Mustasukkaisten miesten vaimoja?
Minä olen ja siis mies on syyttä mustasukkainen. Epäilee kaikkea,
tutkii lompakon jne. siis laidasta laitaan, kaikki on mahdollista.
Aika ajoin menee ns. hyvin, mutta jossain vaiheessa mustasukkaisuudet nousevat aina miehellä pintaan. Asiasta on jonkin
verran yritetty puhua, mutta ahdistaa todella tämä tilanne.
Ja yhdessä olemme olleet 17 vuotta, joten mistään uudesta suhteesta
ei ole kyse eli mielestäni perusasioiden, kuten luottamus, pitäisi olla
' itsestäänselviä' .
Miten siedätte miehiänne, ajatteletteko eroa? Onko joku käynyt jossain
juttelemassa yhdessä/erikseen ja onko siitä ollut apua?
Kommentit (27)
erittäin mustasukkainen mies. Tämä perhe on ajautunut nyt siihen tilanteeseen että vaimo muutti lasten kanssa omaan asuntoon ja avioliitto vuosia on takana 20. Mies on lopullisesti seonnut mustasukkaisuutensa kanssa, näyttää mahdottomalta tilanne kun ei terapiat eikä mitkään auta....
eli meilläkin pian 2kymmentä vuotta kestänyt liitto,
mies aika ajoin mustasukkainen, paljonkin!
meillä myös nämä samat kännykän tutkimiset ym...
asiasta ollaan puhuttu paljon ja mies koittaa selvästi välillä skarpata,
mutta sitten taas on ihan pakko kysyä että mikäs se tämän päivän aikataulu nyt tarkkaan on ollut...
minäkään en pahemmin missään liipusta,
muutamna kerran viikossa käyn urheilemassa ja kevereilla,
muuten viihdyn kotosalla, humpallakin käydään yhdessä!
mies vaan niin pelkää kun olen kuulemma niin kaunis ja hyvännäköinen,
hän tuollainen " renttu" !
mutta meidän liitto on muuten ihan täydellinen,
mies rakastaa ja jumaloi minua, on hyvä isä lapsillemme, käy töissä ja elättää perheen!
siksi kuitenkin jaksan tuon yhden vian,
eihän teidän muidenkaan miehet niin täydellisiä ole,
kaikissa on ainakin yksi-kaksi " vikaa" ...
Minun lapseni oli 3,5v ja alle 2v kun lähdin " vankilastani" pois. Isänä mies oli mukamas niin hyvä jne., mutta kummasti nyt parin vuoden jälkeen joudun näkemään lasteni rankan elämänalun vaikutukset ja heidän oireilunsa... He joutuivat näkemään ja kokemaan kun minä, heidän äitinsä, eli täysin murtuneena ja siinä kunnossa yritin heitä hoitaa ja huolehtia " perheestämme" , koko ajan varuillaan miehen vahtiessa jokaista liikettäni ja jopa mielialojani.. Iloinen =pettänyt, surullinen= olin erittäin epäkiitollinen miehelle
Vapauttakaa itsenne ja kokeilkaa ihan " oikeaa" elämääkin!
Mukava, että on tullut kommentteja. Voimia kaikille vastaavassa
tilanteessa oleville!
Ymmärrän, ettei tilanne voi näin jatkua. Mutta kun on niin vaikea tehdä
se lopullinen päätös. Reilu vuosi sitten sain jonkin ihme puuskan ja
aivan valmis jättämään avioeropaperit, kaikki oli jotenkin niin selkeänä
mielessäni. Mutta sitten mies puhui minut ympäri, sanoi tekevänsä
" ihan mitä vaan" etten lähde, joten se siitä...
on ok, että pitää selitellä kauppareissujen pitkää kestoa mustasukkaiselle miehelle, ni omapa on asianne. Se on kuitenkin psyyk. häiriö, joka ei parane. Ihan sama, mitä teette, mies keksii kuitenkin epäilyilleenn syitä vaikka roskiksenvientimatkalta.
..