Lue keskustelun säännöt.
Menee hermo 8v negatiiviseen tyttöön!
24.01.2024 |
Äiti on tyhmä ja ruma, ruoka on pahaa, koulussa on tylsää, perhe on häpeällisen köyhä, puhelin on paska ja nolo, lelut on halpoja, vaatteet rumia, lomamatka oli perseestä, mummolaan on liian pitkä matka ja läksyt on idiooteille. Milloin tämä loppuu?`Tekisi mieli heittää tuo parvekkeelta kohta.
Kommentit (49)
Vanhemmilta yleensä opitaan puhetyyli ja miten yleisesti suhtautuu asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, älä heitä, mutta roikota nilkasta ja kysy samalla, että "anteeksi kuinka?" Kun roikkuu vähän aikaa pää alaspäin yhden käden varassa, verenkierto päässä vilkastuu ja ajatuksiin tulee ihan eri lailla järkeä.
Nolo puhelin ja halvat lelut varmaan lähtee sitten jäähylle tai aletaan suunnitella lahjoitusta jollekin joka osaa niitä arvostaa? Ja sen jälkeen alatte ihan opetella etsimään asioista positiivisia puolia. Etsikää esim siihen liittyviä kirjoja, monet tunnetaitokirjat on pienemmille, mutta eiköhän tuonkin ikäisille sopivia löydy. Saako lapsi riittävästi aikaa ja huomiota vanhemmiltaan? Saako olla välillä pieni, vaikka onkin jo "iso" ja koululainen.
Vierailija kirjoitti:
Jätät ilman ruokaa jos ei kelpaa äläkä vie enää minnekään matkoille tai kylään. Ota lelut ja laitteet pois. Pari kuukautta tätä niin eiköhän muutu, jos ei niin luunappia kehiin.
Totta lisää syömisongelmaisiahan tähän maahan tarvitaan. Ruualla pelaaminen ja palkitseminen on väärin. Mutta sitten sä tekisit vielä pahemman rikkeen ja alkaisit rangaista lastasi ruumiillisesti.
Toivottavasti sulla ei ole lapsia.
Onko koulussa jonkun rikkaan pentu kiusannut puhelimesta tai vaatteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hänellä kavereita? Kiusaako hän muita lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen nykyajan pentu. Jos itse lapsena olis sanonu edes yhden tuollasen kommentin niin selkään olis tullu ja se ois loppunu siihen paikkaan.
Sillä kasvatuksella opit ratkaisemaan ongelmat väkivallalla. Siinä on epäreilua se, että isompi ja vahvempi aikuinen voittaa aina. Lapsi kärsii lopun ikäänsä ja kasvaa kylmäksi, julmaksi ihmiseksi tai araksi hiippailijaksi, joka ei uskalla puolustaa itseään, vaikka päätä vietäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen nykyajan pentu. Jos itse lapsena olis sanonu edes yhden tuollasen kommentin niin selkään olis tullu ja se ois loppunu siihen paikkaan.
Nykyään osa vanhemmista kyselee 6-vuotiaalta mitä tehdään seuraavaksi,mitä ostetaan kaupasta jne. Päiväkotien työntekijät kertovat näistä löylynlyömistä "vanhemmista".
Vierailija kirjoitti:
Onko koulussa jonkun rikkaan pentu kiusannut puhelimesta tai vaatteista?
Sossueläteillä ne kalliit puhelimet näyttävät olevan.Rikas on pihimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi eihän tuo lopu koskaan. :)
Mä olen aina yhtä viehättävän negatiivinen kuin lapsesi ja olen nyt yli viisikymmentä. Kenenkään ulkonäköä en ole koskaan haukkunut, enkä nykyään enää ruokaa.. pahan ruuan jätän vaan ottamatta ja sitä on paljon. Etenkin jos on koulusta ja äitini ruuista kyse - niissä en syö enää ollenkaan.
Sun pitää vaan omaa asennettas miettiä uusiksi. Voimia!
Oletko kerännyt ympärillesi yhtä negatiivisia ihmisiä vai kuppaatko muiden hyvää energiaa? Mistä luulet negatiivisuutesi johtuvan?
