuun. Itse muutin 18 vuotiaana maalta Helsinkiin opiskelemaan. Olin hyvin lapsellinen siinä vaiheessa. Mutta päivä kerrallaan opin elämään paljon aikaisempaa isommissa ympyröissä.
Kun muuttaa omilleen ja rahaa on vähän käytössä, pitää alkuun tyytyä vähempään. Asuntoa ei pysty kalustamaan niin kuin haluaisi, kaikkia kodinkoneita ei voi hankkia. Rahan käytön opettelu on itsenäistymisessä tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien luota on vain muutettava pois, harva aikuistuu kunnolla ennen kuin pääsee oman elämän alkuun. Itse muutin 18 vuotiaana maalta Helsinkiin opiskelemaan. Olin hyvin lapsellinen siinä vaiheessa. Mutta päivä kerrallaan opin elämään paljon aikaisempaa isommissa ympyröissä.
Kun muuttaa omilleen ja rahaa on vähän käytössä, pitää alkuun tyytyä vähempään. Asuntoa ei pysty kalustamaan niin kuin haluaisi, kaikkia kodinkoneita ei voi hankkia. Rahan käytön opettelu on itsenäistymisessä tärkeää.
Totta. Eihän sitä ikinä aikuistu jos ei lähde. Nyt kun vielä sais otettua itsestäni niskasta kiinni ja lopettaa tämä ylimääräinen tunteellisuus niin pystyis jotain tekemäänkin
Vierailija kirjoitti:
Onks teikäläine tampereelta? Ite sain ekan lapsen 21v., alaha jo aikuistuu
Vau, sait lapsen 21-vuotiaana? Ootpas sä ollu jo iso ja aikuinen 😅 Mä en tajua tälläsiä, nicole kidmankin jossain haastattelussa heitti samaa kun vertasi itteensä johonkin pari-kolmekymppiseen naiseen, että hänellä (nicolella)oli siinä vaiheessa jo lapsia ja tämä toinen lapsettomana oli niin vastuuton ja epäkypsä, kun ei ollu samassa elämänvaiheessa. Entä jos joku saa ekan lapsen 40-vuotiaana, sekö on sit vasta sen ikäsenä yhtä aikuistunut kuin joku toinen 20-veenä? Musta lapsien hankkimista ei pidä pitää minään aikuisuuden tai vastaavan mittarina, kuten ei esim sitäkään, milloin vaikka valmistuu ammattiin. Kaikki elää olaa elämäänsä omaan tahtiin ja omien valintojen/elämän sattumuksien pohjalta.
Sori off topic.
Sitä olen tässä vähän itsekin miettinyt... mutta toisaalta, eihän sitä itse ikinä perjaatteessa henkisesti kasva ellei tee asioita itse vaikka ne oliskin pelottavia?