En ole kerännyt ketään. Mulla on muutamia ystäviä, joita pyrin näkemään harvoin. Viihdyn yksin. Mies ja lapset on. Mies toisinaan huomauttaa pessimistäni, mutta vuosikymmenten aikana hänkin on sopeutunut. Tietää mitä puhua ja miten, jos jotain haluaa. Osassa asioita luovuttanut.
Olenhan mä miettinyt tätä luonnettani paljon. Ei mua yleisesti (duunissa) pidetä hankalana tapauksena. Vaan lähinnä suorana, joka ei lörpöttele. Siitä olen siis saanut esimieheltä kiitoksia. Mä sanon niinkuin asiat on, etenkin projekteissa, jotka ei voi toimia. Lähinnä sitten teen työni, häivyn vähin äänin himaan nauttimaan omasta rauhasta. Olen myös suhteellisen huumorintajuinen, rento ja ennenkaikkea osaan nauraa itselleni.
Mielelläni mä kaikesta syyttäisin äitiäni. Hän on todellinen marttyyri ja lisäksi järjettömän itepäinen. Silti mä luulen, että mä olen syntynyt tämmöisenä ja sitten tuota kuorrutetta ottanut läheisistä aikuisista.
tässä vertailukohta toiseen 8v tyttöön
saako lapsesi harrastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu positiivista, se tarttuu; koulussa on kivaa, opettaja on hyvä, kaverit ovat mahtavia... Puhelin noin pieneltä kokonaan pois ja sellainen lasten kellopuhelin ranteeseen, on turvallinen, pieni lapsi ei saisi käyttää esimerkiksi internetiä kun vanhempien valvonnassa.
Muuten samaa mieltä, mutta tuo puhelin juttu olisi jo melko ilkeää. Mulla samanikäinen poika ja oli ekalla luokalla jo ainoa jolla oli kellopuhelin. Tokalla kävi niin sääliksi, että hommattiin oikea kännykkä ja tunnin hän saa sillä pelata päivittäin. Ihan kaikilla muilla hänen luokallaan on vähintään 3tuntia puhelinaikaa, mutta tästä ei jousteta. En siis lähtisi ihan nuin pitkälle helikopteroimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu positiivista, se tarttuu; koulussa on kivaa, opettaja on hyvä, kaverit ovat mahtavia... Puhelin noin pieneltä kokonaan pois ja sellainen lasten kellopuhelin ranteeseen, on turvallinen, pieni lapsi ei saisi käyttää esimerkiksi internetiä kun vanhempien valvonnassa.
Muuten samaa mieltä, mutta tuo puhelin juttu olisi jo melko ilkeää. Mulla samanikäinen poika ja oli ekalla luokalla jo ainoa jolla oli kellopuhelin. Tokalla kävi niin sääliksi, että hommattiin oikea kännykkä ja tunnin hän saa sillä pelata päivittäin. Ihan kaikilla muilla hänen luokallaan on vähintään 3tuntia puhelinaikaa, mutta tästä ei jousteta. En siis lähtisi ihan nuin pitkälle helikopteroimaan.
Mulla on samanikäinen tyttö, eikä todellakaan ole ainoa jolla on kellopuhelin. Oma lapsi katsoa kotona kännykkää toisinaan tai useinkin, mutta ei ole mitään syytä miksi se pitäisi kouluun ottaa. Aikarajoja ei ole tarttenut asettaa kun ei ole ollut mikään ongelma ja tekee paljon muutakin. Lapsen mukaan tunnin kännykkäaika olisi sopiva ja yleinen kavereiden keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttärellä juuri tuollainen käytös oli juuri ennen kolmea mielenterveysdiagnoosia. Vajaa kymmenen vuotta lääkitystä, ryhmätoimintoja ja terapiaa ja nyt alkaa oleen normaali 18v. Osaa keskustella aikuismaisesti ja on alkanut kuunnella vanhempiaan. Itsekin tarvitsin apua pahimpina aikoina, kiitos yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu positiivista, se tarttuu; koulussa on kivaa, opettaja on hyvä, kaverit ovat mahtavia... Puhelin noin pieneltä kokonaan pois ja sellainen lasten kellopuhelin ranteeseen, on turvallinen, pieni lapsi ei saisi käyttää esimerkiksi internetiä kun vanhempien valvonnassa.
Muuten samaa mieltä, mutta tuo puhelin juttu olisi jo melko ilkeää. Mulla samanikäinen poika ja oli ekalla luokalla jo ainoa jolla oli kellopuhelin. Tokalla kävi niin sääliksi, että hommattiin oikea kännykkä ja tunnin hän saa sillä pelata päivittäin. Ihan kaikilla muilla hänen luokallaan on vähintään 3tuntia puhelinaikaa, mutta tästä ei jousteta. En siis lähtisi ihan nuin pitkälle helikopteroimaan.
Mulla on samanikäinen tyttö, eikä todellakaan ole ainoa jolla on kellopuhelin. Oma lapsi katsoa kotona kännykkää t
Okei, oletpa onnekas. Siellä on fiksuja vanhempia. Olisipa täälläkin. On ihan hirveän hankala pitää näinkin tiukkoja rajoja, kun kaikki muut ovat höveleitä. Kyllähän se pienestä lapsesta tuntuu epäreilulta ymmärrettävästi. Ei meilläkään mitään ongelmaa ole, mutta en silti ota riskiä, että lapseni kävelisi puhelin kädessä kouluun tai sieltä pois.
Vierailija kirjoitti:
tässä vertailukohta toiseen 8v tyttöön
saako lapsesi harrastaa?
Jos ÄO on luontaisesti korkea, niin toki vaativa harrastus sujuu. Tuollainen marisija ei jaksaisi keskittyä edes kahden nuotin opettelemiseen.
Oikeasti 8v käyttää tuollaista kieltä? Miten teillä oikein kotona puhutaan?! Jostain tuo jatkuva tyytymättömyyskin kumpuaa. Puhutteko itse kaikesta ja kaikista kritisoiden ja negatiivisesti, ja arvostatteko ihmisiä sen mukaan miten varakkaita ovat ja mitä omistavat? Lapsi oppii mallista, se kannattaa aina muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttärellä juuri tuollainen käytös oli juuri ennen kolmea mielenterveysdiagnoosia. Vajaa kymmenen vuotta lääkitystä, ryhmätoimintoja ja terapiaa ja nyt alkaa oleen normaali 18v. Osaa keskustella aikuismaisesti ja on alkanut kuunnella vanhempiaan. Itsekin tarvitsin apua pahimpina aikoina, kiitos yhteiskunnalle.
Saako udella mitkä diagnoosit? Olen huolissani omasta lapsesta jolla samaa ja pahempaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu positiivista, se tarttuu; koulussa on kivaa, opettaja on hyvä, kaverit ovat mahtavia... Puhelin noin pieneltä kokonaan pois ja sellainen lasten kellopuhelin ranteeseen, on turvallinen, pieni lapsi ei saisi käyttää esimerkiksi internetiä kun vanhempien valvonnassa.
Muuten samaa mieltä, mutta tuo puhelin juttu olisi jo melko ilkeää. Mulla samanikäinen poika ja oli ekalla luokalla jo ainoa jolla oli kellopuhelin. Tokalla kävi niin sääliksi, että hommattiin oikea kännykkä ja tunnin hän saa sillä pelata päivittäin. Ihan kaikilla muilla hänen luokallaan on vähintään 3tuntia puhelinaikaa, mutta tästä ei jousteta. En siis lähtisi ihan nuin pitkälle helikopteroimaan.
Sun lapsella ei tainnut olla samoja ongelmia kuin aloittajan lapsella? Jos lapsen käytös on noin vaikeaa, on siihen puututtava! Kyllä jotkut lapset osaa säädellä itse ruutuaikaa, mutta toiset eivät!
Tuollainen mökki on äitini unelma ja yhä se semmoisessa piipahtelee kesät talvet, nyt seitkytvuotiaanakin.
Mä vihasin sitä paikkaa jo lapsena. Helvetin työleiri. Kyllä tukkapöllyä tuli, kunnes sitten mutsi tajus, ettei se väkivalloin saa mua tekemään mitään hommia. Joten otin aina sitten kirjoja pinon mukaan ja pötkötin omassa kolossani, kun se muija vaan raato.